Voi mahotonta !

 

Lauantai oli oikea jymäytyspäivä! En malttanut nukkua kovinkaan pitkään ja lähdinkin pienille ostoksille kaupungille. Mukana oli pieni ostoslista, jonka uumenista löytyi mm. alla olevia tuotteita.

Jamille uutta Axea, syoss- muotovaahtoa sekä hiuslakkaa, shampoota, kasvojenpuhdistusmaitoa ja vanulappuja! Nämä olis maksanu 27e, mutta onneks oli lahjakortti, joten maksoin näistä vain 2e :D

Valkoista akryyliä käsitöihin!

Oranssit olopökät Top Sportista, tais maksaa alennuksella vähän päälle 20e, ihanat päällä!

Fidasta ohut ja nätti musta villatakki 3,50e c:

Ja Fidasta myös uudet lapaset! Ihanan värisetkin vielä c: mulla on joku oranssivillitys nyt menossa!

Ja sitten Jamille Fidasta tämmöinen kevyt villapaita c: tykkäsi kovasti !

Kävin myös etsiskelemässä itselleni vähän ns. hienompia kenkiä (tähän asti olen pukenut niken tennareita ja lenkkarit) ja kävelin kolmen kenkäkaupan välillä ristiin rastiin etsien sopivimpia ehdokkaita. Tässä se kompastuskivi: yhdessäkään kaupassa en saanut palvelua. Kiertelin ja kaartelin ja astellessani kauppaan minua ei tervehditty, kuten taas samaan aikaan kanssani kauppaan astunutta vanhempaa pariskuntaa. Myyjiä näytti kiinnostavan enemmän omien kuulumisiensa vaihtelu tuttavien kanssa ja minua vanhempien asiakkaiden palveleminen (loistava juttu heille, en tarkoita että heidät olisi pitänyt jättää huomioimatta, ei ei ei). No nyt joku miettii, että olisin voinut itsekin mennä kysymään apua, no tottakai, mutta olin jo muutenkin aikalailla luovuttanut kenkien löytymisen suhteen, mua vitutti ja oletin tietenkin, että maksava asiakas saisi sitä palvelua - myös iästä huolimatta (olin nimittäin aivan valmis ostamaan kengät, kun niitä olin lähtenyt etsimäänkin), minkä luulen tässä nyt olevan se kaiken alku ja juuri. Olen tietenkin joidenkin mielestä väärässä, mutta onhan se jotenkuten totta, että ns. teini-ikäiset ja nuoret ihmiset saavat ehkä vähän heikommin osakseen asiakaspalvelua tietyissä tilanteissa. Kuten nyt kohdallani kenkäkaupoissa.
Oli miten oli, ne kengät jäivät siis hankkimatta.

Odotin aamusta alkaen, että Jami pääsisi neljän aikaan töistä. Luvassa olisi jonkinmoista yllätystä liittyen meikäläisen aiemmin viikolla olleeseeseen syntymäpäivään. Mulla ei oikeastaan ollut mitään hajua mitä oli tulossa, ravintolaan menoa lukuunottamatta. Olin vahingossa nimittäin kuullut, kun Jami puhui puhelimessa ja näin sain selville, että Trattoriaan oltiin kuulemma menossa. Mua alko harmittamaan aivan järkyttävästi heti sen kuultuani, ja olisin halunnut syövyttää muistini siltä osin samantien. Kerroin Jamille mitä olin kuullut, ja harmissaan oli hänkin. Mutta eipä loppunut yllätykset siihen.
Päivemmällä isoveljeni Sami soitteli minulle ja kyseli kuulumisiani. Oli kivan aurinkoinen päivä ja sitä se velikin sanoi, että Kankaanpäässäkin paistoi kivasti päivänsäteet ihan maahan saakka. Aivan normaali jokapäiväinen puhelu, ei mitään sen kummempaa.

