Voi mahotonta !

 

Lauantai oli oikea jymäytyspäivä! En malttanut nukkua kovinkaan pitkään ja lähdinkin pienille ostoksille kaupungille. Mukana oli pieni ostoslista, jonka uumenista löytyi mm. alla olevia tuotteita.

Jamille uutta Axea, syoss- muotovaahtoa sekä hiuslakkaa, shampoota, kasvojenpuhdistusmaitoa ja vanulappuja! Nämä olis maksanu 27e, mutta onneks oli lahjakortti, joten maksoin näistä vain 2e :D

Valkoista akryyliä käsitöihin!

Oranssit olopökät Top Sportista, tais maksaa alennuksella vähän päälle 20e, ihanat päällä!

Fidasta ohut ja nätti musta villatakki 3,50e c:

Ja Fidasta myös uudet lapaset! Ihanan värisetkin vielä c: mulla on joku oranssivillitys nyt menossa!

Ja sitten Jamille Fidasta tämmöinen kevyt villapaita c: tykkäsi kovasti !

Kävin myös etsiskelemässä itselleni vähän ns. hienompia kenkiä (tähän asti olen pukenut niken tennareita ja lenkkarit) ja kävelin kolmen kenkäkaupan välillä ristiin rastiin etsien sopivimpia ehdokkaita. Tässä se kompastuskivi: yhdessäkään kaupassa en saanut palvelua. Kiertelin ja kaartelin ja astellessani kauppaan minua ei tervehditty, kuten taas samaan aikaan kanssani kauppaan astunutta vanhempaa pariskuntaa. Myyjiä näytti kiinnostavan enemmän omien kuulumisiensa vaihtelu tuttavien kanssa ja minua vanhempien asiakkaiden palveleminen (loistava juttu heille, en tarkoita että heidät olisi pitänyt jättää huomioimatta, ei ei ei). No nyt joku miettii, että olisin voinut itsekin mennä kysymään apua, no tottakai, mutta olin jo muutenkin aikalailla luovuttanut kenkien löytymisen suhteen, mua vitutti ja oletin tietenkin, että maksava asiakas saisi sitä palvelua - myös iästä huolimatta (olin nimittäin aivan valmis ostamaan kengät, kun niitä olin lähtenyt etsimäänkin), minkä luulen tässä nyt olevan se kaiken alku ja juuri. Olen tietenkin joidenkin mielestä väärässä, mutta onhan se jotenkuten totta, että ns. teini-ikäiset ja nuoret ihmiset saavat ehkä vähän heikommin osakseen asiakaspalvelua tietyissä tilanteissa. Kuten nyt kohdallani kenkäkaupoissa.
Oli miten oli, ne kengät jäivät siis hankkimatta.

Odotin aamusta alkaen, että Jami pääsisi neljän aikaan töistä. Luvassa olisi jonkinmoista yllätystä liittyen meikäläisen aiemmin viikolla olleeseeseen syntymäpäivään. Mulla ei oikeastaan ollut mitään hajua mitä oli tulossa, ravintolaan menoa lukuunottamatta. Olin vahingossa nimittäin kuullut, kun Jami puhui puhelimessa ja näin sain selville, että Trattoriaan oltiin kuulemma menossa. Mua alko harmittamaan aivan järkyttävästi heti sen kuultuani, ja olisin halunnut syövyttää muistini siltä osin samantien. Kerroin Jamille mitä olin kuullut, ja harmissaan oli hänkin. Mutta eipä loppunut yllätykset siihen.
Päivemmällä isoveljeni Sami soitteli minulle ja kyseli kuulumisiani. Oli kivan aurinkoinen päivä ja sitä se velikin sanoi, että Kankaanpäässäkin paistoi kivasti päivänsäteet ihan maahan saakka. Aivan normaali jokapäiväinen puhelu, ei mitään sen kummempaa.

Kun Jami pääsi töistä, olin jo meikkejä vaille valmiina lähtemään. Jamppa kävi suihkussa ja heitti niskaansa ostamani napillisen kauluspaidan (voi söps!). Olin laittamassa kaulakorua paikoilleen kun ovikello pärähti soimaan. Ennenkuin ehdin ovelle saakka, näin iskän silmälasit pilkistämässä postiluukusta. Olin ihan hämilläni ja samalla innoissani. Melkein itku pääsi jo siinä vaiheessa. Pistin itseni valmiiksi ja sen jälkeen lähdimme autolle. Odotin jotenkin, että skodan etupenkillä olisi istunut äiti, mutta ei. Kysyin isältä, että eikö äiti päässyt ja hän vastasi, että noh mennään nyt näin kolmistaan. En ajatellut asiaa sen enempää.

