Pumping Blood - NONONO /

Swagetti yologneset kaikille ! Täällä ollaan ihan muuttohöyryissä :D !

Kaiken kiireiden keskeltä en ole ehtinyt repäistä aikaa tänne kirjoittamiseen, mutta nyt kun viiden päivän työputki on vihdoin katkaistu ja kolmen päivän vapaat aloitettu riemunkiljahduksin, saatan jopa kirjoitella tänne hieman useammin :) Oman koneen nostaminen syliin ja istahtaminen sängylle on myös todella työlästä, tiedättehän ? :'D

No kuitenkin, ladies and gentlemen, täällä ollaan taas ja aivan muuton kynnyksellä, valmiina siirtymään uuteen vanhaan kämppään ja aloittelemaan uutta vaihetta elämässä c:  ! Huomenna kymmenen aikaan aamupäivästä, suunnataan nokat kohti uutta asuntoa porukoiden, Jamin ja täyteen ahdetun skeidan voimin ! Kotoa on nyhdetty kaikki tarpeellinen ja vuosien saatossa kasattu tavara, joiden seassa muunmuassa muumiastiastoa, tekstiilejä, säilytyslaatikoita, siivoustarvikkeita sun muuta asuntoon olellista tarvikkeen tynkää :)

Siellä sitten maalaillaan vähän lattialistoja ja ovi uudestaan, poraillaan seiniin verhotankoja, siirrellään jääkaappi oikealle paikalleen ja aletaan pikkihiljaa täyttelemään kaappeja ja huoneita laatikoilla. Pikkuhiljaa aletaan sitten niitä purkamaan kun siellä käydään piipahtamassa. Lopulta roudaillaan sisälle sohvat, pöydät ja sängyt helmikuun alkuviikoilla c: Huomenna pääsee ehkä jo laittamaan astioita kaappiin, oi että!

Jami lähtee huomenna töihin vietettyään tänään köllöttelypäivää ja neljän maissa yritetään lopetella hommia ja lähteä kotia kohti. Käyn kipaisemassa tosiaan kotona pesemässä pyykkiä ja ehkä saunomassakin, oh ♥ Otan kameran mukaan niin otan vähän kuvia kämpästä ja kotona kissoista ja talvimaisemista ! :)

Jami oli ihana eilen illalla, kun olin iltavuorossa nauttimassa salaattia ruokatauolla. Hän sano, että täälläpä oottaa yllätys! No minä aattelin koko loppuillan, että mitä se on keksiny ja päähän juolahti jos jonkinmoista ajatusta. Kissanpennuista herkkuruokaan...

Noh, pääsin kahdentoista maissa kämpille ja en ehtiny ottaa ees takkia päältä pois, kun Jami jo nyki hihasta 'tuu ny äkkiä kattoo'- elekielellä ja koiranpentuilme päällä. No minäpä menin ja siinä ne sitten oli, yöpöydällä, kynttilöiden välissä sydämen uumenissa; meijän uuden kämpän avaimet ,_, mulla pääs ihan pieni itku siinä välissä, kun yritin vakuuttaa itelleni, että nyt me päästään lähtemään täältä hajuloukusta, omaan rauhaan ihan keskenämme ♥ 

Nyt jaksaa vetää ton topinki loppuun asti, kun tietää, että pääsee laittamaan omaa kotia ja nauttimaan sitte siitä :)

Tänään käytiin vielä siellä kämpällä puhelinten taskulamppujen valossa ihastelemassa sen kaikuvaa tyhjyyttä ja pohdiskeltiin, minne laitettaisiin mahdollisesti sohvaa, sänkyä ja tietokonepöytää. Löydettiin keittiönkaapeista vanha kahvinkeitin, joka kyllä lentää roskikseen huomenna heti ensitöiksi :'D ihanaa kun jätetään ylläreitä...

Minun lörpöttely loppuu nyt tähän ja annan koneen  Jampan haltuun :) Hän höpöttelee tähän jotain mukavia teille, kuten aina ^^ Huomiseen ! 

