No jos nyt sitten vaikka

 

Mulla tökkii nyt tämä kirjoittelu aika pahasti, pahoittelen sitä (ties kuinka monetta kertaa). Jotenkin ei hirveästi lomalla malta istua koneen ääreen joka toinen päivä ja tulla kirjoittelemaan, kun on vihdoinkin aikaa tehdä kaikkea muuta - eli periaatteessa olla tekemättä yhtikäs mitään. Lukea kirjaa, köllötellä, nukkua päikkäreitä, pelailla ja syödä. Mikäs sen parempaa.

Kun olin käymässä kotona jouluna, Jami jäi silloin Jyväskylään ja ai kauhistus kun se viikon erossa oleminen tuntui yhtäkkiä kamalalta ajatukselta. Varsinkin, kun oikeasti kurvasin Attilan kanssa kotikulmille ja totesin että ei, ei se Jami nyt tullutkaan mukaan (vaikka olinkin yrittänyt miekkosen päätä kääntää) ja nyt olin ihan oikeasti yksin reissussa. Mutta kyllä se pieni paussi näkemisen suhteen tekee oikeasti hyvää. Tulee kunnon ikävä ja jälleennäkeminen on yhtä riemua!
Saarijärvellä Attila pääsi iloisena taas kiusaamaan vanhempia kissoja - jotka eivät kyllä ilahtuneet terroristivieraasta tippaakaan - ja tassuttelemaan jopa ensi kertaa lumessa - ilman kummempia reaktioita. Äiti vannoi kaappaavansa kissan itselleen ja kaikin mokomin, pikkukaksiossa tuo kersa tekee meidät välillä hulluksi. Kun lähtö Unkariin koittaa, Attila saakin viettää kokonaiset kuusi viikkoa juosten pitkin laminaattilattioita, Roomeon pottaan kusten ja ruoan perään miukuen. Ai että sitä riemua.

Joulu! Tuli ja meni. Onneksi. En ole mikään perinpohjaisin joulun ystävä (suomalaiset joululaulut on jotain ihan hirveetä ja älyttömät määrät koristeita ja moniväriset jouluvalot... ei ei ei) ja meidän perheessä kyseinen juhla yritetään pitää päivien mitoissa mahdollisimman lyhyinä ja ulkonäöltään jokseenkin vaatimattomana. Kuusi haettiin muutamaa päivää ennen joulua sisälle ja heitettiin kaaressa ulos seuraavana aamuna. Samassa rytäkässä piiloon pistettiin tontut, koristeet ja kaikki punainen. Nyt riitti ! Näytti siltä, kuin joulua ei oltaisi juhlittukaan. Ainoana muistuttavana seikkana olivat juuri avatut joululahjat, joita makoilivat pitkin pöytiä ja tuoleja. Attila syöksähteli papereiden seassa.
Jouluna meille tuli syömään isän veli sekä mummu ja pappa. Tein oman osuuteni ruokapuolella ja kokkasin juhlapöytään uunijuureksia (bataatti, punasipuli, lanttu), basmatiriisiä, ylikypsää balsamicopssua, omenaista kastiketta sekä jälkiruoaksi mandariinihyytelöä. Nousin aattoaamuna kuuden aikaan laittamaan possua uuniin ja sen jälkeen käperryin vielä muutamaksi tunniksi peiton alle piiloon. Herättyäni avasin ensimmäisen paketin, jonka Jami oli minulle mukaan pistänyt. Sieltä kurkistivat uudet KOSS'in kuulokkeet (Attila pureskeli edelliset nappikuulokkeet päreiksi...), joita olin toivonut hartaasti ♥ Jamin paketista tupsahtivat flanelliset yöhousut c:

Joulupäivä meni itsessään kaiken harmonian keskellä ja loput lahjat avattiin illemmalla, kun vieraat olivat lähteneet. Oli kiva kun koko perhe oli koolla, ja tänä vuonna oli Samin vuoro jakaa lahjat. Isoveljet olivat perinteiden mukaan aloittamassa omaa pientä kahakkaansa lahjojen jaosta, ennenkuin vanhemmat päättivät ripeästi asian heidän puolestaan. Kyllä ne pojat vaan jaksaa vääntää :D
Alla on osa joululahjoista, kaikista en jaksanut alkaa kuvia ottamaan, kun niitä tuli nytkin jo noin mahottoman paljon !