Päästiin ravintolalle saakka ja miehet antoivat minun kävellä ensimmäisenä sisälle. Tiirailin ravintolaan etsien meille varattua pöytää. Avokeittiön edessä näin äidin. Kun pääsin lähemmäs, purskahdin itkuun, kun näin paikalla myös molemmat isoveljeni sekä mummun. En saanut sanaa suustani ja Sauli ojensi minulle suuren ruusukimpun, jossa oli 18 keltaista ja vihreää kukkaa. Halasin kaikkia kilpaa ja saada jotain järkevää sanottua. Keittiöstä kuikuilivat entiset työtoverit alkuvuoden työharjoittelusta ja meikä pää punasena niiskutti melkein räkä poskella. uuh.
Eniten mua ehkä nauratti Sami, sillä hän oli valehdellut siitä auringonpaisteesta Kankaanpäässä. Sami oli nimittäin koko ajan ollut Saarijärvellä :'Dd ketkuja! Olivat monta viikkoa tuota suunnitelleet ja niin loistavasti pitäneet salassa ! ♥

Mä oon vieläkin ihan sekasin tuosta koko jutusta. Olin niin ilonen ja yllättynyt ja kiitollinen. Mulla on maailman paras poikaystävä ja maailman parhain perhe ♥ Aivan ihanaa, ei sanat riitä kuvaamaan ~

Ja tuli muuten maisteltua liköörejä ja punaviiniä. Kaks sanaa: hyi saatana.

 

Lähdin lauantaina porukoiden kyydillä Saarijärvelle vähän kissoja ja sieniä kahtelemaan. Roomeo oli ihan innoissaan kun tulin käymään kotona monen viikon jälkeen. Hassu kissa. Kerättiin iskän siskon Paulan kanssa myös paljon suppilovahveroita ja sain vihdoinkin keitellä sen sienikeiton, mitä olin vanhemmille luvannut syksyn alussa.

Sain Jamilta tänään synttärilahjaksi Slipknotin uuden levyn ja sen mukana tuli myös t-paita ♥ voi rakkaus sen kanssa ! Mummulta sain niksikirjan, mistä on kyllä varmasti paljon hyötyä tulevaisuudessa! Ainiin, tänään aamu yhdeksältä isän kanssa kun ajeltiin Jyväskylään, pysähdyttiin paria minuuttia vailla yhdeksän huoltsikan pihalle odottamaan lipunmyynnin alkamista. Kellon tultua tasan alko järkyttävä kilpajuoksu monia muita ihmisiä vastaan, jotka himosivat istumapaikkoja ensi kevään konserttiin; Slipknotin konserttiin. Saatiin kuin saatiinkin 7 lippua kouraistua ja maksettuakin. Voi sitä helpotusta (ja rahan menoa..) !! Mennään porukalla kahtelemaan miltä uusi ja vanha slipari oikein maistuu 4 vuoden tauon jälkeen, huhhuh ! Helmikuu täältä tullaan!

Nyt on kyllä niin pitkä postaus että kohta ei riitä juttua seuraavalle kerralle :D ! Lopetetaas tähän, jees. Miten meni muuten teidän syyslomat? Meikä paiski töitä aika lailla, näitä kolmea vapaata lukuunottamatta :)

Sieltä se talvi tulee

 

Näissä maisemissa iltavuororosta usein pyöräillään kohti kotia. Tänään ulkona oli hemmetin kylmä ja nenä jäätyi ekaa kertaa tänä syksynä oikein kunnolla. Toivottavasti lunta tulee vasta myöhemmin, olisi kiva pyöräillä toppi alusta loppuun, ettei mene kävelyksi :'D

Tänään töissä olin buffettivastaavana. Kaikki kuvissa olevat tuotteet olen näpertänyt omilla käsilläni, muutamia jo etukäteen misattuja jutskia lukuunottamatta. Siinäpä mun koko ilta oikeastaan menikin tältä osin. En tehnyt saliin annoksia ollenkaan, mikä oli toisaalta ihan jees ja toisaalta harmi. Treeniä pitäisi saada koko ajan lisää varmuuden takaamiseksi, sillä näyttö lähestyy.. hui.