Heissatirullaa!

Saija anto koneen mun haltuun ja nyt pitäs höpötellä tähän jotain mukavia.

Tosiaan, pääsee pois täältä reppanoiden kämppisten ääreltä ihka uuteen oikeaan kotiin, jossa kämppis tulee olemaan vailla vertaa! (: Kaksi vuotta vierähti siivoten muiden sotkuja ja jälkiä, sekä puolet tuosta kestäen kannabiksen hajua, sienten kuivailua uunissa ymsyms muuta kivaa. Opiskelijasolut <3 Elämä antaa, elämä ottaa. 

Huomenna vähän kevyttä muuttopuuhaa kuten Saija mainitsi. Tarkotus ois ilmeisesti myös hieman maalailla kulumia pois yms. tavaroiden järjestelyjä. Suuremmat kamat saadaan täältä minun kämpältä siirrettyä torstaina, kun saadaan isompi auto avuksi. Sen jälkeen paluuta tänne ei enään ole.

Muuten elämä kulkee kodin ja työssäoppimisen välillä tällä hetkellä. Saijaa näkee päivittäin vilaukselta, mutta pian alkaakin loma. Ah, kaksi viikkoa. Ainakin. Tulee tarpeeseen. Saa kaiken muuttohulinan alta pois ja pääsee asettumaan kodiksi heti muuton alkuun kaikessa hiljaisuudessa. Ja tänään sanoin Saijalle viisauden siitä, että jos joskus on mahdollisuus töihin, niin siitä ei kannata kieltäytyä. Esitin sen seuraavalla tavalla:

"Mieluummin tekee niitä hommia mitä saa, kun niitä mitä ei saa, ni niitä ei sit tee" -Jami 2013

Raamattukin pudotti sivunsa tuon lauottuani.

Nyt kuitenkin olisi aika ruveta tarkkaileaan silmäluomien sisäpintaa, josko sieltä vajaan 9 tunnin aikana jotain löytyisi! Hyvää yötä!

Call Me - Shinedown

Töttöröö talven keskelle!

Hei suurensin kuvia taas sadalla pikselillä, onko parempi? :) Piti leveyksiä vähän säädellä, että nuo mahtuivat sulassa sovussa tuossa oleskelemaan. 

Täällä ollaan vietetty vapaailtaa Jampan kanssa Supernaturalin ja tietokoneiden ääressä muutenkin. Tuo yks pelailee lollia ihan pää kolmantena kätenä ja minä, noh viihdytän teitä täällä taas uudella postauksella! ^^ tervetuloa mukaan, jees.

Tosiaan, tänään loppui meikäläisen viiden päivän työputki yhteen ainoaan vapaaseen ja ihme ja kumma, meillä molemmilla on se samaan aikaan. Saadaan nukkua pitkään ja huomenna oli myös tarkotuksena käydä pienellä lenkillä, mutta urpo kun mulla ei olekaan sitä ohuempaa takkia mukana niin ei tiiä viitsiikö tuolla -6 asteessa lähteä hikoilemaan north bendin paksulla laskettelutakilla... eh

No huomenna kuitenkin vapaata, ah. Sitten tullee semmonen toinen mukava viiden päivän putki, joista pari viimestä päivää vietän näyttöä tehdessä. Sitten saakin jo vähän hölläillä, kun on roima viikko sen jälkeen toppia jäljellä ^^ ja näyttöjen jälkeen on 3 päivän loma ! Mitähän järkevää sitä tekis? Varmasti voisi kipaista kotosalla pesemässä pyykkiä ainakin, sitä kun kertyy pakosti pikkasen liikaa... Ja kodista tulikin mieleen, että siellähän oottaa henkkamaukan vaatepaketti! Pääsee kokeilemaan ja kuvailemaan c: Kunhan muistan ottaa kameran mukaan niin hyvä tulee :D ... 

Ja viikon päästä tapahtuu muutto! Haetaan avaimet ja päästään vähän maalailemaan listoja ja seiniä, kun on pientä pintaremonttia tiedossa. Ai että ! Pääsee laittamaan paikkoja kuntoon ja siivoilemaan jaja c: ! AAAA en vaan malta oottaa...

