KNOT 15.2.

Sinne meni rumpujumputusten ja kitarariffien täyteinen viikonloppu! Ai että, ai että. Lähdin yksin perjantaina Saarijärvelle hieman rentoutumaan ja saunomaan. Jami jäi kotiin siivoilemaan ja oleilemaan kaikessa rauhassa. Ihan hyvää ottaa pieni paussi yhdessäolosta, kun parin viikon päästä koittaa lähtö Unkarin maille! Hui!
Kotona Attila oli ottanut muodokseen kunnon mötkäleen! Lihasta ja läskiä kissassa riittää, turkki on loistavassa kunnossa, ja energiatasot ennallan! Kissa tervehti iloisesti minua eteisessä hyppimällä vasten reittäni, tassut ojossa ja niskojaan nakellen. Komea katti! Eläinlääkärikin oli kehuskellut ja jopa kysellyt, että mitäs rotua Attila edustaa. Oli täplämahaa ja raitapaitaa, kaunihit silmät ja komeat kasvot. Semmoinen se on se meidän hulttio; upea kerrassaan!

Lauantaina - eli ystävänpäivänä - kävimme viettämässä iltaa Summassaaressa, ja siellä oli esiintymässä Pave Maijanen sekä Heikki Silvennoinen! Kummelin miehiä tuo Heikki, mutta myös erittäin taitava muusikko! Erityisesti kappale matkamiehen tie jäi päähän jollottamaan kauaksi aikaa. Kävin tervehtimässä Summassaaren keittiön väkeä ja tuttuja kasvohajan siellä oli hääräämässä. Vaihdoimme nopeasti muutaman sanasen, jonka jälkeen karkasin istumaan isän ja äidin seuraksi meille varattuun pöytään ihan tanssilavaa reunustaneen lavan edestä, pieneltä parvelta. Väkeä lappasi sisään kuin markkinoilla ja pian sali, pöydät ja läheiset seinustat täyttyivät ihmispaljoudesta. Olin ehkä ainua oman ikäluokkani edustaja paikan päällä, ja kyllä muutamat ihmiset tuijottelivat suuntaani, että mitäs tuo täällä tekee :D

Lähdimme pienen konserton jälkeen kotiin vähän ennen kahtatoista ja meikä nukahti tietenkin jo autoon. Kyllä huomaa, että pienikin liikavalvominen ottaa heti koville. Ja taisin jo etukäteen olla väsynyt seuraavasta päivästä, sillä silloin koittaisi syksystä saakka odotettu jymäys: Slipknotin jäähallikeikka! Bändi oli suomessa viimeksi vuonna 2011 Sonispheressä ja huhheijjaa kyllä olikin tullut jo ikävä! Olen itse käynyt knottia kyyläilemässä nyt 5 kertaa ja vielä toivottavasti ehdin nähdä vielä monta keikkaa tulevaisuudessa!

Lähdimme sunnuntaina vanhempieni kanssa ajelemaan melkein 20 asteen pakkasessa aamupäivällä kohti Jyväskylää. Noukimme Jamin sieltä kyytiin ja matka jatkui sitten kohti Helsinkiä! Meillä oli kunnon leirin takapenkillä; peitot ja tyynyt ojossa, matkaeväät, lukemista ja tietenkin kännykät ja kuulokkeet. Mitä parhainta matkantekoa! Ajokeli oli kirkas, aurinko paistoi korkealla, pilviä ei näkynyt mailla eikä halmeilla ja moottoritielle päästyämme ajotiellä ei ollut edes jäätä.

Helsinkiin saavuimme 4 jälkeen iltapäivällä ja tietenkin - nälkä oli kova. Parkkeerasimme erään hotellin edustalle, jonne äiti ja isä menivät sitten keikan jälkeen viettämään yönsä. Kyseisen hotellin oma ravintola oli kiinni sunnuntaina, joten jouduimme lähtemään ulos etsimään ruokapaikkaa. "Kovina kulinaristeina" ja kokemuksenälkäisinä kokkeina janosimme Jamin kanssa herkullista ruokaa neniemme alle, mutta auttakaa armias; miten sitten kävikään. Laahustimme kylmissämme ja mahat muristen läheiseen... noh, kantakuppilaan. Nimeltämainitsemattomaan pieneen pubiin, suoran kadun päähän. Heti ovella vastaan tulvahtivat viinan, tupakan, oksennuksen ja muiden aromaattisien hajujen hyökyaalto, mikä antoi vahvan ehdotuksen tehdä u-käännöksen ja juosta niin nopeasti pois kuin jaloista lähti. Ja niin olisin ehdottomasti tehnytkin, ellei nälkä olisi ollut niin mahdottoman kova.