Mihin mun päivät on nyt viime postauksen jälkeen kuluneet?
Noh, tiistaina meikähän täytti 18 ja ei en ole käynyt baarissa. Tuskin edes menen vaikka monet ovat sinne yllyttäneet. Mielummin lipitän kotona breezerin tai pari, mutta baariin en mene. Oon niin antisosiaalinen ja en pidä muutenkaan hirveästi päihtyneistä ihmisistä ympärillä, joten nou thänks.
Ugh tulin just töistä joten ajatus ei juokse. Kellokin on niin paljon ettei sen kyllä kuulukkaan. Nyt väistyn tästä unten maille suihkun ja iltapalan kautta. Koitetaan palata huomenna asiaan, tiedossa olisi vähän synttärien myöhäistä juhlintaa, kun ei tiistaina töiden takia kerinnyt :)

Adjöö !

Peliarvostelua: Middle Earth: Shadow of Mordor

Tämä kirjoitus kyseisestä pelistä on täysin omaa mielipidettäni ja niin edelleen. Kuvat on Googlesta, koska minulla ei pelistä kyllä kuvan kuvaa ole. Yritän jonkinmoista arvostelun tynkää saada aikaiseksi samalla kun leipasen tässä pullaa. Noniin.

Huom tämä saattaa sisältää puutteellista hölötystä, sillä en ole pelannut peliä läpi, enkä ole mikään pro kirjoittamaan arvosteluja. Anteeksi ja kiitos.

Uunituoreesta pelistä on siis kyse. Itse kuulin tästä upeudesta vasta vajaa viikkoa ennen pelin julkaisua ja se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä - ainakin siltä se tuntui. Käytiin ennakkotilaamassa peli läheisimmästä GameStopista - PS4:lle - ja julkaisupäivänä kipiteltiin sitä peliä sitten noutamaan. Sain kunnian kokeilla örkintapposimulaattoria ensin, vaikka Jami oli revetä innostuksesta viereisellä sohvanistuimella. Sormet hikoillen yritin saada jotain tolkkua ensimmäisen vartin sisään tulvinneista tutoriaaleista, erilaisista karttamerkinnöistä, näppäinyhdistelmistä, runeista (ei mitään hajua mitä ne on - edelleenkään), skillikartoista ja vaikka mistä. Ehdin jo ehkä hieman turhautuakin, sillä halusin vain pelaamaan - kokemaan tämän uutuuden hienoudet ja näkemään fantastiset grafiikat.

Noh, grafiikat ja itse pelaaminen ei todellakaan tuottanut pettymystä. Pelin päähenkilö - Talion - kokee heti alussa traagisia momentteja, hänen menettäessään poikansa ja vaimonsa Sauronin kätyrille, Black Handille. Kyseistä mustakättä jahdataankin sitten koko loppu peli (ainakin ilmeisesti, sillä itse en ole edes kymmentä prosenttia tästä pelistä ehtinyt pelaamaan, sori jos syötän teille jotain pajunköyttä, ei ole tarkoitus tietenkään). Myös Talion taitaa menettää henkensä heti pelin alussa, mutta Black Handin paikalle kutsuttu vanha elf- henki Celebrimbor sineitöidään - ilmeisesti vahingossa ? - Talionin kanssa yhteen. Kaksikko on jumissa toistensa kanssa, eikä Celebrimbor muista tässä vaiheessa edes omaa nimeään. Pelin myötä kerätään muistoja, joiden seurauksena mystiselle kuolemattomalle hengelle selviää juttua jos jonkinmoista. Talionille kiinni liimattu toveri tuo tullessaan monia käteviä lisätaitoja, jotka helpottavat mm. vihollisten löytämistä, kuulustelua, liikkumista ja taistelua itsessään. Molemmilla on kuitenkin sama päämäärä: tappaa se joka on tämän oudon tapahtuman takana.

Grafiikat ovat tässä pelissä kuin karkkia sokerihirmuille. Ne on vaan niin pirun selkeät, yksityiskohtaiset sekä vaan niin upeat. Pelaamaan pääsee melkein kaikissa vuodenajoissa sekä päivällä, illalla ja yöllä. Liikkuminen ei ole mikään rajoitettu juttu tämän pelin kanssa, ja melkeinpä jokaiseen rakennelmaan pääsee helposti kapuamaan kuin apina. Jami on valittanut kiipeilyominaisuuden jonkinasteisista puutoksista, mutta itse en ole huomannut yhtään mitään. Itselleni enemmän ongelmia tuottavat nimenomaan taistelutilanteet ja caragor - elukoilla ratsastelu... se vasta turhauttavaa onkin. Ihan kuin talvirengattomalla autolla ajaisi.
Sniikkaaminen pelissä on mielestäni huippukivaa. Tyhmät ja ajoittain kömpelöt urukit eivät huomaa eteenpäin möyrivää Talionia heti, vaikka aivan nokan alta viuhahtaisi. Selkään on helppo kiivetä ja päitä lentää tuon tuosta ja puukko viiltää kurkkuja auki minkä ehtii. Vaikka sniikkikilleistä kuuluu melkoisia rääkäyksiä ja mätkähdyksiä vähän väliä, eivät toiset urukit niistä näytä välittävän. Puskissa piileskely on keskellä taistelutilannetta on täysin turhaa, sillä varsinkin verenhimoiset urukibossit seuraavat autuaasti keltainen kolmio päälaellaan puskien läpi vaikka jyrkänteeltä alas. Seuraavaksi karjutaankin rangerin löytymistä ja on aika pinkoa uudestaan pakoon - tai pistää rytisemään. Bossien perässä kulkee yleensä reippaankokoinen lauma orceja, jotka haluavat piestä Talionista niin sanotusti paskat pihalle siinä toivossa, että pääsisivät nauttimaan ylempiarvoisten elämästä. Yleensä bossit käyvät sen verran aggressiivisesti kimppuun, että sivumiehet  jäävät nimensämuokaisesti seisoskelemaan sivuun, sillä aikaa kun heidän pomonsa joko heittää veivinsä tai surmaa Talionin armotta.
Ja johan sitä luulisi että maassa perässä juoksevilta örkeiltä pääsisi pakoon kiipeämällä lähimmälle rappeutuneelle seinustalle, niin väärin meni. Sen jälkeen lentelevät kirveet, keihäät ja jousiampujat tähtäävät päähäsi nuolilla minkä kerkeävät. Ja se ei kyllä ole mikään mukava homma sitten.

Pelissä liikkuminen muistuttaa paljolti Assassin's Creediä sekä Batman: Arkham Cityä. Näin monet ovat sanoneet. Itse en ole Batmania pelannut, mutta samankaltaisuuksia AC' pelien kanssa löytyy jonnin verran, varsinkin kiipeilyssä ja myös taistelussa. Taistelusysteemi on joustava ja sormet saavat juosta näppäimillä tiuhaan tahtiin, ellei halua saada selkäänsä jousipyssystä, päähän moukarista ja sapelista kurkkuunsa. Parhaimmillaan kimpussa saattaa olla jopa kymmeniä orc- öttiäisiä ja se ei kyllä ole mikään helppo tilanne, ainakaan pelin alussa, kun health- palkki on pelkkä tynkä ja itse on ihan pihalla pelin toiminnasta.
Väistöliikkeiden teko onnistuu jos oma ajoitus on kunnossa ja on hereillä pelin menosta. Joskus kolmionäppäimen hakkaaminen, sen välkkyessä iskevän vihollisen päällä, ei tee tuon taivaallista ja kirves uppoa selkärankaan ränkkäämisestä huolimatta. Siinä tilanteessa toivoisi jonkun tuomarin viheltävän pelin poikki ja heittävän porukkaa jäähyaitioon. Mutta toisaalta olen itse niin surkea pelaamaan tätä kyseistä peliä, että hermo menee vähemmästäkin. Se joka osaa pelata, varmasti nauttii tästä hieman enemmän kuin minä tällä hetkellä.

Tekemistä pelissä riittää parantavien kasvien keräämisestä warlordien luokse vievän tien löytämiseen. Erilaisten urukien kuulustelu auttaa pääsemään ylempiarvoisten jäljille ja siitä pääsee sitten systemaattisesti listimään niitä mieluisessa järjestyksessä. Lopulta varmaan kohdataan sitten se pääjehu, huh. Kaikkien urukien mättäminen ei kuitenkaan tuo esiin uutta kapteenia, vaan niillä saa aikaan vain lisätietoja esimerkiksi jostain tietystä bossista. Mitä se mahdollisesti pelkää ja mitkä ovat sen vahvuudet. Ei sillä, ihan hyödyllistä sekin. Pelissä pääsee myös muksimaan vasikoita, jotka antavat mielellään informaatiota ylempiarvoisista rumiluksista. Jotkut päättävät myös käyttää Talionia päästäkseen omalla arvoasteikollan ylemmäs, samalla auttamalla yksin työskentelevää rangeria omissa jutuissaan etiäppäin.
Yksi pelin helmiä on randomisoitu läpipeluu. Jokainen peli on erilainen, eikä sama bossi tule ikinä samassa paikassa kahta kertaa vastaan. Tekemäsi valinnat vaikuttavat pelissä myöhemmin ja vaihtoehtoja lopputulokseen on varmasti useita. Paljon vaivaa on nähty, se on kyllä myönnettävä.
Pelin juoni on sinänsä siis melko synkkä, ja verenvuodatusta tulee näkymään enemmän kun laki sallii.

