Loma, siis loma?!

 

Joo-o, sinne meni se viimeinenkin työssäoppiminen, viisi viikkoa ja siinä sivussa myös koko kokkikoulu. Kolme vuotta! Ei voi muuta kun mietiskellä ja ihmetellä mitä just on tapahtunut. En nyt ala tässä syvempiä purkautumaan, mutta takana on aivan upea koulu, upeat ihmiset, loistavat opettajat ja ah - koko paketti! Oikea valinta tehtiin yhteishaussa ja onni potkaisi persuksille, kun Priimukseen päästiin. Hurraahuudot menneelle kolmelle vuodelle! Tästä nyt vaan leuka pystyssä ja rinta rottingilla eteenpäin! Ja töihin x)

No on tässä kohta pientä aihetta jonkin asteiseen paniikkiinkin. Neljä päivää valmistumiseen ja juhliin, eikä mulla oo kenkiä. Jamilla ei oo pukua ja apuvaa. Tilasin Zalandolta navy- siniset korkokengät, jotka tietenkin ja valitettavasti olivat liian suuret. Mä niin vihaan lähettää tavaroita takaisin. Ugh. Huomenna lähdemme seikkailemaan keskustaan ja toivottavasti seltä löytyisi kaikki, mikä vielä puuttuu. Inhoan jättää asioita viime tippaan, huheijjaa.

Ihana sänkypeitto, jonka sain vanhemmilta. He saivat tämän häälahjakseen reippaat 30- vuotta sitten. Upea!

 

Lauantaina päätin radikaalisti lähteä heti aamusta kohti Lahtea. Pyöräilimme Jamin kanssa kahdeksaksi matkakeskukseen ja siellä kapusin unenpöpperöisenä sitten linja-auton kyytiin. Suunnitelmana oli käydä tiirailemassa Lahden Euronkankaan tarjonnat, treffata äidin kanssa ja käydä yllättämässä paras ystäväni, Hannele, Hollolan puolella ♥ Saavuin Lahteen noin yhdentoista maissa ja äidin kanssa suuntasimme kiertelemään kauppoja. Eksyimme Clas Ohlsonille, Hemtexiin, Jyskiin sekä tietenkin Eurokankaaseen - josta ei kyllä löytynyt mitään. Aivan surkea mesta! Kaupoista tuli kahmittua kaikenlaista tarpeellista, joista suurimmat ja raskaimmat otti äiti omille kämpilleen Hämeenlinnaan, kun itse olin pyörällä liikenteessä. Clas Ohlsonilta mukaan lähti mm. nätti radio keittiöön, pussinsulkijoita, pieniä piirakkavuokia, jesaria, tiskirättejä, Pyrexin uunivuokasetti ja vessaan kaksi säilytyskoria.  Hemtexistä ostimme neljä valkoista, pyöreää tablettia ruokapöytään ja Jyskistä löytyi vaikka mitä: kaksi limeä kukkaruukkua kaiteelle, Wellpurin tyyny, kuramatto kenkien alle, pieni musta herätyskello ja äippä osti itselleen muutaman tekokukan toimistoonsa. Kävimme myös Mustissa ja Mirrissä ostamassa Roomeolle uuden raapimistolpan, lelun ja valeriaanasuihkeen (toimii kissanmintun tavoin).

Hannelen luokse lähdimme syötyämme hiukopalaa Picnicissä. Nam, pasta carbonara ja coleslaw salaatti maistui paremmin kuin hyvin kolmen tunnin bussimatkan, hedelmien nakertamisen ja shoppailun jälkeen! Pikkuisen tyyristähän se syöminen tuossa paikassa oli, mutta johan maha täyttyi!

Ajelimme sitten rauhassa tutuille kulmille Hollolan Kirkonkylään, keskelle ei-mitään. Aina siellä ajellessa iskee järkyttävä nostalgia. Täällä minäkin joskus asustelin. Yritin samalla ajon aikana kirjoittaa Hannelelle korttia, mutta pikkuisen oli vaikeuksia hiekkatien pomppujen ja mutkien takia, joten käsiala oli jotain aivan extremeä. Pihaan kaartuessamme äiti tööttäsi ilmoittaakseen saapumisemme. Pinkaisin ulos autosta pois näkyvistä ja kirjoitin äkkiä kortin loppuun auton kylkeä vasten. Hannelen kurkistellessa sisälle, juoksin skodamme takaa upeasti rääkyen ystäväni kaulaan roikkumaan. Yllätys oli siis onnistunut! Siinä sitten ihmeteltiin mitä minä oikein siellä tein ja oltiin vähän hoomoilasena molemmat :D Kyllä hän oli pikkuisen miettinyt, miksi oli kuullut kahdet oven paukkeet, jos kerta vain äitini oli tullut kyläilemään, mutta ei onneksi ollut ajatellut sen enempää!

Nautimme sisällä maukkaat vasteleivotut pehmeät näkkileivät (Hollolan oma leipä) macaronseja, jotka Hannele oli taiteillut ja jutustelimme ummet ja lammet. Minua vaan tuppasi naurattamaan koko ajan ja olin ihan intoa piukassa. Oli niin ihana nähdä taas! Äiti lähti pikkuisen aikaisemmin ajelemaan Hämeenlinnaan, kun Hannele lupasi kyytsiä minut Lahden linkka-asemalle hieman myöhemmin. Aika kului kuin siivillä ja pian olikin pakko lähteä ajelemaan puntolla kohti keskustaa. Kipaisimme nopeasti (onneksi - huh) kaupassa hakemassa minulle matkaevästä (banaani ja pieni pringles- purkki, nam xD). Aikataulu meinasi mennä överiksi edessämme ajelleen lahna-citroenin takia ja ehdin juuri ja juuri Jyväskylään menneeseen linja-autoon. Onneksi kuski oli huomannut minut kantokasseineni ja pyörivine päineni ja kysellyt oven välistä, minne olin matkalla. Kädet täristen istuin melkein tyhjään bussiin ja yritin rauhoittua. Ehkä kamalin tunne ikinä, kun meinaa myöhästyä jostain.

Saavuin Jyväskylään seitsemän maissa ja Jami tuli minua vastaan, kun nyssäkkää oli jos jonkinmoista kannettavaksi. Illalla oli ikävä tuuli ja minulla ei ollut takkia, hupsista. Onneksi pääsimme ripeästi myötätuulen viemänä kotiin ja suoraapäätä lämpöiseen suihkuun. Ihan sika kiva päivä, tämmöisiä lisää :) Vähän töksähtelevää tekstiä tällä kertaa, mulla vähän pää käy hitaalla jonkun ihmeen takia. Ens kerralla paremmin !