Haluatte varmaan jonkinmoisen koostepostauksen tuosta koko muuttohommasta, vai olenko ihan hakoteillä? Kiinnostaisko teitä semmonen? :D Voisin nimittäin kehitellä jotain ja räpsiä kuvia samalla kun hommat edistyy.

Eipä täällä tämän ihmeempää tapahdu, yritän tulla taas piipahtamaan täällä pian! 

Kysymyksiä teille vielä loppuun: montako kertaa olet joutunut muuttamaan elämäsi aikana, vai oletko muuttanut ollenkaan? Millaiseen kämppään haluaisit joskus asettua? c:

Näkyillään, chiao!

Jubel - Klingande

Heippa taas kaikille täältä pakkasten seasta, hyrryr !

Pieni pause oli tuossa menossa, kun on kaikenlaista taas ollut tekeillä :) Eilen tulin Saarijärveltä, kun on kahden päivän vapaa menossa para-aikaa. Kameraa en muistanut ottaa mukaan taaskaan :C mutta mulla on teille aivan mahtavia uutisia, joiden ansiosta en meinaa pysyä tolpillani ! 

Ollaan nimittäin muuttamassa Jamin kanssa yhteiseen vuokrakämppään toiselle puolelle Jyväskylää, lähemmäs koulua ja keskustaa ! Siitäpä tuo muuttokuormakuva ounasteleekin... :D Muutetaan helmikuun alussa pieneen 40 neliön kaksioon, mistä aivan varmasti tulette näkemään kuvia, kunhan sinne päästään eka asettumaan :Dd oon ihan täpinöissäni ! en malta oottaa että pääsee levittämään matot lattialle ja lajittelemaan astioita keittiön kaappeihin ... huuih! :D 

Pääsee omaan rauhaan, eikä tartte sietää tota Jampan sienikämppistä, saa omat avaimet, etten jää toista kertaa oven ulkopuolelle keskellä alkavaa yötä (kerron tästä sattumasta lisää hieman myöhemmin) ja tulee olemaan niin paljon vapaampaa! :) Ei tartte lähteä viikonlopuiksi kotiin, muutenkuin vapaaehtoisesti ja Roomeokin ehkä muuttaa meidän kanssa tuonne jossain kohtaa, kun lemmikit sinne sallitaan. Oi vitsit! Pitää vaan käydä irtisanomassa tuo asuntolan kämppä ja hakea sieltä tavarat pois :) ah tätä odotuksen tunnetta!

Niin ja miksi jäin lukkojen taakse in the middle of the night? No siitä sattumasta voin syyttää aivan suoraan ja putipuhtaasti tuota ihanaa älypuhelintani. Olin lähössä iltavuorosta töistä kahdentoista jälkeen ja kännykässä oli 37% akkua jäljellä. Ajattelin, että jees kyl se riittää ja lähdin tepsuttelemaan kylmään pakkasyöhön ihan onnessani. Jami oli pyytäny soittamaan sitten kun pääsen alaovelle ja näin olin aikeissa tehdä. Toinen oli nimittäin niin väsynyt että pistänyt unten maille. No kaivoin puhelimen taskusta ja kappas, 1% akkua ! Hädissäni yritin saada aikaseksi soittoa, mutta eipä siitä tullut hevonpaskaa. Kännykkä delas ja jätti mut yksin seisomaan ulos. Hetken siinä mietin, että mitäs vittua mä nyt teen. Vaikka olisinkin pyytänyt lainaksi puhelinta joltain tuntemattomalta, mun olis pitäny soittaa eka äitille, että soittaa Jamille, kun hänen numeronsa on salattu. Ja ei, mulla ei tietenkään ollut avaimia taskussa.

Kaiken pienen onnen ansiosta asunnon pihassa oli G4S- vartiointiryhmän pieni toyota, joka oli käynnissä, eli kuski ei ollut oletettavasti kovin kaukana. Odotin niin kauan, että kyseinen henkilö saapui paikalle ja pyysin, että saisinko lainata sitä puhelinta, kun en tiennyt, oliko hänellä valtuuksia avata ovia. 

