Attilamattilakattila!!

Käytiin vierailemassa Attilan sijaiskodissa sunnuntaina, kun juhannusta Saarijärvellä vietettiin. Ajelimme syvemmälle metsään vanhempien sekä Jamin ja Hannelen voimin. Navigaattori kuljetti meitä aivan minne sattuu ja sitten ihmeteltiinkin, että mitenkäs se kotimatka ei tuntunutkaan niin järkyttävän pitkältä? Perille kuitenkin päästiin ja talon rempseä isältä johdatti meidät pirttinsä uumeniin, mistä nimellä huudettaessa Attila vastasi heti miukunallaan. Kyllä olikin ollut ikävä. Se kissa on pysynyt aivan samanlaisena hössöntössönä kuin ennenkin. Photogeeninen, juttelevainen ja komea kuin mikä. Attila olla möllötti sylissä itseään pesten ja pinkoi ympäri pihaa isännän spanielin kanssa. Välillä otettiin hörppyjä suihkulähteestä ja seuraavaksi kerjättiin lisää rapsutuksia. Kivien perässä pomppiminen nappasi yhä, kuten myös vaanimisleikit. 

Koko kissalle ei varsinaisesti ollut tullut, mutta mitä isännän puheista oli uskominen, Attila vetää grillimakkaroista jauhelihapihveihin aivan kaiken ja kuulemma syö joka päivä 20% omasta painostaan. Ihme ruokaimuri! Kaiken maailman elukoita kissa myös kantaa rappusille, mutta ei päädy niitä kuitenkaan syömään. Sen sijaan Attila tepastelee sisälle ja pyytää kovaan ääneen palkkiota metsästys tuotostaan.

Ja nyt ennenkuin kukaan alkaa kyseinalaistamaan sitä, miten kissojamme pidämme, älkäähän aloittako, kun ette tiedä perheemme järjestelyistä mitään. Kissat voivat enemmän kuin hyvin ja se on tärkeintä kaikista :)