Äiti osti minulle KapHalista tämmöisen aivan ihanan sinisen villatakin. Olin itse tätä valitsemassa, mutta siitä huolimatta paketin avaaminen tuotti pienen yllätyksen ja loputtoman riemun!

Keltainen karvahuppari tuli myös äitiltä. Ihanan lämmin ja värikin on enemmän kuin mieluisa :)

Jamille ja itselle uudet veitsipussit, tai no pikemminkin laatikot. Jami ilahtui ikihyviksi, kun edellinen koulun puolesta saatu kangaspussi alkoi jo hajota käsiin.

Uusi vispipuuronvärinen pörröhuopa vanhemmilta ♥

Erik Axl Sundin rikostutkimuskirja äidiltä (ah ihanaa, murhakirjat on niin kivaa vaihtelua romantiikkaan), bodybutteri ja KOSSin kuulokkeet Jamilta c:

Tuon Rose Visage kasvoveden ostin itselleni ennakkoon, siksi vajaa pullo kuvassa ^^

Äidiltä ihana villashaali ja Jamilta lämpöiset pörrösukat!

Jami antoi tämmöisen pienen rasian mun ompelulangoille, jotka olivat aina missä ja miten sattuu sotkussa.

Kummitädiltä saimme äitin kanssa tämmöiset ihanat telineet, joihin voi laittaa vaikkapa valokuvia tai muistilappuja c:

Ja ihana Jami osti mulle paidan ♥ Tosi nätti ja kiva pitää päällä :)

Kuvista puuttuu äidiltä saatu Indoor Garden (joka odottaa unboxaamista jahka päästäisiin uuteen ja isompaan kämppään), Jukkapalmu, pippurimylly, Jamin karvatohvelit, kylpytakki ja raitapaita, sipulipilkkuri ja suklaat :) 

Kohta menee muuten rikki 300 postausta, tekisikö teidän mieli jotain erikoispostausta? :)

Jamin puheevuoro !

Sainpas Jamin vihdoinkin blogini ääreen, edes pieneksi toviksi :) Keksin hänelle ihan omasta pienestä päästäni muutaman kysymyksen, sillä miekkosella ei näyttänyt olevan itsellä minkäänlaista hajua aiheesta tai sen sisällöstä. Katsotaan seuraavalla kerralla, millaista stooria Jamppa kirjoittelisi!

Millainen Saija on ...

...suuttuessaan?
Lyhyesti: Ärripurri. Vihaisena yleensä muutenkin löytää asioista vain huonot puolet. Ja sen myös kuulee.

...iloisena?
Naurava häsläri ja puhuu omaa kieltään sillon. mm "NANTAPA NANTAPPPPTTTTANTA!" (voi luoja t.saija)

...harmistuneena?
Alakuloinen. Tässä kestää pidempään kun vihassa muuttua iloksi.

...hermostuneena?
Riippuu millä tavalla. Hyvällä tavalla jos on, niin äinenpaino muuttuu jännän viralliseksi, huonolla tavalla ei tiedä miten päin olla ja mitään ei huvita tehdä.

...väsyneenä?

Väsynyt, ei muulla tavalla voi kuvata

...tylsistyneenä?
Ns "mikään ei tunnu miltään" -olo kalvaa sisintään.

4 asiaa josta...

Saija ei pidä?
- siitä ku teen liian mausteista ruokaa
- meidän pienestä keittiöstä
- mun omasta tavasta pitää asioita järjestyksessä. vaikka kovasti selittelisin ja sanoisin että haluan jonkun tavaran pysyvän jossain, se ei luultavasti tule kuuloonkaan ja kyseinen tavara löytyy seuraavan kerran vasta kun kysyn Saijalta missä se on.

Saija pitää?
- yhdessäolosta ja tekemisestä
- sisustamisesta
- shoppailusta... ja minä en, mm Tuurissa käytiin. Olin kaupassa 30 min jonka jälkeen siirryin autoon nukkumaan. (...kylmään autoon t.saija)
- ruoanlaitosta

Miten kiusaat Saijaa?
- sörkkimällä ja tökkimällä naamaa ja korvia
- väittelemällä turhista asioista. Esim. Saija ei koskaan opi että en aina oo tosissani. Sillon on parhainta saada väittely aikaiseksi.

Miten saija kiusaa sinua?
Kun kovasti koitan miettiä niin ei Saija oikein kiusaa

Mitä sinulle kuuluu?

Koulua ja kotia. Ja tulevaa joulua! Ja pleikkaria. JA kitaraa. Taas pitkästä aikaa oon saanu inspiksen kitaran soittoon ja tilasin saksasta multiefektin, jonka saa koneeseen ängettyä eli kytkettyä kiinni. Se mahdollistaa äänittämisen koneelle. Ajattelin alkaa kuvaileen kitaravideoita ja tekeen omia biisejä.  Efektin pitäs saapua aikasintaan tulevana perjantaina. Sillon joskus kun soittaminen jäi, jäi se sen takia kun en jaksanut opetella uusia biisejä, koska ei ollut tavoitteita. Nyt alotuksen jälkeen taas huomasi kuinka helposti oppimista ja kehitystä tapahtuu kun vaan jaksaa soitella. Se missä eilen meni sormet sekaisin,  menee tänään paljon helpommin ja nopeammin.
Joulua viettelen kotona äidin ja pikkuveljien kanssa Saijan ollessa Saarijärvellä omien vanhempiensa luona. Lomalla nään kavereita mm. yläasteaikainen ystävä tulee Rovaniemeltä Jyväskylään ja aiotaan tötöillä kovasti uutenavuotena. Mm. jokavuotinen perinne on että yön tunteina tehdään kauhean kokoinen lumistondis johonkin tienpinkkaan (jos siis lunta on.) Tulevana perjantaina käyn myös kaverin luona opettamassa hänelle mm. bearnaise-kastikkeen, sekä punkkukastikkeen ja tehdään jotain muutakin ruokaa.
Meillä on pitkä loma. Mulla alkaa loma keskiviikkona ja se kestää aina 7.1. asti. Loman jälkeen pääsee koulun keittiöön tilaus- ja juhlaruokien kimppuun. Samassa jaksossa tehdään päättötyöt, jonka jälkeen ois Unkariin lähtö kuudeksi viikoksi. Unkarissa ollessa pitää minun myös hakea AMKkiin restonomiksi, sillä haku sattuu just sen ajan sisälle ku ollaan tekemässä gulassia. Tässä kaikki tältä erää lyhykäisyydessään.

Mukavaa joulun henkeä ja uuttavuotta kaikille!

 

Tässä vielä linkki Jamin soundcloudiin, missä on muutama Jamin kipale c:

Ajastusten harhailua

Tässä nyt kun olen seuraillut ja tiiraillut useita eteen tulleita blogeja, oon alkanut miettimään tätä omaa blogin kirjoittamistani. Miten minä kirjoitan ja millainen tämä meikäläisen blogi nyt sitten onkaan? Muutaman ajatuksen voisin teidän kanssanne jakaa, ihan vaan näin meidän kesken.
En ehkä ole yhtä aktiivinen kuin useat ja pääosin kirjoitan silloin, kun on kuvia tekstiä hyvässä suhteessa sekä itseään huvittaa. En risti blogiani lifestylen muottiin (koska en ole oikein varma mihin kategoriaan tämä oikein edes kuuluu), en kirjoita mielipidekirjoituksia, en pidä blogihaasteista, en pidä arpajaisia, ota asukuvia - saatikka kuvia itsestäni, en puhu meikeistä, en muodista, enkä myöskään tee tutoriaaleja tai näytä juuri lakattuja kynsiäni, esittele uusia hiustenhoitotuotteita tai sisusta hulluna asuntoamme uusimpien ideoiden pohjalta. En myöskään virittele blogini kirjoituksia päivätolkulla, mieti tarkkoja aiheita tai muuta semmoista. Mun blogista ei löydy myöskään esimerkiksi kuvia kaveriporukalla pidetyistä pikkujouluista, tupareista tai muista yhdessä vietetyistä illoista tai bileistä. Mitä ihmettä täällä sitten tapahtuu?