Hetken mies katto mua tosi pahasti ja vähän ihmetellen, naama peruslukemilla. Kyllästynyt? Vittuuntunut, no anteeks kauheesti. Tuli vähän semmonen olo, että teki mieli huutaa: Anteeks että oon olemassa, mun poikaystävä nukkuu väsymystään, hänen numeronsa on salattu, mä oon ihan vitun jäässä ja mun paska puhelin sammu, kun on näin helvetin kylmä! 

*hengittää syvään*

Hän kuitenkin päästi mut rappuun ja kulki ite vielä perässä, kun ei saisi kuulemma päästellä ihmisiä sisälle (no olisko mut pitäny vaan jättää pihalle...?). Menin pimputtamaan ovea sen neljä kertaa, ennenko Jamin kämppis tuli avaaman oven. Se oli vähän... väsyneen näkönen kaikkine mustine silmienympäryksineen ja roikkuvine ryhtineen... herätin varmaan senki. Sorge.
Jami heräs muutaman huoneen oveen kohdistetun koputuksen jälkeen ja kurkkas oven takaa ihan unisena, silmät sikkurassa. No mulle tuli tietenki kauhee puheripuli, eikä me sit ihan heti nukahdettukaan. hohhoijjaa. 

Ette arvaa kuka raahaa nyt puhelimenlaturia joka paikkaan? Nope, en minä ainakaan :'D 

Ihana ilma ulkona! Menkää nauttimaan, niin minäkin kohtapuoliin kun  pitää lähteä keskustaan :)

Hyvää alkanutta kevättä !

Runaway - Mat Kearney

Hei taasen :) Tämmöinen pieni postaus tästä päivästä, kun semmoistakin on joskus pyydetty. 

Ihan joka kohdassa en kameraa kerennyt käyttämään, koska ulkona oli kertakaikkiaan niin perkeleen kylmä. Siltakuvia ottaessani sormet kerkes kolmen kuvan jälkeen jo punertamaan ja huutamaan apua. Mutta joo! Tsekataas mitä tänään tapahtui :)

Kuvat on vähän väärässä järkässä, mutta ei se nyt mitään. Aamulla Jami lähti yhdeksäksi työmaalle ja meikäläinen jäi nukkumaan lämpöisten vällyjen alle. Perjantaista on enää kolme viikkoa harjottelua jäljellä!! jeah ! En minä oikeen muuta kerennyt tekemään kun syömään ja jumittaa netissä. Tuossa on muuten kuvaa pikkuisen tästä pienestä huoneesta, missä asustellaan. Seinän takana on vielä keittiö, mutta siitä en kehtaa kuvaa ottaa, kun on syystä jos toisesta hieman törkyinen (ei siis meidän takia :D ). Meidän lisäksihän tuolla asustaa omassa huoneessaan yks jätkä, mutta ei siitä sen enempää..Toin tänne nuo asuntolan kämpässäkin olleet verhot, tai puolikkaat. Kivasti päästää valoa läpi, toisinkuin ne edelliset, kellertävät 'rinsessaverhot', miksikä Jami niitä nimitti.  Kun kello löi vartin yli kolme ja lähdin köpöttelemään keskustaan. 

Odottelin Paviljongin ulko-oven lämpimämmällä puolella (kiitos ovikortin <3), etten ihan jäätyisi. Jamin ilmestyessä käveltiin kaupoille. Tavoitteena oli löytää Jampalle uudet - järkevänhintaiset - farkut ja talvitakki. Hyvin kävi, sillä löydettiin molemmat! Farkut napattiin Seppälästä ja kuvissakin näkyvä ihanan paksu takki henkkamaukasta. Oli komeat -70% alet, niin tuo takki taisi maksaa neljänkympin sijasta vaan 12€. Aika hyvä diili :D
Itse ostin vaan uusia meikkisieniä, kun edellinen alko vetämään rajusti viimesiään. Tultiin sitten bussilla takaisin Kuokkalaan ja käytiin kaupassa. Ostettiin ruokatarvikkeita ja Jamille hiusväri :D 

