Ajastusten harhailua

Tässä nyt kun olen seuraillut ja tiiraillut useita eteen tulleita blogeja, oon alkanut miettimään tätä omaa blogin kirjoittamistani. Miten minä kirjoitan ja millainen tämä meikäläisen blogi nyt sitten onkaan? Muutaman ajatuksen voisin teidän kanssanne jakaa, ihan vaan näin meidän kesken.
En ehkä ole yhtä aktiivinen kuin useat ja pääosin kirjoitan silloin, kun on kuvia tekstiä hyvässä suhteessa sekä itseään huvittaa. En risti blogiani lifestylen muottiin (koska en ole oikein varma mihin kategoriaan tämä oikein edes kuuluu), en kirjoita mielipidekirjoituksia, en pidä blogihaasteista, en pidä arpajaisia, ota asukuvia - saatikka kuvia itsestäni, en puhu meikeistä, en muodista, enkä myöskään tee tutoriaaleja tai näytä juuri lakattuja kynsiäni, esittele uusia hiustenhoitotuotteita tai sisusta hulluna asuntoamme uusimpien ideoiden pohjalta. En myöskään virittele blogini kirjoituksia päivätolkulla, mieti tarkkoja aiheita tai muuta semmoista. Mun blogista ei löydy myöskään esimerkiksi kuvia kaveriporukalla pidetyistä pikkujouluista, tupareista tai muista yhdessä vietetyistä illoista tai bileistä. Mitä ihmettä täällä sitten tapahtuu?

Noh, tuo viimeisin johtunee siitä, ettei mulla oikein täällä Jyväkylässä ole niin montaa ns. läheistä tai hyvää ystävää, joiden kanssa viettää aikaa. Useinmiten käyn kaupungilla yksin, istun kotona ommellen ja jos jonnekin lähden käymään niin vanhempien ja kissojen luokse Saarijärvelle. Onhan minulla Jami tietenkin, mutta toisaalta ikävöin sitä tiettyä 'tyttöjen aikaa'. En muista esimerkiksi, milloin olen viimeksi käynyt naisten kesken shoppailemassa. Jääkaapin ovessa odottaa synttärilahjaksi saatu henkkamaukan lahjakortti. (Huomenna onneksi vihdoista viimein nään Roosaa ja ryntäämme valtaamaan kauppakadun putiikit!!) Jamista ei ole shoppailukaveriksi, sillä hän kannattaa vakaasti sitä nopeinta reittiä keskustaan ja sieltä pois. Ikkunashoppailu tai kauppalistasta eksyminen muille osastoille ei kuulu missään nimessä suunnitelmiin. Kaupungilla käynti on siis välillä yhtä juoksemista.

Mitä sitten muotiin ja meikkeihin tulee, en välitä niistä oikeastaan ollenkaan. Olen aina mennyt sillä linjalla, varsinkin pukeutumisen kanssa, että se mikä tuntuu mukavimmalta, on lämmin ja näyttää omaan silmään kivalta, on se ehdoton kyllä. Koulussa kuljen melkein joka päivä hupparilla (varsinkin keikkahupparilla) ja farkuilla eteenpäin, siinä samalla kun useammat tytöt pukeutuvat toinen toistaan samanlaisilla tyyleillä. En edes ala erittelemään, mitä kyseisiin asusteisiin kuuluu, sillä sanoisin kaikki muotitermit luultavasti ihan päin mäntyjä. Yleensä kuljemme Jamin kanssa molemmat mustissa ja ollaan erittäin tyytyväisiä. Molemmilla maiharit, tummat housut ja hupparit. Parasta. Useat tytöt kyllä mulkoilevat välillä omaan suuntaan kierosti, mutta siitä olen oppinut jo olemaan välittämättä. Ei sentään olla enää yläasteella. Provosointi ei siis onnistu. Tottakai välillä vähän itse miettii, mitä muut omasta pukeutumisestaan ajattelee, mutta se nyt kai on jollain tasolla ihan normaalia.

Meikkaaminen. Joillekin se on kiva harrastus, mukavaa eikä ollenkaan pakkopullaa. Itselleni voisin luokitella pakkopullan, ainakin osittain, sillä meikkaan kouluun, mutta välttämättä en aina kaupungille lähtiessäni. Oma iho on omasta mielestä niin kovin epätasainen, herkkä ja monivärinen, että jotain on aina välillä tehtävä. Aina kun pääsen kotiovista sisälle, ulkovaatteet nakattua nurkkaan, seuraavaksi lähtevät tälläyksen naamasta. En ole ikinä paneutunut meikkauksen maailmaan. En ole ikinä esimerkiksi käyttänyt huulipunaa, luomiväriä tai aurinkopuuteria. En koe niitä millään tavoin tarpeellisiksi. Meikkivoiteen kanssa naama tuntuu jo tiiliskiven paksuiselta, joten mitä vähemmän mössöjä naamassa, sitä parempi. Kaiken kukkuraksi oman ihon sävyistä meikkivoidetta ei välillä tahdo löytyä. Mutta voisin ehkäpä sanoa, että olen itsevarma ilman meikkiäkin, tai noh, kaikkialla muualla kuin koulussa. Tietenkin keittiössä ollessa kaikista helpointa olisi olla ilman meikkiä, koska siellä lentelee paskaa jos jonkimoista ilmassa, rasvaa ja muuta ihanaa, mutta yleensä keittiötunneilta jätän vain ripsivärin pois, jotta silmiä voi hieroa vapaasti, vaikka ihan vahingossakin.

Tämä tuleva kirjoitus nyt taitaa kyllä kuulua jonkinsortin mielipidekirjoituksiin, mutta kuten pitkäaikaisimmat lukijat ovat saattaneet huomata, ettei niitä täällä meikäläisen blogissa ole oikeastaan ollut  laisinkaan. Tämän tarkoituksena on nyt vain vähän kartoittaa teille, mitä blogissani oikeastaan aiheiden kannalta oikein tapahtuu. Voisin sanoa, että blogini erottuu jonkin verran massasta, on erilainen ja omanlaisensa. Blogin nimessä on sana kalasoppa, kyllä. Blogissani on ollut kuvia keppihevosista, kyllä (ja jotkut ovat saattaneet jopa huomata käyttäjäni kautta, että kirjoitan myös keppihevosiin liittyvää blogia). Outoako? Epätavallista? Nojaa, pikemminkin erilaista. 

Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että juuri sen takia, että blogini ei ole samaa vartta useiden muiden blogien kanssa, lukijamäärät ja vierailut jäävät sen takia alhaisiksi. En ole sellainen bloginkirjoittelija kuitenkaan, joka tarrautuu lukijoihin ja kommentteihin henkeen ja vereen, mutta en myöskään kiistä sitä, etteikö se ole mukavaa nähdä, kun joku on heittänyt kommenttia tai liittynyt lukijaksi. Tottakai se tuntuu hyvältä ja piristää kummasti. Ketäpä ei ! Jokaisella on myös tietenkin omat mieltymyksensä blogien ja sisältöjen suhteen, eikä ketään voi pakottaa tai purnata lukemaan omaa blogiaan.

Rakastan kirjoittaa ja  valokuvata, tykkään ilmaista itseäni ja pidän  myös omien käsieni jäljestä. Sen takia ompelen, piirrän ja valokuvaan. Olen tekeväinen ihminen ja haen jollain tasolla tiettyä hyväksyntää ja tasoa itselleni.  Haluan kehittyä ja oppia uutta, olla monipuolinen. Olen onnistunut noiden tavoitteiden kautta pitämään blogini hengissä jo melkein kolmen vuoden ajan ja pian tavoitteeni on osaksi saavutettu; kirjoita blogia ammattikoulun ajan. Done. Mutta entäs sen jälkeen, kun valmistun? Töitä. Ja pyrin silloinkin jatkamaan kalasopan kirjoittamista samaan malliin. En ole ehkä se intohimoisin ja aktiivisin bloggaaja, mutta yritystä ja intoa löytyy, aina kun mielentila on oikeassa vireessä. Eiköhän sitä virettä löydy myös jatkossakin, eläköön kalasoppa!

Nyt kun olen puhunut suuni syljestä kuivaksi, haluaisin kysyä teiltä muutaman vapaaehtoisesti vastattavan kysymyksen.
Mitkä seikat teidän mielestänne tekevät blogistani joukosta erottuvan? (jos pidätte blogiani jotenkin erilaisena)
Mitä haluaisitte nähdä enemmän? (Ottakaa vinkistä vaaria ylempää, mistä en yleensä  kirjoittele)

Mitä pitäisi vähentää, tai mistä ette pidä? (Haluan kehittää itseäni ja sitä kautta myös blogiani lukijaystävällisemmäksi)

Ja jos tämä postaus meni yli hilseen, oli turha tai tylsä, sanokaa vaan suoraan. Kirjoitin tämän vähän hetken mielijohteesta (heh, hyvää suunnittelua) ja sillä periaattella, mitä päässä juuri nyt pyörii :)