7.6.2015
Pariin päivään en ole kyllä jaksanut koneella istua, muutoin kuin Netflixiä ja Frendejä tuijotellen. Sunnuntaina kävimme Szuszannan luona syömässä Pääsiäisen kunniaksi herkullisen lounaan ja myöhemmin samana päivänä meikäläinen tuli silmänräpäyksessä kipeäksi. Arvelinkin, että ei tästä reissusta voi selvitä kokonaan terveenä, ja miten kävikään! Onneksi sain kaverikseni vain pienen nuhanpoikasen, johon pitkästä aikaa liittyi myös aina niin ihanaa kurkkukipua. Miljoona vessapaperirullaa, aivastusta ja kurkkupastillia myöhemmin ollaan jo aikalailla takaisin elävien kirjoissa. Huomenna katsotaan miten töihin lähdön kanssa käy!
Sunnuntaina
tosiaan lähdimme hyvissä ajoin etsimään tietämme kartan kanssa kohti
Szuzsan kotia. Matka ei sinänsä ollut pitkä ja käveleminen sinne vei
noin 20 minuuttia rauhallisella tahdilla. Sää oli kovin harmaa ja
tuulinen, onneksi Pääsiäisen jälkeen ollaan luvattu lämmintä ja
aurinkoa. Päästään nauttimaan kunnon keväästä ennen paluuta Suomeen!
Pääsimme vihdoin hetken päiden pyörittelemisen jälkeen oikealle etuovelle pienkerrostalon edustalle. Ovikellon
yläpuolella oli monta eri nimeä ja painoimme ensimmäistä, missä luki
"Szuzanne". Hetken odottelun jälkeen etuoven aukaisi nuorehko mies, joka
näytti hyvin hämmentyneeltä. Hän kysyi ketä me olimme ja mitä
halusimme. Selitimme, että olimme tulleet tapaamaan Szuzsannaa ja mies
kyseli paljon tarkentavia kysymyksiä. Minusta hän näytti jopa hieman
vihaiselta :'D Kun Jami mainitsi Szuzan olevan opettaja, mies hokasi
ketä tarkoitimme ja johdatti meidät heti ensimmäiselle ovelle. Szusa
tulikin sitten avaamaan ja mies lähti matkoihinsa. Hän selitti miekkosen
olevan heidän yläpuolellaan asustava naapuri ja hänen vaimonsa nimi on
myös Szuszanne. Olimme siis rimputelleet väärän henkilön ovikelloa,
hupsista. No näitä sattuu !
Pidimme sisälläkin kenkiä jalassa, mikä tuntui hassulta, sillä normaalistihan suomalaiset ottavat aina kylään tullessaan kengät pois - ellei kyseessä ole juhlatilaisuus. Istuuduimme pieneen sivuhuoneeseen juomaan ns. alkumaljat. Szuszan mies, kutsumanimeltään Juri, liittyi myös seuraamme. Juttelimme niitä näitä, pääsiäisestä ja siitä miten olimme täällä viihtyneet. Aikamme pölöteltyämme siirryimme kirjahyllyjen täyttämään olohuoneeseen, johon oli katettu juuri ja juuri neljän hengen istuttava pöytä, ja niin kauniisti. Oli pieniä pupukoristeita ja jopa pirteän keltaiset marimekko- lautasliinat! Szusza antoi meille muutaman pussin paprikamaustetta, joista toinen oli tarkoitettu ulkomaantoppien koordinaattorillemme, Sarille, Suomen maalle. Saimme myös suuret suklaapuput.
Pieninä alkupaloina söimme leipää (osassa oli käytetty ruisjauhoja - ah, tummempaa leipää!), kasviksia, keitettyjä kananmunia sekä savustettua kinkkua. Mukavasti ruokahalun herättyä siirryimme pitemmittä puheitta alkuruokaan; paprikaiseen linssikeittoon. Keitto oli melko vahvan makuista, mutta herkullista, varsinkin vaalean leivän kanssa nautittuna. Szusza ja Juri ihmettelivät, miten vähän me kauhoimme ruokaa lautasillemme. Minä yritin vain säästellä mahaani loppuruokia varten, sillä tilaa ei ollut rajattomasti ja aloin olla jo pelottavan täynnä.
