8.4.2015
Pääsin tänään työmaalle! Aamulla ei ollut mitään ongelmaa - muutoin kuin itse heräämisessä. Aurinko kuitenkin piristi mukavasti ja pian oltiinkin jo pystyasennossa ja pistämässä kananmunia keittymään. Nokka pikkuisen tukossa ja ääni honottaen päästiin kuitenkin lopulta matkaan ja oi - olipas kiva päästä vähän liikkumaan muutaman päivän paikallaan olon jälkeen. Ja ulkona oli niin kaunista!
Töissä päivä lähti jälleen kerran käyntiin kahvittelulla. Tällä kertaa Tamás oli nakitettu vaihtamaan rasvakeittimeen öljyjä, joten hän ei ehtinyt kanssamme samaan aikaan kahveja juomaan. Saimme siis puoli kuppia nestemäistä kultaa, koska keittäjänä oli tällä kertaa eri henkilö (voi harmi!). Kahvien jälkeen osasimme omatoimisesti täydentää kylmiössä puutteellisessa tilassa olleet misattavat ja Tamás sai rauhassa tehdä omia hommiaan. Yksi päivän (rasittavimmista) töistä oli suurien kalkkunankoipipalojen siistiminen ja suikaloiminen. Kinttupaloja oli varmaan kymmenisen kappaletta ja täynnä kalvoja, kalvoja ja oho - lisää kalvoja. Pitkien puukkotappeluiden jälkeen saimme linnut suikaloitua suureen ämpäriin ja huokaisimme helpotuksesta. Jamille ja minulle olikin ehtinyt jo kehittyä varsin muhkeat niskasäryt huonosta pään kulmasta, ah. Mutta eipä siinä vielä kaikki, Viktor käppäili misanurkkaamme ja kauhaisi kourallisen juuri suikaloitua kalkkunaa leikkuulaudalle ja höpisi Tamásille jotain samalla kun viipaloi erästä suikaletta siistimpään kuosiin. Siinä samassa napsahtikin huolimattomuudesta uusi nakki; kaikki suikaleet täytyi puolittaa, sillä palakoko oli mennyt ohi oikeasta ja lujaa. Oma vika! Onneksi saimme hommien välissä pitää ruokatauon, sillä molemmilla oli alkanut vähän jo heikottamaan ja nälkä kaiversi ikävästi mahan pohjalla.
Tänään söimme alkuruoaksi samaa ihanaa pikantinmakuista keittoa, mitä olimme maistelleet ensimmäistä kertaa pari viikkoa takaperin. Jumaliste, siinä on muuten herkullinen keitto ! Tätä tulemme ehdottomasti valmistamaan kotonakin, ehkä hieman omalla twistillä, sillä tarkkaa reseptiä meillä ei ole taskuissamme. Pääruoaksi mussuttelimme kahta eri lihaa ja molemmissa oli kaverina jossain muodossa herkullista savujuustoa. Oli possua ja täytettyä kanaa, sekä pannulla pyöritettyjä kasviksia. Itselleni annos oli (jälleen kerran, huoh) liian suolainen ja osaksi sen takia en kyennyt kaikkea syömään. Toisena syypäänä oli jo mahaan lipitetty - naminami - keitto, joka vaali oman tilansa ja verotti sen takia pääruoan kapasiteetista. Jälkruoaksi - ennenkuin lähdimme kotiin - maistelimme omenatäytteisiä kroketteja hillon sekä vaniljakastikkeen kanssa. Vaikka tavara olikin pakastetta ja vielä kaiken kukkuraksi fritattua - ah silti niin herkullista !
Töissä päivä lähti jälleen kerran käyntiin kahvittelulla. Tällä kertaa Tamás oli nakitettu vaihtamaan rasvakeittimeen öljyjä, joten hän ei ehtinyt kanssamme samaan aikaan kahveja juomaan. Saimme siis puoli kuppia nestemäistä kultaa, koska keittäjänä oli tällä kertaa eri henkilö (voi harmi!). Kahvien jälkeen osasimme omatoimisesti täydentää kylmiössä puutteellisessa tilassa olleet misattavat ja Tamás sai rauhassa tehdä omia hommiaan. Yksi päivän (rasittavimmista) töistä oli suurien kalkkunankoipipalojen siistiminen ja suikaloiminen. Kinttupaloja oli varmaan kymmenisen kappaletta ja täynnä kalvoja, kalvoja ja oho - lisää kalvoja. Pitkien puukkotappeluiden jälkeen saimme linnut suikaloitua suureen ämpäriin ja huokaisimme helpotuksesta. Jamille ja minulle olikin ehtinyt jo kehittyä varsin muhkeat niskasäryt huonosta pään kulmasta, ah. Mutta eipä siinä vielä kaikki, Viktor käppäili misanurkkaamme ja kauhaisi kourallisen juuri suikaloitua kalkkunaa leikkuulaudalle ja höpisi Tamásille jotain samalla kun viipaloi erästä suikaletta siistimpään kuosiin. Siinä samassa napsahtikin huolimattomuudesta uusi nakki; kaikki suikaleet täytyi puolittaa, sillä palakoko oli mennyt ohi oikeasta ja lujaa. Oma vika! Onneksi saimme hommien välissä pitää ruokatauon, sillä molemmilla oli alkanut vähän jo heikottamaan ja nälkä kaiversi ikävästi mahan pohjalla.
Tänään söimme alkuruoaksi samaa ihanaa pikantinmakuista keittoa, mitä olimme maistelleet ensimmäistä kertaa pari viikkoa takaperin. Jumaliste, siinä on muuten herkullinen keitto ! Tätä tulemme ehdottomasti valmistamaan kotonakin, ehkä hieman omalla twistillä, sillä tarkkaa reseptiä meillä ei ole taskuissamme. Pääruoaksi mussuttelimme kahta eri lihaa ja molemmissa oli kaverina jossain muodossa herkullista savujuustoa. Oli possua ja täytettyä kanaa, sekä pannulla pyöritettyjä kasviksia. Itselleni annos oli (jälleen kerran, huoh) liian suolainen ja osaksi sen takia en kyennyt kaikkea syömään. Toisena syypäänä oli jo mahaan lipitetty - naminami - keitto, joka vaali oman tilansa ja verotti sen takia pääruoan kapasiteetista. Jälkruoaksi - ennenkuin lähdimme kotiin - maistelimme omenatäytteisiä kroketteja hillon sekä vaniljakastikkeen kanssa. Vaikka tavara olikin pakastetta ja vielä kaiken kukkuraksi fritattua - ah silti niin herkullista !
Töiden jälkeen kävimme nopeasti kaupassa ja tulimme sen jälkeen kotiin. Meillä on täällä päiviä enää jäljellä 7 kappaletta. Vähän surettaa lähteä vihreyden kynnyksellä olevasta keväästä takaisin harmaaseen ja vielä niin paljaaseen Suomeen, mutta on se mukava nähdä myös omien kotikontujen kukkaan puhkeaminen omalla, hieman hitaammalla tahdillaan. Kesätöiden metsästys jatkuu edelleen ja muuttosuunnitelmat pörräävät mielessä. En malta odottaa, että pääsen kotiin! Tähän aikaan ensi keskiviikkona olemme saapuneet jo Jyväskylään, oih. Tiedossa olisi vanhempien vahvistuksella matkaa Kuopion Ikeaan ja vaikka mitä :) Suomi, täältä tullaan!
Ei vitsi, onko unelmampaa top -paikkaa! :0 Oon itekin käynyt Unkarissa ja voi hellanlettas että pienemmillä seuduilla ois ihana olla! ♥
VastaaPoistaOllaan mietitty ihan samaa! Kyllä se oli vaan oikea päätös lähteä tänne, eikä esimerkiksi Espanjaan :) Myö ollaan tämmösessä 50 000 ihmisen kaupungissa ja ei tarvitse kauas keskustasta harhailla, kun alkaa näkymään maatiloja sun muita. Meidän asunto ei ole edes kaukana kaupungin sydämestä, mutta silti joka aamu kuuluu railakasta kukon laulua ja kanojen kotkotusta :D Jotenkin tosi rentouttavaa ja ihanan erilaista Jyväskylän betoniviidakkoon verrattuna!
Poista