Kämpällä purettiin ostokset ja  mää aloin värjäilemään tuon yhen kuontaloa. Kolmannen kerran ikinä toisten hiuksia värjänneenä voin sanoa, etten ihan totaallisesti feilannut :D korvat ja otsa ottaa joka kerta pakolla osumaa, kun ne kumihanskat on niin epäluonnollisen kokosia... Nyt on tukka pojalla taas musta and looking good c: 

Huomenna meikä palaa takaisin työmaalle ja Jamppa jäi tänään kahden päivän vapaalle. Yhy. Minun seuraavaan vapaapäivään on viisi päivää. Silloinkin on kaks päivää aikaa olla tekemättä mitään! :D ihanaa ihanaa. 

Ainiin, pitää vielä kertoa yks juttu mikä tapahtui eilen, kun olin tullu Saarijärveltä bussilla. Odottelin, että Jami pääsis töistä, noin vähän ennen yheksää. Istuin siinä ja kattelin pewdien videoita. Sitte yks about mun ikänen tyttö tulee kysymään multa, että onko mulla visa-korttia, millä vois ostaa junalipun automaatista. Vastasin että joo, et eikö sun kortti toimi/ eikö hänel oo sitä mukana? Ei ollu ko hää ei tienny että lipunmyynti oli jo kiinni. No minä ostin hälle sitten liput ja sain käteisenä sen hinnan takasin. Tuli pikkasen hyvä mieli :) ! Tiiän kyllä tunteen, kun tulee joku mutka matkaan... 

Hän oli kysynyt yheltä mieheltä samaa asiaa ennen mua, mutta kyseinen henkilö ei ollut suostunut ja vaihto istumapaikkaa vähän loukkaantuneen näkösenä. Ehkä siinä oli joku syy miksei voinu tyttöä auttaa, tai sitten vaan oli pihi. En tiiä, enkä ala tuomitsemaan, mutta jos en olis ollu siellä niin sen tytön matkanteko olis tyssänny ikävästi :/ matkakeskuksessa ei nimittäin ollu montaa ihmistä minun lisäks. No onneksi kävi miten kävi :) ! 

Oi että, nyt pitää pistää moate. Palaillaan ! :) 

Go On, Say It - Blind Pilot

Asiallinen kuva mun työvaatetuksesta. Saatiin keittiöltä käytettäväks tuommoset siistit mustat essut ja ruudulliset esiliinat. Tuntuu ihan ko olisin Priimuksen ykkösvuode opiskelija :''D Niillä on nimittäin musta-valkoset kokkiasut.
Huomatkaa muuten rapukeittoon sotkettu kokkitakki... haistan vieläki sen liemen .__. 

Jamppa anto evääks porkkanakakkua c: ♥

Äiti sano, että mulla on menossa joku 'pesänrakennusvimma'. Jotexin kuvastosta ruksailtiin mattoja ja verhoja, pyyhkeitä sun muita tekstiilejä, kuten myös anttilasta ja henkkamaukasta. Mä vaan niin odotan sitä, että päästään sinne omaan kämppään.. joskus mahdollisimman pian ,__, en kestä

Lisää äitin neronleimauksia; meillä ku Jamin luona tulee aina välillä kaikennäkösiä särkyjä ja jomotuksia, niin tuopa keksi tämmösen ratkaisun! Lääkelaatikko ! Ihanaa :') ♥

Ompas kummallista olla kotona. Heräsin yöllä muutamaan otteeseen, ku Riia nuoli mun leukaa ja mietin, et mitäs toi täällä tekee ja missä Jami on? Sit muistin että ainiin joo, kotonaha tässä maataan. Äiti ilahtu ikihyviks tästä visiitistä ja teki mulle eilen illalla komeat täytetyt croissantit ja - ah - täysmaitoon kaakaota. Omnomn. Söin itteni vähän ähkyyn.. oli niin hyvvää c: 