Pääruokana oli persiljariisiä, appelsiinisalaattia, uunikanaa (niin mureaa, ja maukasta), leipää sekä kuivattuja hedelmiä (luumuja, viikunoita sekä persikoita), joita oli keitetty teessä sekä hunajassa. Tässähän tulee ihan nälkä itsellekin kun kertaan näitä herkkuja.. oivoi. Kaikki oli todella herkullista ja jos napani olisi sallinut, olisin syönyt puolet enemmän kaikkea. Jälkiruokana tarjottiin vaniljakiisseliä sekä marenki"saaria". Kyseisellä annoksella oli joku oma kansainvälinen nimensäkin ... Floating Islands? Jotain tuommoista! Ylimakeaa ja älyttömän hyvää. Marenki oli semmoista pehmoista ja huoneenlämpöistä, maukasta !
Viimeisenä joimme tosi hyvät kahvit (kuten aina täällä päin) ja söimme unikonsiemenillä täytettyä leipää. Leipä (beigli) itsessään maistui pullalta, mutta ilman kardemummaa. Unikonsiemenien seassa oli sokeria, mutta ei niin, että leipä olisi kunnolla makeaa. Siinä samalla kahvitellessamme, Juri kysyi, saisiko hän suorittaa kanssani Unkarilaisen pääsiäisperinteen (joka tapahtuisi normaalisti pääsiäisen jälkeen maanantaina, sprinklaus? Jotain sinne päin) ja sanoin, että mikäs siinä. Perinteen mukaan miehet lähtevät kiertämään sukulaistensa tai ystäviensä taloja. Perillä he lausuvat naisväelle runon ja suihkauttavat heidän päälleen hajuvettä. Ennen vanhaan käytettiin vettä ja sitä saatettiin heittää uhrin päälle melkein ämpärillinen, joten ehkä tämä nykyään suoritettava menetelmä on vähän parempi :D
Juri lausui runonsa ja suihkautti päähäni (liian läheltä) todella äkläkän hajuista hajuvettä. Sen jälkeen annettiin poskipusut ja minä ojensin vaivautuneena suklaamunan. Huomaa, ettei Suomessa paljoa poskipusuja anneta. Muutenkin taidan pitää enemmän tästä meidän virpomistavastamme, vähemmän fyysistä kontaktia :'D (mitä minäkö kuulostan suomalaiselta juntilta? Pfft). Sitten aika pian sen jälkeen lähdimme kävelemään kotiin. Illalla minä tulinkin sitten jo kipeäksi tuntemattomasta syystä ja olo oli aika tukala parin päivän ajan.
Tänään olo on ollut ihan siedettävä ja yölläkin saan varmasti jo paremmin nukuttua. Jami kävi aamulla kaupassa minun jäädessäni vielä nukkumaan. Hänen palattuaan teimme herkkuaamiaisen (edellisenä iltana iltapala oli ollut tasoa: rullaa kinkku kurkun ympärille ja lasi muroja kylkeen). Syöpöttelyn jälkeen lähdimme ennen yhtätoista käymään Fekete Sasin kahvilassa herkuttelemassa sillä aikaa kun landladymme siivosi pienen asumuksemme. Tulimme takaisin hieman ennen kahtatoista kun mieleemme juolahti pesukoneemme, joka oli pieni tovi takaperin alkanut pitää kummallista ääntä sekä valuttamaan valtameren tavoin vettä pitkin lattioita. Onnistuin viittomakielellä kertomaan tämän kiehtovan tarinan landladyllemme ja hän haki miehensä sekä jonkinlaisen google-kääntäjä- sovelluksen avukseen. Loppujenlopuksi he sanoivat soittavansa korjaajan ja siksi aikaa saimme käyttöömme pelkän linkoojan (pönttö mikä linkoaa vaatteista vettä, cool). Pesimme nyrkkipyykkiä ja pikkuapurilla saimme kuin saimmekin puhtaita vaatteita ulos tuuleen keinumaan.