Muutaman hassun ja oksettavan likaisennäköisten pöytien äärellä istui jo hieman hiprakassa ollutta porukkaa ja tiskillä nuokkui muutama kanta-asiakasta muistuttanutta ihmistä. Mölinää ja suhisevia ässiä. Hipsimme hieman ovesta kauempana olleeseen "kabinettiin" missä oli u-n muotoinen, koko huoneen kiertävä - erittäin paskainen ja vaikkamille haissut - sohva, kolme pyöreää pöytää, muovikasveja ikkunalaudalla, 70- luvulle jääneet tapetit ja muut kuosit sekä sekalainen kaarti vinossa roikkuneita tauluja. Sohvalla istuessani tuntui, kuin farkkuni olisivat imeneet sohvan kankaasta kaiken lian itseensä. Sen pinta tuntui suorastaan nihkeältä. Haju oli edelleen oksettava ja pakorefleksi kummitteli edelleen takaraivossani. Vielä ei ole liian myöhäistä, juokse.
Baaritiskin takana hääräsi - ilmeisesti yksi tarjoilijoista - nainen villatakki ja toppahousut jalassa. Asiakkaat harhailivat istumapaikkamme ohitse - luultavasti vessaan - ja katseet vaelsivat kaikkien kautta, kääntyen sitten eteenpäin pöllästyneen näköisenä. Taisimme olla aika kummajaisjoukko, ja siinä olen kyllä samaa mieltä. Pian eräs toinen tarjoilija tuli ihmettelemään, että syömäänkö me olimme tulleet. Yhteisymmärryksen jälkeen kysyttiin juomat ja ojennettiin kaksi likaista menua. Kaksi sivua ruokaa, suhteellisen hyvänkuuloisia. Nälkä kasvoi. Vesilasit tuotiin, samoin kuluneet ja naarmuuntuneet ruokailuvälineet käärittyinä ryppyisiin servetteihin. Pöydän pinnalla oli läiskiä ja en edes halunnut miettiä milloin ne oltiin viimeksi hinkattu puhtaaksi.

Lämmin kanaleipä, aurajuustolla täytettyä possua, juustopurilainen ja cayun- kanahampurilainen. Jamin kanssa tilasimme purilaiset ja herrajumala minkälaiset annokset sieltä sitten kurvasi pöytään. Hampurilaisten hatut olivat päässeet hieman kärähtämään päältä, ranskalaiset kiilsivät uppopaiston jäljiltä (osa oli jopa läpikuultavia rasvasta), itse purilainen oli huonosti koottu ja kaukana sanasta kutsuvannäköinen. Oman annokseni ranskalaiset maistuivat vain rasvalle (tirskuivat sitä), pakastejauhelihapihvi oli viileä ja muussaantui kosketuksesta, majoneesi oli kylmää, tomaatit heitetty kypsentämättä väliin, salaatti maistui jääkaapille ja cheddar ei ollut edes sulanut pihvin päälle - koska se oli niin viileä. Äidin possu oli leivitetty - mistä ei mainittu ollenkaan, aurajuustoa ei ollut nimeksikään, annos oli karmeannäköinen ja mauton. Isä ja Jami eivät suoraan sanottuna valittaneet, mutta olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että tänne emme enää ikinä astu jalallammekaan, saatikka osoittele tikulla. Rehellisesti sanottuna itselle tuli vain huonompi olo, mitä enemmän omaa annostani pakolla söin. Loppuilta mahassa mulisi ja meikäläiselle jäi paska fiilis ja sydän oli särkynyt surusta, kun ajattelin miten huonoa ruokaa olin juuri syönyt. Aivan perseestä. 