Aina kun jokin uruk saa surmattua Talionin, se nousee arvoasteikossa ylemmäs, joskus uudeksi kapteeniksi ja joskus vaan kohdalle osuu nimetön ylennys. Ihan sama, urukit  näyttävät olevan tyytyväisiä jokaiseen mahdollisuuteen, jolla he pääsevät rapakosta penkereelle. Tapon saaneet urukit saavat myös lisää voimaa ja ovat seuraavalla kerralla hieman vaikeampia päihittää. Ja jos Talion tapaa hänet surmanneen kapteenin uudelleen, jälleennäkeminen tulee varmasti sisältämään solvauksia jos minkälaista.

Minusta pelin juoni on tähän mennessä ollut ihan jees, olen itse niin alussa tuon kanssa, etten ole oikein päässyt vielä kunnolla nauttimaan koko sisällöstä. Jami on jo pelannut 40% ja mitä nyt olen vierestä seurannut, buenolta näyttää. Suosittelen tätä peliä kaikille, jotka ei kyllästy siisteihin tappoviimeistelyihin, apinointiin, pedoilla ratsasteluun ja bossien turpaanvetämiseen! Tätä kun jaksaa hakata niin on aika velho taktikoinnin kanssa. 

Jos jokin pelistä jäi mietityttämään, kysy ihmeessä, kyllä minä yritän vastata :D

FALL

Vanhoja kuvia. Ihan vaan sen takia koska en ole saanut uusia otettua. Harmittaa. Kohta kaikki lehdet ovat jo tippuneet puista, eikä mulla oo ainuttakaan ruskaista kuvaa itselläni varastossa. Muutenkin oon ollut blogista pienellä tauolla, sillä työharjoittelussa lähtee kyllä päivän energiat viimeistä pisaraa myöden. Mulla on enimmäkseen iltavuoroja, joten olen aika lailla kahdesta kymmeneen joka päivä töitä ahertamassa. Myöhään illalla ei tule mieleenkään enää istua tuijottelemaan ruutua ja ennen työvuoroa ei vaan ehdi, kun nukkuu pitkään ja tekee normaalit aamuaskareet pienten kotihommien ohella. Lisäksi itse en osaa oikein rentoutua ikinä ennen iltavuoroa, sillä koko päivä menee oikeastaan siihen odottamiseen, että milloin pitää vetästä takkia ja reppua niskaan, kiitä pyörän luo ja polkaista matkaan. Aah.
Mukavaahan mulla siellä toppipaikassa kuitenkin on, kun pääsee tekemään ja oppii joka päivä melkein jotain uutta, mutta uupumus kulkee siinä rinnalla koko ajan. Työkaverit on huippuja ja viihdyn siellä erittäin hyvin. Ensi viikon jälkeen ollaan aikalailla puolessa välissä. Jamin mielestä se on että JOKO NYT JO ja mulla taas VASTA SIELLÄ ASTI. Ja vaikka kuinka tekisi mieli jäädä vaan aina nuokkumaan vapaapäiville, karu tosiasia tulee aina vastaan, että töihin on mentävä tai tuo toppi ei lopu koskaan. Yhy.
Pidetään Jampan kanssa syysloma vasta topin jälkeen, eli marraskuun alussa (herrajumala kohta on jo joulu!) ja silloin mennään Turkuun Caribia- kylpylään vähän rentoutumaan ja toipumaan topista :) ♥ En oo Turussakaan pitkään aikaan vieraillut ja tarkoituksena olisi myös nähdä kummitätiä ja kummisetää pitkästä aikaa!

Kotiinkin on kova ikävä. Äiti ja iskä on käyny täällä Jyväskylän puolella vuoronperään tuomassa ompelukonetta sun muuta, mutta Saarijärvelle en ole ehtinyt vielä hurauttaa itseäni piipahtamaan. Olisin nyt mielelläni käynyt kun oli kahden päivän vapaa, mutta Jami ei jaksanut innostua ideasta, joten ei me sitten mentykään :D Nyt olis ihan parhaita aikoja kerätä niitä suppilovahveroitakin...

Vietettiin eilen iltaa Mariian luona. Kokkailtiin ja katsottiin Netflixistä semmoista uudempaa Sherlock sarjaa kuin Elementary. Oli tosi mukava päivä ja illalla ei kyllä mahaan mahtunut enää iltapalaa , huhuh.

Mun aivot ei nyt okein toimi, kuten huomaatte, joten taidankin tästä siirtyä olohuoneen puolelle katselemaan, kun tuo yksi urho pelaa Shadow Of Mordoria. Heissan !