Tässä tovi sitten korjaaja tuli vilkaisemaan konetta (nopeaa toimintaa, ei aina suomessa!) ja hetken kolistelun ja runnomisen jälkeen hän viittoi minut katsomaan vian aiheuttajaa. Pesurummun väliin tippuneet pikkuhousut... riekaleina. Jaahas! Kyllä siinä vähän alkoi naurattamaan :'D Korjaajamies lähti hekotellen ovesta ja minä heitin vaaterievun roskiin. Kaikkea sitä!
Nyt iltamme jatkuu rauhallisissa merkeissä piirtämisen ja pelailun ohella. Päivitän blogia tällä hetkellä puhelimen kautta, sillä netti on ollut koko päivän kovin mitättömän vahvuinen, eikä tietokone saa siitä mitään irti. Lisään tänne myöhemmin muutaman kännykällä otetun kuvan :) Hyvää illanjatkoa kaikille !!
Pidimme sisälläkin kenkiä jalassa, mikä tuntui hassulta, sillä normaalistihan suomalaiset ottavat aina kylään tullessaan kengät pois - ellei kyseessä ole juhlatilaisuus. Istuuduimme pieneen sivuhuoneeseen juomaan ns. alkumaljat. Szuszan mies, kutsumanimeltään Juri, liittyi myös seuraamme. Juttelimme niitä näitä, pääsiäisestä ja siitä miten olimme täällä viihtyneet. Aikamme pölöteltyämme siirryimme kirjahyllyjen täyttämään olohuoneeseen, johon oli katettu juuri ja juuri neljän hengen istuttava pöytä, ja niin kauniisti. Oli pieniä pupukoristeita ja jopa pirteän keltaiset marimekko- lautasliinat! Szusza antoi meille muutaman pussin paprikamaustetta, joista toinen oli tarkoitettu ulkomaantoppien koordinaattorillemme, Sarille, Suomen maalle. Saimme myös suuret suklaapuput.
Pieninä alkupaloina söimme leipää (osassa oli käytetty ruisjauhoja - ah, tummempaa leipää!), kasviksia, keitettyjä kananmunia sekä savustettua kinkkua. Mukavasti ruokahalun herättyä siirryimme pitemmittä puheitta alkuruokaan; paprikaiseen linssikeittoon. Keitto oli melko vahvan makuista, mutta herkullista, varsinkin vaalean leivän kanssa nautittuna. Szusza ja Juri ihmettelivät, miten vähän me kauhoimme ruokaa lautasillemme. Minä yritin vain säästellä mahaani loppuruokia varten, sillä tilaa ei ollut rajattomasti ja aloin olla jo pelottavan täynnä.
Pääruokana oli persiljariisiä, appelsiinisalaattia, uunikanaa (niin mureaa, ja maukasta), leipää sekä kuivattuja hedelmiä (luumuja, viikunoita sekä persikoita), joita oli keitetty teessä sekä hunajassa. Tässähän tulee ihan nälkä itsellekin kun kertaan näitä herkkuja.. oivoi. Kaikki oli todella herkullista ja jos napani olisi sallinut, olisin syönyt puolet enemmän kaikkea. Jälkiruokana tarjottiin vaniljakiisseliä sekä marenki"saaria". Kyseisellä annoksella oli joku oma kansainvälinen nimensäkin ... Floating Islands? Jotain tuommoista! Ylimakeaa ja älyttömän hyvää. Marenki oli semmoista pehmoista ja huoneenlämpöistä, maukasta !
Viimeisenä joimme tosi hyvät kahvit (kuten aina täällä päin) ja söimme unikonsiemenillä täytettyä leipää. Leipä (beigli) itsessään maistui pullalta, mutta ilman kardemummaa. Unikonsiemenien seassa oli sokeria, mutta ei niin, että leipä olisi kunnolla makeaa. Siinä samalla kahvitellessamme, Juri kysyi, saisiko hän suorittaa kanssani Unkarilaisen pääsiäisperinteen (joka tapahtuisi normaalisti pääsiäisen jälkeen maanantaina, sprinklaus? Jotain sinne päin) ja sanoin, että mikäs siinä. Perinteen mukaan miehet lähtevät kiertämään sukulaistensa tai ystäviensä taloja. Perillä he lausuvat naisväelle runon ja suihkauttavat heidän päälleen hajuvettä. Ennen vanhaan käytettiin vettä ja sitä saatettiin heittää uhrin päälle melkein ämpärillinen, joten ehkä tämä nykyään suoritettava menetelmä on vähän parempi :D
Juri lausui runonsa ja suihkautti päähäni (liian läheltä) todella äkläkän hajuista hajuvettä. Sen jälkeen annettiin poskipusut ja minä ojensin vaivautuneena suklaamunan. Huomaa, ettei Suomessa paljoa poskipusuja anneta. Muutenkin taidan pitää enemmän tästä meidän virpomistavastamme, vähemmän fyysistä kontaktia :'D (mitä minäkö kuulostan suomalaiselta juntilta? Pfft). Sitten aika pian sen jälkeen lähdimme kävelemään kotiin. Illalla minä tulinkin sitten jo kipeäksi tuntemattomasta syystä ja olo oli aika tukala parin päivän ajan.
Tänään olo on ollut ihan siedettävä ja yölläkin saan varmasti jo paremmin nukuttua. Jami kävi aamulla kaupassa minun jäädessäni vielä nukkumaan. Hänen palattuaan teimme herkkuaamiaisen (edellisenä iltana iltapala oli ollut tasoa: rullaa kinkku kurkun ympärille ja lasi muroja kylkeen). Syöpöttelyn jälkeen lähdimme ennen yhtätoista käymään Fekete Sasin kahvilassa herkuttelemassa sillä aikaa kun landladymme siivosi pienen asumuksemme. Tulimme takaisin hieman ennen kahtatoista kun mieleemme juolahti pesukoneemme, joka oli pieni tovi takaperin alkanut pitää kummallista ääntä sekä valuttamaan valtameren tavoin vettä pitkin lattioita. Onnistuin viittomakielellä kertomaan tämän kiehtovan tarinan landladyllemme ja hän haki miehensä sekä jonkinlaisen google-kääntäjä- sovelluksen avukseen. Loppujenlopuksi he sanoivat soittavansa korjaajan ja siksi aikaa saimme käyttöömme pelkän linkoojan (pönttö mikä linkoaa vaatteista vettä, cool). Pesimme nyrkkipyykkiä ja pikkuapurilla saimme kuin saimmekin puhtaita vaatteita ulos tuuleen keinumaan.
Tässä tovi sitten korjaaja tuli vilkaisemaan konetta (nopeaa toimintaa, ei aina suomessa!) ja hetken kolistelun ja runnomisen jälkeen hän viittoi minut katsomaan vian aiheuttajaa. Pesurummun väliin tippuneet pikkuhousut... riekaleina. Jaahas! Kyllä siinä vähän alkoi naurattamaan :'D Korjaajamies lähti hekotellen ovesta ja minä heitin vaaterievun roskiin. Kaikkea sitä!
Nyt iltamme jatkuu rauhallisissa merkeissä piirtämisen ja pelailun ohella. Päivitän blogia tällä hetkellä puhelimen kautta, sillä netti on ollut koko päivän kovin mitättömän vahvuinen, eikä tietokone saa siitä mitään irti. Lisään tänne myöhemmin muutaman kännykällä otetun kuvan :) Hyvää illanjatkoa kaikille !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti