Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Me matkasimme kotiin Attilan kera, kokkailtiin, hakattiin nintendoja, sekä chillailtiin ihan kympillä. Pääsi saunaankin pitkästä aikaa. On se vaan niin luksusta lähteä välillä kaupungista tuonne keskelle-ei-mitään vähän hengähtämään täältä vilinän keskeltä.
Jamin 3DS vs. mun DS vuodelta 2004. Edelleen pelittää ja kannessa upeita timanttitarroja, uuh. Kymmenen vuotta vanha kapistus :'D herrajumala sentäs. En kyllä vaihtais enää uuteen, ellei tuo nyt hajoa ihan tuhannenturinoiksi.
Tehtiin ruoaksi itsenäisyyspäivänä, kuten varmaan jo tuosta vähän hahmotitte, borssikeittoa! Ja kyllä hyvää soppaa muuten tulikin! Ihana kun molemmat vanhemmat oli kotona, niin sai nauttia iskän loputtomista huumorinheitoista, äitin hersyvästä naurusta. Kyllä olikin jo ikävä.
Tosiaan, Attila lähti meidän mukana tuonne Saarijärvelle ja kylläpäs meidän kissat siitä saikin hepulin, kun pikkujäbä asteli häntä pystyssä, itsevarmana suoraa päätä tupaan. Meidän katti ei paljoa kainostellut. Pyysi äidiltä koko ajan lisää ruokaa, kävi autuaasti pesuvatiin tehdyssä potassa asioillaan ja yritti tomerasti tehdä tuttavuutta meidän kotikolmikon kanssa. Ralla antoi ensimmäisenä luvan tulla nenätysten, mutta leikiksi eivät vielä kuitenkaan lyöneet. Riia sähisi minkä ehti eikä päästänyt kovin lähelle tuota meidän vintiötä. Roomeo ei hätkähtänytkään sillä hetkellä kun miukuva raitakatti asteli kopastaan ulos. Kun herra suostui laskeutumaan maan tasolle, alkoi järkyttävä murina ja sähinä. Attilapa ei vaan oikeen siitäkään välittänyt kenenkään kolmen kohdalla ja syöksähteli ja säntäili kissoje päin sivuvintturaa, häntä paksuna ja korvat nurinpäin. Roomeota se innostui varjostamaan, minkä odotin kyllä tapahtuvaksi toisinpäin.. Roomeo varjostamassa Attilaa.. kaikkea sitä näkee.
Kyllä noista hyvät kaverukset vielä tulee, kun päästään Maaliskuulle ja Unkarin reissu koittaa. Sillon on 6 viikkoa aikaa tottua toisiinsa :Dd voi voi Roomeolla saattaa ottaa koville. Se suuttui mulle oikeen kunnolla, ei suostunut silitettäväksi, ja katso mua pahasti. Vasta sunnuntaina ennenkuin lähdettiin, se esitti hellyyttään. Hassu kissa.
Tehtiin ruoaksi itsenäisyyspäivänä, kuten varmaan jo tuosta vähän hahmotitte, borssikeittoa! Ja kyllä hyvää soppaa muuten tulikin! Ihana kun molemmat vanhemmat oli kotona, niin sai nauttia iskän loputtomista huumorinheitoista, äitin hersyvästä naurusta. Kyllä olikin jo ikävä.
Tosiaan, Attila lähti meidän mukana tuonne Saarijärvelle ja kylläpäs meidän kissat siitä saikin hepulin, kun pikkujäbä asteli häntä pystyssä, itsevarmana suoraa päätä tupaan. Meidän katti ei paljoa kainostellut. Pyysi äidiltä koko ajan lisää ruokaa, kävi autuaasti pesuvatiin tehdyssä potassa asioillaan ja yritti tomerasti tehdä tuttavuutta meidän kotikolmikon kanssa. Ralla antoi ensimmäisenä luvan tulla nenätysten, mutta leikiksi eivät vielä kuitenkaan lyöneet. Riia sähisi minkä ehti eikä päästänyt kovin lähelle tuota meidän vintiötä. Roomeo ei hätkähtänytkään sillä hetkellä kun miukuva raitakatti asteli kopastaan ulos. Kun herra suostui laskeutumaan maan tasolle, alkoi järkyttävä murina ja sähinä. Attilapa ei vaan oikeen siitäkään välittänyt kenenkään kolmen kohdalla ja syöksähteli ja säntäili kissoje päin sivuvintturaa, häntä paksuna ja korvat nurinpäin. Roomeota se innostui varjostamaan, minkä odotin kyllä tapahtuvaksi toisinpäin.. Roomeo varjostamassa Attilaa.. kaikkea sitä näkee.
Kyllä noista hyvät kaverukset vielä tulee, kun päästään Maaliskuulle ja Unkarin reissu koittaa. Sillon on 6 viikkoa aikaa tottua toisiinsa :Dd voi voi Roomeolla saattaa ottaa koville. Se suuttui mulle oikeen kunnolla, ei suostunut silitettäväksi, ja katso mua pahasti. Vasta sunnuntaina ennenkuin lähdettiin, se esitti hellyyttään. Hassu kissa.
 |
| ihana lättäjalka, uuh |
Sain äiditä tuliaisiksi Barcelonasta aivan ihanat pöksyt ja tuommoisen minikaktuksen jääkaappimagneetin muodossa! Saatiin myös semmoinne pikkupaketti, missä oli suklaata, jouluiset pöytätabletit, lautasliinoja, tekohavusen oksa, jossa pari tonttua, joulupalloja sekä punatulkku. Äiti antoi siihen vielä pattereilla toimivat jouluvalot, mitkä kiedoin oksan ympärille. Nyt on meilläkin pientä joulua täällä c:
Ulkoilutettiin Attilaa ensimmäistä kertaa pihalla ja Attilahan toimi kuin kello. Ei säpsähtänyt pieniä, tepsutteli nätisti ja piti ääntäkin. Kylmähän sille nopeasti tuli eikä me kauaa ulkona viihdytty, mutta käytiinpä kuitenkin ! Hyvin on oppinut valjaisiin tuo katti, oon niin tyytyväinen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti