Ohhoh mikä löytö!

Hellurei immeiset! Taas on vietetty muutama niin mukava päivä, että pakko tulla teillekin  niistä lirkuttelemaan. Miia tuli eilen kyläilemään luoksemme Turusta saakka, mikä oli mukava viikon avaus (jee lisää vieraita)! Tänään kävelimme kaatosateessa keskustaan ja pääsimme matkan varrella sateelta suojaan AOn pitämään kojuun. Meille tyrkättiin myös kouraan - ilmaiset - päänkokoiset hattarat (nam) samalla, kun juttelimme opiskelusta. Ja kyllä sitä sadetta nimittäin kanssa riitti, huhheijjaa. Kävelykatu ihan tulvi ja räystäät survoivat vettä ulos kadulle minkä kerkesivät. Sopivan hetken tullen viipotimme Foorumin kautta Sokokselle, jotta pääsisimme pesemään kätemme ja naamamme hattarasta (ja myöhemmin huomattiin mokoman makeisen vallanneen myös housut, kengänkärjet, hiukset...).

Pyöriskelimme Sokoksessa jonkin aikaa, kunnes päätimme mennä syömään PikAteriaan. Monet kerrat olen Jamillekin ehdottanut, että syötäisiin siinä, mutta jotenkin olemme aina valuneet jonnekin "kalliimpaan" ravintolaan tai lompsineet kotiin tilaamaan pitsaa. Hmm. Nyt pääsin kuitenkin tekemään juuri sen minkä halusin; syömään täyttävää ja terveellistä lounasta! Miia otti jotain ihmeellistä (tosin älyttömän kuivaa) kanawokkia ja itse otin keittolounaan (nakkisoppaa nam). Siihen kuului myös juoma sekä sämpylä/ruispalanen. Kyllä lähti nälkä! Syömisen jälkeen kävimme kiertämässä muutamat putiikit, Eurokankaan ja kirpputorin. Sieltä löysin itselleni "xs" kokoisen Metallican hupparin ja harmaan villatakin. Ainiin! Käytiin me myös hakemassa Silmasemalta minulle uudet kakkulat! Oih ja voih että nyt näkeekin taas! Sitten saatoinkin Miian jo bussiin ja hyppäsin itse paikallisliikenteen kyytiin ja karautin kotiin.

Kotona otin työkseni Metallican hupparin pienennyksen. En ottanut netistä ohjetta vaan reippaasti vetäisin ompelukoneella saumoja sisään, leikkasin lörpökkeet pois ja huolittelin reunat. Ihan hyvin toimi ja nyt ei ole enää hihat kuin roskapussit konsanaan. Muuten todella hyvänkokoinen hoodie, varmasti pääsee kovaan käyttöön. Iskäkin tykkää, hih !

Huomenna suuntaamme Roomeon kanssa Saarijärvelle ja minä syöksyn mustikkametsään! Ihanuutta! 

Hei hei mitä kuuluu

Aamulla heräsimme Jamin kanssa samaan aikaan kellon pirahtaessa kahdeksan maissa soimaan. Olin edellisiltana tehnyt lupauksen itselleni, että lähtisin aamulla heittämään jonkun pienen juoksulenkin samaan aikaan kun mies lähtisi töihin. Silmät ristissä ja utuinen olotila päällä, sängyn huutaessa nimeäni oli vaikea olla jäämättä sängynpohjalle makoilemaan, mutta sain kuin sainkin rykäistyä itseni pystyasentoon. Sänky tosin jäi petaamatta.

Luulin viileässä aamuilmassa suoritetun lenkin piristävän ihmeellisesti, mutta vaikutus olikin päinvastainen. Lihakset hellinä ja pää solmussa olisi vain voinut kaatua päistikkaa takaisin vällyjen väliin, mutta onnistuin jotenkin maagisesti harhauttamaan itseäni tiskaamalla ja pyykkiä pesemällä. Roomeokin huusi korvanjuuressa, joten hiljaisuus ei päässyt laskeutumaan. Kulutin aikaani katselemalla Housea, käymällä kaupassa ja innostuin jopa kokkailemaan! Helpon sadepäivän spagettivuoan ohjeen voit lukaista täältä. Nimensä veroinen ja erittäin maukas ja nopeasti valmistettava ruoka, josta riittää moneksi päiväksi. Vuokaa voi myös muunnella omien mieltymyksiensä mukaan helposti. 

Tamás tosiaan lähti eilen ja samankaltainen tyhjä tunne palasi, aivan kuten silloin, kun hyvästelimme hänet Unkarin puolella. Vettä satoi koko päivän kaatamalla ja kastuimme sateenvarjojenkin kanssa ihan kiitettävästi kävellessämme Kuokkalasta Matkakeskukselle. Kun Tamás oli kiivennyt bussin kyytiin, menimme Jamin kanssa juomaan kupposet kuumaa, ennenkuin käppäilimme takaisin kotiin sadepisaroiden piiskamana. Loppupäivä menikin kotia siivotessa ja löhöillessä.

Tällä viikolla menen torstaina aamulla työhaastatteluun, Iik ! Saapas nähdä mitä se poikii vai poikiiko mitään! Samana päivänä hyppään myös äipän kyytiin ja hurautamme myöhemmin päivällä Saarijärvelle. Taidan mennä kurkistamaan mustikkametsään, jahka sieltä löytyisi jotain kotiin tuotavaa! Jamilla on tulossa kova viikonloppu, kun Jyväskylän valtaa suuri rallitapahtuma ja miekkonen on töissä hela dagen x 2 vai oliko se jopa 3. Huh.
Noh, kyllä tämä tästä, viikko ja päivä kerrallaan!

Oih, muutama lukijakin on tullut lisää! Vitsit, tervetuloa seruailemaan ja kaunis kiitos! :) ♥

Mitä ollaan duunailtu?

Ihan näin vaan lyhyesti kuvien kautta kerrottuna.

Veneretki

Nyt on parvekkeella kissanverkko, isän korjaama lipasto eteisessä sekä kaappi täynnä ruokaa. Takana myös erittäin mukava veneretki Jamin sekä hänen kaverinsa Eemelin kanssa. Jamin päästyä töistä neljän jälkeen pakkasimme eväskassimme, kävimme kaupassa ja hyppäsimme Eemelin auton kyytiin, josta matka jatkui kohti yksityistä veneparkkia kymmenen minuutin ajomatkan päähän. Sääennustukset olivat pettäneet jälleen - onneksi positiivisella tavalla ja saimme seuraksemme aurinkoa ja lämmintä tuulta. Ilma oli jokseenkin seisova ja ukkosta enteilevä, mutta jyrinöiltä jäimme paitsi.

Saavuimme veneellä kruisailun jälkeen Äijänniemeen, pienelle retkipisteelle, jossa oli laavu ja muutama muu grillauspiste. Nuotion sytytettyämme paistoimme kanaa sekä makkaroita. Itse napostelin miniporkkanoita, kirsikkatomaatteja, mansikoita sekä lähipusikosta löytyneitä mustikoita. Koko kesänä ei ole oikein tehnyt mieli grilliruokaa ja makkaroista meikäläiselle tulee vain huono olo. Hyihyi. Illan mittaa aurinko katosi pilvien taa ja näimme miten toisella laidalla Päijännettä taivas valutti tummaa vesipilveä maata kohden. Itse vältyimme onneksi sateelta, mutta sää muuttui melko koleaksi mitä pidemmälle iltaa mentiin. Grilliruoat naposteltuamme lähdimme savunhajuisina takaisin veneelle ja hurauttelimme lähtöpisteeseen maltillisella vauhdilla.

Näin tiivistettynä, väsyneenä kirjoitettuna. Roomeo nukkuu ja juoksee unissaan tuossa sohvan toisessa nurkassa ja minun maha ilmoittaa jälleen nälästään. Eli siirrympäs tästä keittiön puolelle, hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

Ps. IIK Tamás tulee pian!!

Pikatrippi

Toissapäivänä sain soiton äidiltä kesken jännän House- jakson. Hän oli ajelemassa Hämeenlinnasta Saarijärvelle ja kysyi ohimennen, haluaisinko kenties hypätä kyytiin ja lähteä kotiin saunomaan. Siinä ei kahta kertaa tarvinnut kysyä. Pakkasin ripeästi kimpsut ja kampsut pieneen selkäreppuun, suukotin unisen miehekkeen kotiovella ja sipsuttelin ulos äitiä vastaan. Oli mukava istua tuttuun, kehräävään autoon ja jutella niitä näitä koko ajomatkan ajan. Sinällään terapeuttista.

Saavuimme kotiin kaupassa käyntien jälkeen kaatosateen saattelemana. Järvelle ei nähnyt ollenkaan vesiverhon takaa. Istuimme autossa kojelautaan nojaten, odottaen että sade hellittäisi edes hetkeksi, jotta voisimme aloittaa kauppakassien kannon pikkutalomme eteiseen. Isä ilmestyi pian hyttysverkon takaa ja ihmetteli miimikon tapaan mitä me siellä autossa vielä istuimme ja että hän ei todellakaan  tulisi kasseja kantamaan (koska kaatosade ja sokerista tehty mies).
Ilta kului leppoisasti saunoen, runsasta iltapalaa mutustellen ja telkkaria katsellen. Uni maistui illalla paremmin kuin hyvin, lukuunottamatta reilun tunnin saalistustempausta, jonka takana oli katalaakin katalampi hyttyskaksikko.

Seuraavana päivänä kokkailin täytettyjä jauhelihapihvejä ennenkuin lähdimme äidin kanssa ajelemaan takaisin Jyväskylää kohti. Hän jatkoi siitä sitten kohti Turkua, ystäväänsä tapaamaan. Poikkesimme matkan varrella Tarjoustalossa, josta ostimme Jamille oman kokkausessun sekä muutaman puulastan. Essu tulikin tarpeeseen, sillä miehellä on jääny käsien pyyhkintä keittiöstä päälle, mutta lika ilmestyy kokinasun sijasta uusiin farkkusortseihin täällä kodin keittiön puolella. Tulee siis tarpeeseen.

Ensi viikon sunnuntai on muuten aivan supermahtava päivä - ja startti upealle viikolle! Unkarin tutorimme, Tamás saapuu Suomeen ja on tulossa kuudeksi päiväksi luoksemme tänne Jyväskylään! Siitä tulette varmasti kuulemaan enemmän täällä bloginkin puolella! Ehdotuksia, mitä kaikkea voisimme Tomille järjestää hänen täällä ollessaan (budjetti on alhainen xD) ?

Lettukestit inttimiehille

 

Eilen pidimme Jamin kanssa hatusta vedettynä lettuzembalot. Kutsuimme paikalle muutamat ystävämme, jotka olivat lähdössä armeijan (siellä hyö nyt nyt marssivat) palvelusta suorittamaan. Teimme tsemppiletuista täyteläisempiä lisäämällä taikinaan mangososetta ja herrajumpe niistä tuli älyttömän maukkaita ! Jauhoja piti lisätä vähän enempi ettei seoksesta tullut liian löysää (edellisellä kerralla tehtiin banaanilettuja ja niiden paistaminen oli todella vaikeaa kun jauhoja oli liian vähän). Lättyjen kanssa pistimme tarjolle omasta puskasta kerättyjä pensasmustikoita, mansikoita, hilloa sekä tietenkin sokeria. Eikä mennyt aikaakaan kun miehet olivat imuroineet koko lettupinolautasen tyhjäksi! Itse kerkesin napata vain yhden yksilön ja vähän jäi semmonen olo, että olisi voinut vielä muutaman lettusen haukkaista...

 

No mutta hei, en ole hetkeen kertonut, että mitä minulle oikein kuuluu. Pääasialliseti hyvää. Tässä olen kesäloman aikana käynyt tekemässä ekstravuoroja ravintola Albassa ja seurannut vierestä kun Jami painaa duunia Fransmannissa. Hän pääsi myös opiskelemaan JAMKiin! Aivan upeeta! Olen hakenut  kovasti töitä ja käväisin jo yhdessä työhaastattelussakin pari viikkoa sitten (ei napannut).  Tässä sitä nyt vähän ihmetellään ja katsellaan mitä tuleman pitää. Toisaalta nautin siitä, että aamulla saa nukkua pitkään, mutta olen aina lähtenyt töihin sillä asenteella, että päivä saa sen oman sisältönsä ja siinä samalla saan lisää arvokasta työkokemusta sekä ansioita. Toimettomana kotona nuokkuminen ei ole se mun juttu. Välillä kirjoitan itselleni listan, mitä päivän aikana täytyy tehdä, ettei ahdistus tekemättömyydestä ota yliotetta. Roomeon kanss hengaillaan kotona ja minä hoidan pientä kotiamme sekä parvekkeella nököttävää kasvihuonetta.

Koasilla asumisessa on ilmennyt muutamia ihania epäkohtia. Tänään(kin) jouduin sulkemaan kesken kämpän tuuletuksen ikkunat ja parvekkeen oven visusti kiinni, kun sisälle alkoi valua kannabiksen etova hajupilvi. Minä en tajua kuka sitä kusiruohoa jaksaa poltella?? Kerrosta alempana, rappukäytävässä on joka päivä semmoiset käryt, että henkeään täytyy ylös kävellessään pidätellä. Hyi olkoon. Ja juuri kun alkoi näyttää siltä, että pääsimme rauhalliseen rappuun, niin yläpuolellemme muuttaa äänekäs, tupakoiva tyttöporukka. Ikkunasta ja parvekkeelta huudellaan kavereille jalkakäytävälle, jotka autostaan tööttäysten sekä kirosanojen kuoron saattelemana kyselevät karjuen, että joko lähetään ryyppäämään. Eilen illalla joukkio vietti iltaansa myöhään yöhön (yhden aikaan oli pakko sulkea ikkuna tupakankäryn takia) kovaan ääneen puhuen, ryypäten ja rälläten. Ihankuin asioitaan ja juttelua ei voisi hoitaa pienemmälläkin volyymillä? Ja eikös tupakointi parvekkeella ole kiellettyä? Niimpä niin.

Nimenvaihdos

Mulla on jo jonkin aikaa pyöriny päässä idea blogin nimen vaihtamisesta. Ihan vain siksi, että kokkiopinnot ovat ohitse ja blogiahan pistin pystyyn varta vasten opiskeluaikojen ajaksi, ihan omaksi huvikseni. Ja jos nyt rehellisiä ollaan, alkoihan tuo kalasoppa pikkuisen jo tympimään. Eli, uusi aikakausi blogini olemassaolossa alkakoon! Halusin nimen kannalta jotain lyhyttä ja ytimekästä, raikasta. Päädyin VIRTAan, koska nyt jotenkin tuntuu siltä, että elämä alkaa kunnolla nykimään liikkeelle ja omat siivet ottavat tuulta alleen. Alkaa ihan uusi elämänvaihe, jänskää!

Yritin blogin ulkoasuakin hieman keventää, mitäs mieltä työ olette? Banneria on joskus aikanaan tulossa, juuri nyt kuvavarastoni ammottavat tyhjyyttään. Yritän tässä aktivoitua, eipä nyt oikeastaan ole ollut kamalasti mittään erikoista kerrottavaakaan. Työnhakua, työnhakua, ei sen kummempaa :) Näkyillään siis taas!