Kun Jami pääsi töistä, olin jo meikkejä vaille valmiina lähtemään. Jamppa kävi suihkussa ja heitti niskaansa ostamani napillisen kauluspaidan (voi söps!). Olin laittamassa kaulakorua paikoilleen kun ovikello pärähti soimaan. Ennenkuin ehdin ovelle saakka, näin iskän silmälasit pilkistämässä postiluukusta. Olin ihan hämilläni ja samalla innoissani. Melkein itku pääsi jo siinä vaiheessa. Pistin itseni valmiiksi ja sen jälkeen lähdimme autolle. Odotin jotenkin, että skodan etupenkillä olisi istunut äiti, mutta ei. Kysyin isältä, että eikö äiti päässyt ja hän vastasi, että noh mennään nyt näin kolmistaan. En ajatellut asiaa sen enempää.

Päästiin ravintolalle saakka ja miehet antoivat minun kävellä ensimmäisenä sisälle. Tiirailin ravintolaan etsien meille varattua pöytää. Avokeittiön edessä näin äidin. Kun pääsin lähemmäs, purskahdin itkuun, kun näin paikalla myös molemmat isoveljeni sekä mummun. En saanut sanaa suustani ja Sauli ojensi minulle suuren ruusukimpun, jossa oli 18 keltaista ja vihreää kukkaa. Halasin kaikkia kilpaa ja saada jotain järkevää sanottua. Keittiöstä kuikuilivat entiset työtoverit alkuvuoden työharjoittelusta ja meikä pää punasena niiskutti melkein räkä poskella. uuh.
Eniten mua ehkä nauratti Sami, sillä hän oli valehdellut siitä auringonpaisteesta Kankaanpäässä. Sami oli nimittäin koko ajan ollut Saarijärvellä :'Dd ketkuja! Olivat monta viikkoa tuota suunnitelleet ja niin loistavasti pitäneet salassa ! ♥

Mä oon vieläkin ihan sekasin tuosta koko jutusta. Olin niin ilonen ja yllättynyt ja kiitollinen. Mulla on maailman paras poikaystävä ja maailman parhain perhe ♥ Aivan ihanaa, ei sanat riitä kuvaamaan ~

Ja tuli muuten maisteltua liköörejä ja punaviiniä. Kaks sanaa: hyi saatana.

 

Lähdin lauantaina porukoiden kyydillä Saarijärvelle vähän kissoja ja sieniä kahtelemaan. Roomeo oli ihan innoissaan kun tulin käymään kotona monen viikon jälkeen. Hassu kissa. Kerättiin iskän siskon Paulan kanssa myös paljon suppilovahveroita ja sain vihdoinkin keitellä sen sienikeiton, mitä olin vanhemmille luvannut syksyn alussa.

Sain Jamilta tänään synttärilahjaksi Slipknotin uuden levyn ja sen mukana tuli myös t-paita ♥ voi rakkaus sen kanssa ! Mummulta sain niksikirjan, mistä on kyllä varmasti paljon hyötyä tulevaisuudessa! Ainiin, tänään aamu yhdeksältä isän kanssa kun ajeltiin Jyväskylään, pysähdyttiin paria minuuttia vailla yhdeksän huoltsikan pihalle odottamaan lipunmyynnin alkamista. Kellon tultua tasan alko järkyttävä kilpajuoksu monia muita ihmisiä vastaan, jotka himosivat istumapaikkoja ensi kevään konserttiin; Slipknotin konserttiin. Saatiin kuin saatiinkin 7 lippua kouraistua ja maksettuakin. Voi sitä helpotusta (ja rahan menoa..) !! Mennään porukalla kahtelemaan miltä uusi ja vanha slipari oikein maistuu 4 vuoden tauon jälkeen, huhhuh ! Helmikuu täältä tullaan!

Nyt on kyllä niin pitkä postaus että kohta ei riitä juttua seuraavalle kerralle :D ! Lopetetaas tähän, jees. Miten meni muuten teidän syyslomat? Meikä paiski töitä aika lailla, näitä kolmea vapaata lukuunottamatta :)