Noh, tuo viimeisin johtunee siitä, ettei mulla oikein täällä Jyväkylässä ole niin montaa ns. läheistä tai hyvää ystävää, joiden kanssa viettää aikaa. Useinmiten käyn kaupungilla yksin, istun kotona ommellen ja jos jonnekin lähden käymään niin vanhempien ja kissojen luokse Saarijärvelle. Onhan minulla Jami tietenkin, mutta toisaalta ikävöin sitä tiettyä 'tyttöjen aikaa'. En muista esimerkiksi, milloin olen viimeksi käynyt naisten kesken shoppailemassa. Jääkaapin ovessa odottaa synttärilahjaksi saatu henkkamaukan lahjakortti. (Huomenna onneksi vihdoista viimein nään Roosaa ja ryntäämme valtaamaan kauppakadun putiikit!!) Jamista ei ole shoppailukaveriksi, sillä hän kannattaa vakaasti sitä nopeinta reittiä keskustaan ja sieltä pois. Ikkunashoppailu tai kauppalistasta eksyminen muille osastoille ei kuulu missään nimessä suunnitelmiin. Kaupungilla käynti on siis välillä yhtä juoksemista.

Mitä sitten muotiin ja meikkeihin tulee, en välitä niistä oikeastaan ollenkaan. Olen aina mennyt sillä linjalla, varsinkin pukeutumisen kanssa, että se mikä tuntuu mukavimmalta, on lämmin ja näyttää omaan silmään kivalta, on se ehdoton kyllä. Koulussa kuljen melkein joka päivä hupparilla (varsinkin keikkahupparilla) ja farkuilla eteenpäin, siinä samalla kun useammat tytöt pukeutuvat toinen toistaan samanlaisilla tyyleillä. En edes ala erittelemään, mitä kyseisiin asusteisiin kuuluu, sillä sanoisin kaikki muotitermit luultavasti ihan päin mäntyjä. Yleensä kuljemme Jamin kanssa molemmat mustissa ja ollaan erittäin tyytyväisiä. Molemmilla maiharit, tummat housut ja hupparit. Parasta. Useat tytöt kyllä mulkoilevat välillä omaan suuntaan kierosti, mutta siitä olen oppinut jo olemaan välittämättä. Ei sentään olla enää yläasteella. Provosointi ei siis onnistu. Tottakai välillä vähän itse miettii, mitä muut omasta pukeutumisestaan ajattelee, mutta se nyt kai on jollain tasolla ihan normaalia.

Meikkaaminen. Joillekin se on kiva harrastus, mukavaa eikä ollenkaan pakkopullaa. Itselleni voisin luokitella pakkopullan, ainakin osittain, sillä meikkaan kouluun, mutta välttämättä en aina kaupungille lähtiessäni. Oma iho on omasta mielestä niin kovin epätasainen, herkkä ja monivärinen, että jotain on aina välillä tehtävä. Aina kun pääsen kotiovista sisälle, ulkovaatteet nakattua nurkkaan, seuraavaksi lähtevät tälläyksen naamasta. En ole ikinä paneutunut meikkauksen maailmaan. En ole ikinä esimerkiksi käyttänyt huulipunaa, luomiväriä tai aurinkopuuteria. En koe niitä millään tavoin tarpeellisiksi. Meikkivoiteen kanssa naama tuntuu jo tiiliskiven paksuiselta, joten mitä vähemmän mössöjä naamassa, sitä parempi. Kaiken kukkuraksi oman ihon sävyistä meikkivoidetta ei välillä tahdo löytyä. Mutta voisin ehkäpä sanoa, että olen itsevarma ilman meikkiäkin, tai noh, kaikkialla muualla kuin koulussa. Tietenkin keittiössä ollessa kaikista helpointa olisi olla ilman meikkiä, koska siellä lentelee paskaa jos jonkimoista ilmassa, rasvaa ja muuta ihanaa, mutta yleensä keittiötunneilta jätän vain ripsivärin pois, jotta silmiä voi hieroa vapaasti, vaikka ihan vahingossakin.

Tämä tuleva kirjoitus nyt taitaa kyllä kuulua jonkinsortin mielipidekirjoituksiin, mutta kuten pitkäaikaisimmat lukijat ovat saattaneet huomata, ettei niitä täällä meikäläisen blogissa ole oikeastaan ollut  laisinkaan. Tämän tarkoituksena on nyt vain vähän kartoittaa teille, mitä blogissani oikeastaan aiheiden kannalta oikein tapahtuu. Voisin sanoa, että blogini erottuu jonkin verran massasta, on erilainen ja omanlaisensa. Blogin nimessä on sana kalasoppa, kyllä. Blogissani on ollut kuvia keppihevosista, kyllä (ja jotkut ovat saattaneet jopa huomata käyttäjäni kautta, että kirjoitan myös keppihevosiin liittyvää blogia). Outoako? Epätavallista? Nojaa, pikemminkin erilaista. 

Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että juuri sen takia, että blogini ei ole samaa vartta useiden muiden blogien kanssa, lukijamäärät ja vierailut jäävät sen takia alhaisiksi. En ole sellainen bloginkirjoittelija kuitenkaan, joka tarrautuu lukijoihin ja kommentteihin henkeen ja vereen, mutta en myöskään kiistä sitä, etteikö se ole mukavaa nähdä, kun joku on heittänyt kommenttia tai liittynyt lukijaksi. Tottakai se tuntuu hyvältä ja piristää kummasti. Ketäpä ei ! Jokaisella on myös tietenkin omat mieltymyksensä blogien ja sisältöjen suhteen, eikä ketään voi pakottaa tai purnata lukemaan omaa blogiaan.

Rakastan kirjoittaa ja  valokuvata, tykkään ilmaista itseäni ja pidän  myös omien käsieni jäljestä. Sen takia ompelen, piirrän ja valokuvaan. Olen tekeväinen ihminen ja haen jollain tasolla tiettyä hyväksyntää ja tasoa itselleni.  Haluan kehittyä ja oppia uutta, olla monipuolinen. Olen onnistunut noiden tavoitteiden kautta pitämään blogini hengissä jo melkein kolmen vuoden ajan ja pian tavoitteeni on osaksi saavutettu; kirjoita blogia ammattikoulun ajan. Done. Mutta entäs sen jälkeen, kun valmistun? Töitä. Ja pyrin silloinkin jatkamaan kalasopan kirjoittamista samaan malliin. En ole ehkä se intohimoisin ja aktiivisin bloggaaja, mutta yritystä ja intoa löytyy, aina kun mielentila on oikeassa vireessä. Eiköhän sitä virettä löydy myös jatkossakin, eläköön kalasoppa!

Nyt kun olen puhunut suuni syljestä kuivaksi, haluaisin kysyä teiltä muutaman vapaaehtoisesti vastattavan kysymyksen.
Mitkä seikat teidän mielestänne tekevät blogistani joukosta erottuvan? (jos pidätte blogiani jotenkin erilaisena)
Mitä haluaisitte nähdä enemmän? (Ottakaa vinkistä vaaria ylempää, mistä en yleensä  kirjoittele)

Mitä pitäisi vähentää, tai mistä ette pidä? (Haluan kehittää itseäni ja sitä kautta myös blogiani lukijaystävällisemmäksi)

Ja jos tämä postaus meni yli hilseen, oli turha tai tylsä, sanokaa vaan suoraan. Kirjoitin tämän vähän hetken mielijohteesta (heh, hyvää suunnittelua) ja sillä periaattella, mitä päässä juuri nyt pyörii :)

Itsenäisyyttä viikonloppumuotissa

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Me matkasimme kotiin Attilan kera, kokkailtiin, hakattiin nintendoja, sekä chillailtiin ihan kympillä. Pääsi saunaankin pitkästä aikaa. On se vaan niin luksusta lähteä välillä kaupungista tuonne keskelle-ei-mitään vähän hengähtämään täältä vilinän keskeltä.

Jamin 3DS vs. mun DS vuodelta 2004. Edelleen pelittää ja kannessa upeita timanttitarroja, uuh. Kymmenen vuotta vanha kapistus :'D herrajumala sentäs. En kyllä vaihtais enää uuteen, ellei tuo nyt hajoa ihan tuhannenturinoiksi.
Tehtiin ruoaksi itsenäisyyspäivänä, kuten varmaan jo tuosta vähän hahmotitte, borssikeittoa! Ja kyllä hyvää soppaa muuten tulikin! Ihana kun molemmat vanhemmat oli kotona, niin sai nauttia iskän loputtomista huumorinheitoista, äitin hersyvästä naurusta. Kyllä olikin jo ikävä.

Tosiaan, Attila lähti meidän mukana tuonne Saarijärvelle ja kylläpäs meidän kissat siitä saikin hepulin, kun pikkujäbä asteli häntä pystyssä, itsevarmana suoraa päätä tupaan. Meidän katti ei paljoa kainostellut. Pyysi äidiltä koko ajan lisää ruokaa, kävi autuaasti pesuvatiin tehdyssä potassa asioillaan ja yritti tomerasti tehdä tuttavuutta meidän kotikolmikon kanssa. Ralla antoi ensimmäisenä luvan tulla nenätysten, mutta leikiksi eivät vielä kuitenkaan lyöneet. Riia sähisi minkä ehti eikä päästänyt kovin lähelle  tuota meidän vintiötä. Roomeo ei hätkähtänytkään sillä hetkellä kun miukuva raitakatti asteli kopastaan ulos. Kun herra suostui laskeutumaan maan tasolle, alkoi järkyttävä murina ja sähinä. Attilapa ei vaan oikeen siitäkään välittänyt kenenkään kolmen kohdalla ja syöksähteli ja säntäili kissoje päin sivuvintturaa, häntä paksuna ja korvat nurinpäin. Roomeota se innostui varjostamaan, minkä odotin kyllä tapahtuvaksi toisinpäin.. Roomeo varjostamassa Attilaa.. kaikkea sitä näkee.
Kyllä noista hyvät kaverukset vielä tulee, kun päästään Maaliskuulle ja Unkarin reissu koittaa. Sillon on 6 viikkoa aikaa tottua toisiinsa :Dd voi voi Roomeolla saattaa ottaa koville. Se suuttui mulle oikeen kunnolla, ei suostunut silitettäväksi, ja katso mua pahasti. Vasta sunnuntaina ennenkuin  lähdettiin, se esitti hellyyttään. Hassu kissa.

ihana lättäjalka, uuh

 

Sain äiditä tuliaisiksi Barcelonasta aivan ihanat pöksyt ja tuommoisen minikaktuksen jääkaappimagneetin muodossa! Saatiin myös semmoinne pikkupaketti, missä oli suklaata, jouluiset pöytätabletit, lautasliinoja, tekohavusen oksa, jossa pari tonttua, joulupalloja sekä punatulkku. Äiti antoi siihen vielä pattereilla toimivat jouluvalot, mitkä kiedoin oksan ympärille. Nyt on meilläkin pientä joulua täällä c:

Ulkoilutettiin Attilaa ensimmäistä kertaa pihalla ja Attilahan toimi kuin kello. Ei säpsähtänyt pieniä, tepsutteli nätisti ja piti ääntäkin. Kylmähän sille nopeasti tuli eikä me kauaa ulkona viihdytty, mutta käytiinpä kuitenkin ! Hyvin on oppinut valjaisiin tuo katti, oon niin tyytyväinen :)

Aiheesta näin eksyen...

Mun piti alunperin tulla näyttämään vaan pikaisesti tuo yksi villapaita, minkä ostin kirpputorilta kolmella eurolla, mutta Attila halusikin tulla kuvattavaksi. On sillä vain niin kauniit kasvot. En malta odottaa, että siitä kasvaa semmonen kunnon jämerä kollikissa :) Nyt se on oppinut jopa juomaan vettä. Kuivaraksut eivät vieläkään kelpaa, ja Jami kehotti jo hävittämää kyseiset ruuat. No enhän minä nyt pöntöllistä rahaa ala hukkaan heittämään!

Tilasin Attilalle viime viikolla vähän kampetta ja alla niistä nyt sitten lähempää kuvaa. Löysin halvalla nettikaupoista mustat pentuvaljaat ja mustan kiiltävän kaulapannan (jostai ei ole tietenkään otettua kuvaa), kankaisen kantokopan sekä naksuttimen. Ajateltiin, että kissavahdin hankkimisen ja katin yksinjättämisen sijaan otettaisiin Attila mukaan osalle reissuista. Huomenna lähdemme esimerkiksi viikonlopuksi Saarijärvelle, jonne tulemme kissan kuskaamaan myös mm. silloin, kun lähdemme Unkariin työssäoppimaan. Kankaiseen kantokoppaan päädyin sen takia, koska tuo taittuu todella pieneen tilaan esimerkiksi sohvan alle, on kevyt ja kivannäköinenkin. Kissa näkee ulos ja samalla on turvallisesti hämärässä.
Naksuttimen avulla - ja nyt jopa ilmanin - Attila on jo oppinut istumaan koreasti. Alussa opettelu oli pelkkää malttamattomuutta ja huitomista, mutta kyllä se keskittyminen sieltä aina loppupäässä kumpuaa, kun enin ahneus on saatu karsittua pois :D Todella hyväkäytöksinen katti meillä. Ah.

Mulla on tooodella laiska olo ollut tämän blogin kanssa. En tiedä onko se tämä "kiireinen" joulukuu vai kaamosmasennus. Kadehdin kaikkia blogin pitäjiä, jotka ovat saaneet aikaiseksi joulukalenterin! Voi vitsi, mulla tulis muutamakin ongelma sen ylläpitämisen kanssa, jos rohkenisin yrittämään: a) olisin satavarmasti ensimmäisen päivän jälkeen aina myöhässä ja b) en saisi puristettua tarpeeksi ideoita takaraivon syövereistä.  Ehkä mä joskus, ehkä ja ehkä.
Aika mulla on livennyt tässä parin viikon aikana joululahjaostoksilla, ommellessa ja tietenkin koulussa. ATTO- jaksot on ihanan rentoja ja on semmoinen tasainen päivärytmi. Mutta auta armias kun on näitä ihania rapakokeita ja sitä jatkuvaa istumista. Viime yhteiskuntaopin tunnilla mulla oli maailman levottomimmat jalat enkä osannut olla aloillani minuuttia enempää. Jos sitäkään. Kohta alkaa onneksi se joululoma ja sitten marssitaankin taas keittiöön, viimeiselle koululla käytävälle keittiöjaksolle. Haikeeta. Ja samalla huimaa; me valmistutaan viiden kuukauden päästä! Apuva! Mitä suunnitelmia mulla on? No kuulkaas, heh, en tiedä! Oon saanut alustavan työpaikan eräästä toppipaikasta tyylillä "jos et saa töitä niin soittele tänne niin järkätään sulle jotain". Eli mulla on mahdollinen varasuunnitelma. Mutta muuten? Ajattelin pitää välivuoden ja tehdä töitä, mistä niitä nyt ikinä liikeneekin. Kerätä rahaa ja muuttaa isompaan kämppään. Se olis aika luksusta..

Hei Jamista ei ole  kuulunut blogin puolella hetkeen mitään. Haluaisitteko, että järkkäisin jonkinlaisen deitin sen ja mun blogin välille? Saisi mies teille kertomaan jotain syvällistä jos sitä nyt huvittaa :D Vai minkälaisia postauksia minulta kaipailette? Mulla on piirtämisen ja bloggaamisen kanssa menossa semmonen block, että toisaalta tekisi mieli kirjoittaa/piirtää, mutta sitten kun jotain yrittää saada aikaseksi, jää vaan paskanmaku suuhun. Hmm? Noh, ehkä tästä selvitään. Mutta antakaa ideoita jos teillä semmoisia on tarjota! Minä kiitän kauniisti :)

Palaillaan taas!