Ilta jatkui Helsingin vanhalla jäähallilla, jonne oli kokoontunut komea joukko Slipknot faneja ympäri suomenmaata. Omat paikkamme olivat katsomossa E4 ja aivan perskeleen hyvän seatit saatiin kyllä varattua! Olimme juuri sopivassa kulmassa, ja näimme näin siis lavan ja koko permannon koko komeudessaan  circle pitteineen ja heiluvine nyrkkeineen. Lyhyesti sanottuna keikka oli energinen, raikas, jämäkkä, uhkea ja aivan mahtava. Slipknotin tasainen esiintymistaito on säilynyt, vaikka jengi bändissä on hieman vaihtunut. Uusia biisejä esitettiin, kuten myös vanhojakin - Spit It Out'tia myöden ja Corey kehui, että tämä yleisö oli varmasti nopein koko euroopassa menemään kyykkyyn (laulun eräässä vaiheessa koko katsomo hyppää kyykystä yhtä aikaa pomppimaan, mikä on sairaan siistin näköistä katsomon puolelta!). Hyvä me!
Slipkotin maailmankiertueen Eurooppaosuus päättyi siis eilen Helsinkiin ja bändi jatkaa menoaan nyt ties minne. Lupailivat kovasti tulevansa vielä uudestaan, mutta kesällä heitä ei kyllä Suomessa vielä nähdä. Jos sitten loppuvuonna! Sain myös ostettua uuden - ja ensimmäisen Slipnkot hupparini, ah ♥

Kotimatka taittui isäni veljen ja serkkuni kyydissä. Nukuimme koko matkan ja oli kyllä ihana päästä nukkumaan omaan sänkyyn. Tänään tosin pikkuisen tuppasi väsyttämään, kun unenpäästä sai vasta joskus 2 aikaan yöllä ja tiedossa oli keittiössä oppareiden misausta! Huomenna toteutamme sitten loppuun asti ja saa kyllä laittaa peukut pystyyn! Marokko- menu, täältä tullaan!

Kevättä kiikarissa !

Siis ulkonahan on lämmin! Aurinko paistaa iloisesti, räystäistä tippuu vettä ja on pirun liukasta. Tuonnehan jopa kelpaa lähteä koikkelehtimaan, kylillä pyörähtämään.
Viikko on taas hurahtanut mukavaan tahtiin. Opinnäytetöitä viimeistellään kukin pari omalla tahdillaan ja ensi viikolla alkaa sitten misailut ja esillepanot itsearviointien ja muiden loppusilauksien kera. Meitä voi vähän maanantaina puuduttaa, sillä sunnuntaina Helsingissä esiintyy Slipknot ja me ollaan isolla porukalla menossa sinnepäin bändin paluuta ja uusia soundeja pällistelemään! Itse olin kyseisen bändin keikalla viimeksi Ruisrockissa 2009, joten viime kerrasta on vierähtänyt jo pikkuinen tovi.

Tänään vietettiin Jamin synttäreitä (ja vietetään yhä, päivää on vielä jäljellä)! Aamulla nukuttiin pitkään (ja lintsattiin siinä samalla koulusta, hupsista), syötiin hyvät aamupalat, pelattiin Dying Lightia ja sitten lähdettiinkin piipahtamaan kylillä ja minä vein mm. viimeiset tavarat kirppikselle. Hyvin on taas pöydän kautta lähteneet turhat tavarat ja vaatteet uusille vesille ja samalla on kertynyt sitä kivaa pientä taskurahaa pahan päivän varalle. Kirppikseltä tarttui mukaan myös muutama paita (viininpunainen kevyt villapaita itselle 4€ sekä Jamille harmaamusta pitkähihainen raitapaita 3€) sekä suloiset kahvimukit 0,80€ ! Penkkareitakin katseltiin hetken ja keräsin jopa muutamat karkitkin maanpinnasta. Nam. Kävimme syömässä pitkästä aikaa myös pitsaa ja voi karmea miten kaikki vaatteet sukista takkiin lemusi ihan kamalalle! Meikä heitti heti farkut pakkaseen ja takin pipoineen ja huivineen ulos tuulettumaan sekä loput vaatteet suoraan pesukoneeseen. Hyi ! Varsinkin sen jälkeen kun on jo itse pitsaa puputtanut ja on ihan ähkynä, niin ei sitä hajua kyllä jaksa enää haistella ylimääräistä. Oli pakko käydä suihkussa ja laittaa puhtaat vaatteet päälle, muuten ei olis kyllä tullut mistään yhtään mitään.

