Jotain uutta ja vihasuhde chiliin

Iltabloggailua jälleen! En jotenkin vaan osaa päivisin rauhoittua koneen ääreen, kun koko ajan löytyy jotain pientä tekemistä. Illalla aina väsyttää ja tekee mieli löhöillä sohvalla ja kappas, siinähän voi samalla käyttää istumisen hyväksi ja kaivaa tietokoneen lattian nurkasta syliin pörisemään (=polttamaan reidet tuhkaksi ylikuumenemisen johdosta). Tänään on ollu harvinaisen väsyttävä päivä. Suurin osa uupumuksesta johtuupi viime yönä vähälle jääneiden unien takia. Ja se miksi ylipäätään nukuin niin vähän, johtui taasen harjoitteluvuorossa tehdystä erheestä.

En sinänsä jännittänyt pahemmin edessä ollutta harjoitusvuoroa entisessä toppipaikassani. Unohtelin koko eventtiä tuon tuosta ja havahduin aina välillä takaisin asian äärelle. "Oho, ainiin." Tämä oli kyllä varsin eriskummallista, sillä yleensä jänskätän ja stressaan kaikkea viisisataa vuotta etukäteen. Noh, välillä näinkin! Se varsinainen herätys todellisuuteen iski vasta pyörämatkalla työpaikalle. Kyllä siinä sitten vähän hermostuttiin ja ensimmäiset pari tuntia olivat semmoista jahkailua ja ylimääräistä säätämistä. En löytänyt kevytkermaa, tabascoa, kipot ja kupit oli ihan oudoissa paikoissa (eli siellä missä ennenkin) ja juutuin helposti pyörittämään tiskiä. Minun lisäkseni töissä pörräsi muutama espanjalainen harkkari, Jami ja eräs talon uusimmista kokeista sekä eräs vanhempi tuttu. Tekemistä alkoi tulvia vasta kuuden jälkeen, kun toteutimme tilauksen 30:lle hengelle ja minä pääsin nostelemaan alkuruokasalaatteja. Sutjakkaasti pian alkuruoat - sekä pääruoat olivat valuneer saliin ja hiljempi tahti palasi keittiöön.
Pienen tukkureissun jälkeen keittiömestari toi meille mm. tilliä sekä chiliä ja itse pääsin jatkamaan jo aikaisemmin aloitettua suklaa-chili pannacottaa. Tein erään aivan uskomattoman typerän virheen punaisia suippochilejä leikellessäni: en käyttänyt hanskoja. Enhän minä nyt ajatellut, että siitä mitään sivuvaikutuksia koituisi, mutta niimpä niin, toisinpa kävi! Pian kosketuksen jälkeen varsinkin vasemman käteni sormet alkoivat kihelmöidä ja pian kihelmöinti vaihtui poltteluun, joka voimistui aggressiivisesti. Juoksin koko loppuillan pitämässä kättäni juoksevan, kylmän veden alla, mikä toi hetkellistä helpotusta palovamman kaltaisen kivun keskelle. Ennen työvuoron loppua pääsin tekemään bongeja ja oi, siitäkös chilistä äkäistynyt käteni tykkäsikin. Parilla, kaasuhella ja lämpöpöytä lamppuineen. Kuumaa, kuumaa joka paikassa. Kesken kaiken kokoamisen en voinut mihinkään pinkaista helpotusta hakemaan, ja kipu kipusi aivan järkyttäväksi. Koko yläkroppani tärisi, kun jouduin pukemaan käteni ympärille patakintaan, ottamaan uunista peltejä, heittämään kasuja pannulla... Kylmä vesi tuntui niin helvetin hyvältä kuuman jakson jälkeen. Mutta jumalauta, miten perseestä.

Kotona ajattelin, että mitähän nukkumisestakin tulee tämän käden kanssa. Noh, eihän siitä aluksi meinannutkaan tulla mitään. Suihkussa käyminen oli yhtä helvettiä ja yritin lievittää poltetta hieromalla käsiin puhdistusmaitoa sekä oliiviöljyä, jonka pesin sitten fairylla pois. Nämä kikat auttoivat jonkin verran, mutta kylmä vesi oli itselle se helpottavin tekijä. Loppujen lopuksi nukahdin käsi upotettuna kylmään vesisankoon. Aamulla kädet olivat täysin normaalit, onneksi. En enää ikinä koske minkäänlaiseen chiliin ilman hanskoja. Ja älkää tekään, en suosittele tuota kiputilaa kyllä kenellekään koettavaksi. 

Mutta kokonaisuudessaan harkkavuoro meni omasta mielestä hyvin tällä tavalla taistellen. Nyt vaan odottelen, että minkälaisia vuoroja sieltä päin alkaa kesälle ilmaantumaan.

 

 

Meille tosiaan viikonloppuna tuli tänne asuntoon ainakin toistaiseksi väliaikainen vieras. Kissani Roomeo asteli sunnuntaina kuljetuskopasta tiirailemaan ihanaista asuntoamme. Vanhempieni työtilanteen takia olemme joutuneet etsimään kissoille väliaikaisia koteja ja Roomeo löysi itsensä tänne meidän luoksemme. Herra on oikein mielissään rauhallisesta asunnosta, pehmeästä sohvasta sekä ikkunalaudoista. Ulos näkee kolmesta eri huoneesta ja parvekkeellekin pääsee tepastelemaan valvovan silmän alla (olemme kolmannessa kerroksessa, aidalle ei pääse hyppäämään). Ihanan rauhallinen asuinkaveri. Nukkuu vieressä ja tulee mielellään seuraksi kun katsellaan töllöä tai minä ompelen. Kyllä tätä kissaa olikin ikävä, meijän vanhus ♥
Samalla autokyydillä äippä toi meille uuden pyykkitelineen, parvekkeelle muutaman maton sekä kukkia ♥

Ja asunnosta ! Pientä uutta juttua saimme tänään varustukseen. Makuuhuoneeseen sekä keittiöön ripustimme verhot ja vessaan, suihkun nurkkaan asensimme nurkkatelineen shampoille ja sen sellaisille purnukoille. Itse tykästyin kovasti keittiön verhoihin, jotka tilasin NetAnttilasta alesta. Makuuhuoneen verhot ovat pikkuisen liian lyhyet, mutta saavat kelvata jonkin aikaa. Pääasia, että aurinkoa saa pikkuisen Jami karata piiloon pelatessaan tietskarillaan.

Mutta nyt, nukkumaan! Huomenna on vapaapäivä ja tiedossa ompelemista. Jihuu! Oikein rauhallista Helatorstaita kaikille! :)