Nyt ollaa moalla! Part II

(2.4.) 4.4.2015 
 
Torstain maatilakertomus nyt siis jatkukoot! Lupaamani aikataulu eiliselle pikkuisen pääsi lipsahtamaan pois paikoiltaan, sillä meillä oli eilen illalla niin tavattoman surkea nettiyhteys, ettei mistään meinannut tulla yhtään mitään. Jamin kirjoittamassa päivityksessä meni yksistään melkein tunti julkaista (kirjoittamisen jälkeen), sillä kuvien lataaminen oli tuskastuttavan hidasta ja netti päätti sanoa itsensä irti joka viides minuutti. Onneksi nyt toimii pikkuisen paremmin ja juttu lähtee tästä nyt sitten taas luistamaan!

Tallitytöt hakivat kaksi hevosta tarhan puolelta varustettavaksi. Toinen kaviokkaista oli massiivinen, työhevosmainen yksilö, jonka jalat olivat melkein puunrungon paksuiset. Lempeältä ja ystävälliseltä se kuitenkin näytti ja lompsi autuaana taluttajansa perässä, riimunnaru kaulallaan kohti varustuspistettä. Tässä välissä piipahdimme jälleen sisällä ja seuraavan kerran kun tulime tallipihalle, oli meitä odottamassa kaksi täysissä tamineissa ollutta (puoliksi unessa nuokkunutta) uljasta ratsua. Kookkaammalle kaverille oltiin puettu ylle vikellysvyö, vihreä huopa sekä juoksutusliina. Toinen hevosista oli yleisvermeissä, valmiina jonkinlaiseen herättelyyn ja sen jälkeen ehkä liikkumaankin.  Talutimme hevoset aidatulle kentälle ja minä sain nousta satulaisen - sanotaan nyt vaikka Vintin - selkään (ei mitään hajua kyseisen hörökorvan oikeasta nimestä xD). Yksi tallitytöistä tuli auttamaan selkään pääsyssä sekä jalustimien mittauksessa. Siinä jouduttiinkin tovi remmejä pyörittelemään - minun jalkani kun eivät ole mitään metriheikinluokkaa.

Viimein pääsin matkaan, enemmän ja vähemmän verkkaisesti. Hetken totuttelin taas keinahtelevaan matkustamiseen ja tiirailin, kun Jami sekä kumppanit kapusivat yksitellen kokeilemaan vikellystä leveäselkäisen - vaikkapa Puntin - selkään. Jami siis meni kuin menikin käymään hevosen selässä! Upeaa! Miehen kasvoilla välähteli aurinkoinen hymy tämän istuessa ravaavan Puntin kyydissä, parta hulmuten. Ei olisi uskonut hänen käyvän ensimmäistä kertaa ratsailla, niin hyvin Jamppa siellä matkassa pysyi! Vintin kanssa teimme - tai ainakin yritimme kovasti tehdä - erikokoisia (vahingossa ja ilman) voltteja sekä pääty-ympyröitä, pysähdyksiä ja suunnanvaihdoksia. Ravailimme myös vaihtelevalla nopeudella. Vauhtiin tätä tammaa ei kyllä meinannut saada millään, vaikka kuinka maiskuttelin suuni kuivaksi ja puskin pohkeilla eteenpäin. Osasyynä saattoi olla Vintin ikä tai sitten kuvissakin esillä ollut muhkea laidunmaha. Tai no, en minäkään mikään maailman kovin käskyttäjä ratsailla ole, tyydyn yleensä vähempäänkin (enkä kehtaa pyytää). Toisaalta, ei nyt ollutkaan tarkoitus hiki hatussa puskea väistöjä tai muuta, vaan nauttia taas ratsastamisesta ja vähän herätellä lihasmuistia, että tämmöistäkö tämä olikaan! Voin sanoa, että sisälläni heräsi taas se jonkin aikaa horroksessa ollut pieni heppatytön poikanen :)

 
Vaihdoimme ratsuja aina välillä keskenämme ja minä halusin ehdottomasti kokeilla Puntin selästä käsin pitkästä aikaa laukan huumaa. Kylmässä viimassa ja kohmeisena oli mukava istahtaa lämpöisen ja leveän hevosen selkään, nauttimaan pyllynlämmittimestä. Suurikokoinen Puntti nosti laukan aika verkkaisesti ja kyllä siellä olikin hauska istua! Vikellysvyön kahvat tulivat kyllä tarpeeseen, kun apuna ei ollutkaan satulan muottia saatikka jalustimien tukea.  Meno oli pyörivää ja helppoa istua. Puntti näytti välillä kyllä siltä, että eikö me voitaisi välillä vaihtaa suuntaa tai juosta vaikka ihan suoraan tämän ympyrän sijasta? Teimme Puntin selässä erilaisia vikellysliikkeitä; kädenpyörityksiä, polvilleennousua - yksi Tamásin luokkalaisista jopa nousi seisomaan  - kun Puntti ei ollut liikkeessä. Itse taisin päästää jopa molemmat kädet irti laukatessamme ympyrää. Päähänpisto, mutta enpähän tipahtanut ! Kaikilla oli älyttömän hauskaa, vaikka sää olikin todella kylmä ja tuulinen. Auringonpaiste ei olisi tehnyt välillä pahaa, kun tuuli tuiversi kylmää ilmaa luihin ja ytimiin saakka.

Viereiselle kentälle saapui monta valkeaa ratsukkoa, jotka aloittelivat luultavasti estetuntia. Värikkäät esteet koristivat harmaata maisemaa. Sirot hevoset laukkailivat ja kääntyilivät ketterästi kuin tanssijat hiekkaisella kentällä hännät ja harjat tuulessa hulmuten. Ratsastajat tekivät saumatonta työtä hevosten kanssa ja meno näytti upealta. Voi kun itsekin joskus.



Muutama tunti taisi siinä kentällä touhutessa vierähtää. Lopulta veimme hevoset takaisin varustepisteille, vaihdoimme kaksikolle riimut, annoimme muutamat porkkanat ja talutimme takaisin tarhaan. Kaikki olivat kylmissään, mutta todella tyytyväisiä kuluneeseen päivään. Pian me kapusimmekin autoon ja hurautimme takaisin keskustaan, jossa me hyppäsimme leipomon nurkilla pois, ostimme leipää ja suklaapullan, jonka jälkeen käppäilimme kotiin. Oli mukava päästä lämpöiseen suihkuun, pukea lämpöiset vaatteet ja kömpiä lepuuttamaan jalkoja peiton alle. Meillä oli tosi hauska päivä, toivottavasti pääsemme pian taas heppastelemaan ihan Suomessakin. Taisi Jamiakin nimittäin päästä puremaan tuo vihiäinen heppakärpänen.

Tänään, lauantaina, menemme siis katsomaan sirkusta ja huomenna lähdemme tämän pään koordinaattorimme luokse nauttimaan lounasta, Pääsiäisen kunniaksi :) Oikein leppoisaa viikonloppua kaikille !

2 kommenttia:

  1. Oi miten ihana jässikkäheppa :))
    ps. onks toi hyvännäkönen dude se teidän tutori :D:D:D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä aika luttana! :)
      Tamás on tuo tummatukkainen ja vaaleafarkkuinen poika/mies hevosen selässä kyllä juu :D haha

      Poista