Ollaan käyty tällä viikolla joogailemassa ja tänään käydään jumppaa pumppaamassa. Uudet kengätkin tuli ostettua, mutta taitaapa olla kokeilusta huolimatta omaan jalkaan vääränmalliset. Kalliit kengät, piru vie.
Yritetään käyttää kaikki ilmainen liikunta hyväksi ennen Unkariin lähtöä, niin jaksaa sielläkin sitten tuumailla ja ihmetellä paremmin! Jahka tiet vielä sulaisivat niin pääisis juoksemaankin taas pitkästä aikaa. Mutta hei, Unkariin lähtöön enää 18 päivää! Ihan huiman vähän ja pikkuisen alkaa jo jännittämään! Meillä on varmaan kilon verran papereita, mitä pitää raahata mukaan allekirjoitettavaksi ja katotaas vaan niin puolet aivan varmasti unohtuu... Meidän pitää myös kerätä kaikki kuitit sun muut, jotta koulu voi maksella niistä sitten osan takaisin. Täytyypi ostaa kunnon kansiot mukaan, ettei paperit huku ja mene sekaisin.

Viikonloppuna ajateltiin siivota kämppä pitkästä aikaa ja käydä siellä Hesassa vähän moshailemassa. Mitä viikonloppusuunnitelmia teillä on? :)

Mikä on kun pitää kokeilla

Aamun kohokohta ♥
 

Hei vain ! Täällä taas, piipahtamassa. Meillä oli tällä viikolla tasan yksi päivä koulua, ja näimpä sitten tiistaita lukuunottamatta meillä onpi tämä viikkoa vapaata. Opinnäytetöitä pitäisi jaksaa ahertaa tässä loikoilun seassa, mutta tuppaahan se jäämään, kun ketään ei ole vieressä hoputtamassa. Meillä on Jampan kanssa aiheena Marokko, ja sen ympärille pitäisi rakentaa kolmen ruokalajin menu, taustatiedot, annossuunnitelmat ja laskennat, menukortti ja jonkinmoinen pohjatyö. Ollaan sinänsä hyvässä vaiheessa, että meillä ei ole pahempaa kriisiä sen suhteen.

Valmistujaisia ollaan myös tässä hyvää vauhtia suunniteltu, ja nyt on tiedossa jo paikka, kutsujen pohjat ja kuoret on hankittu, mulla on mekko (!) ja vieraat suurinpiirtein kartoitettu :) Jamille pitäisi hankkia vielä puku jostain...

Jamillakin on ens viikolla syntymäpäivä! Olen hänelle jo antanut lahjaksi tatuoinnin kustantamisen ja toinen lahja on vielä paketissa! Saas nähdä mitä mies tykkää, viime vuonna hää sai sen uuden Razerin näppäimistön.

Tällä viikolla on mennyt joogat, sulikset ja jumpat ihan reisille. Viime viikolla käytiin kahdessa viimeisessä, mutta tällä viikolla on aina tullut jotain pieniä esteitä, että meno on sitten ehtynyt. Ensi viikolla mennään kaikkiin kolmeen ja pääsen koeajamaan uusia sisäkenkiä, jotka eilen kävin ostamassa.  Mutta ensi viikkoa odotellessa! Jami päätti laittaa lataukseen tämmöisen zombipelin kuin Dying Light. Katseltiin youtubesta kun RadBrad pelaili kyseistä peliä ja siitä huolimatta, että säikyin ja sätkähtelin, puistattelin ja kauhistelin, heräsi kamala kutkutus kyseistä peliä kohtaan. Kamala halu kokeilla itsekin ! Noh, kohta menen tuonne olkkariin istumaan ja huhheijaa, katsotaan mitä siitäkin tulee!