Käytiin saunomassa ja sitte istuttiin sohvalle kattelemaan kuvastoja ja tsekkailee selviytyjiä. Sitäkää telkkariohjelmaa en oo jaksanu kattoon moneen vuoteen. Ja tiiän just tarkalleen miksi en. Sinne valitaan aina kaikki barbiennäköset hoikat, atleetiset ja isotissiset naiset keikuttelemaan takapeilejään ja nuolemaan niitä miehiä, jotka on ihan samaa luokkaa: on sikspäkit, hauikset, tukat kammattuna ja axen voi haistaa ruudun toiselle puolelle saakka. Tuommosissa erämaaohjelmissa en oo ikinä osannu miettiä, että naiset pärjäis. En tiiä miks, onha Selviytyjissäki naiset voittanu, mutta ne on oikeesti ollu aika kovia tyyppejä. Yleensä se on se miespuolinen, joka viimesenä kalastelee puukepillä kaloja turkoosista vedestä iha rambona ja vie mammonat kotiin. Sit ostetaann urheiluauto ja juoksumatto. Ne tärkeimmät.

Heti ku eka täysin meikattu naikkonen aukas suunsa ja alko kitisee, kuinka noi varasti meijä kirveen *ini ini*, mun ois tehny mieli laittaa telkkari kiinni. Kyllä ne ainaki valittaa osaa ja sitä ne ei kainostellu ainakaa tekevänsä heti ekasta jaksosta lähtien. Miehet otti pelin haltuun, piste. Myöhemmin leirissään ne uikutti toisilleen ja miehille, kun eivät osanneet tehä tulta. No eka ne yritti sitte mennä bikineissä heilumaan sinne miesten leiriin ja kinuamaan, että voisko joku tulla sytyttää heille nuotion. Mua vaan huvitti, kun ne ukot sano siinä, että ei heitä hetkauta pikkuvaatteissa keinuvat naiset, joten saavat kärsiä. Eipä siinä sitte muu auttanu, ko naiset kävi yöllä varastamassa kekäleen miesten leirin notskista. Hohhoijjaa. Kukaan ei tainu käydä partiossa...?

No okei, en oo varma oisinko itekkää saanu nuotiota syttymää ilma tulitikkuja, kun ei niilläkää meinaa onnistua :D Mutta nyt ei ollukaa kyse musta, vaan mun ärsytyksen aiheuttajista.

Hei Jami kirjotti ihanasti esittelyn itsestään! Mitäs mieltä olitte? c: Kiitos Jambu ♥! Varmasti tulee liittymään näihin blogikirjotuksiin useamman kerran tulevaisuudessa, kun ei ainakaan sanonut, etteikö mukavata ollut. :D jeij!

Kauheen harmaata muuten ulkona. Ihan perseestä. Varmaan kohta kuukaudenpäivät menny siitä kun viimeks näin auringon paistavan päivällä. Tai sitten oon ollu niin tiiviisti sisällä, että oon missannu (yyyyyyyyyy77777777777u <- Ralla kirjotti teille terveisiä) koko kauniin sääilmiön :D 

Toivottavasti tulis pian vähän paistetta, kun muuten ei kyllä kevättä oikeen jaksais odottaakaan. 

Tänään lähden takasin Jyväskylään illalla, kun Jami pääsee yhdeksältä töistä :) sitten vielä viettämään yhtä vapaapäivää kaikessa rauhassa :)

Kirjoittelen huomenna siis mitä luultavimmin lisää :) !

Asioita Jamin näkökulmasta

Heipä vain kaikille! Jami tässä. Saijan painostuksesta. Ja sen jälkeen omasta tahdosta..

Mutta pidemmittä puheitta! Kirjottelen itestäni mitä mieleen juolahtaa:

Tarinamme protagonisti syntyi Kemissä vuonna 1992. Siitä eteenpäin pariin vuoteen ei olisi hänellä muistikuvia. Hän vietti pienenä killipäänä aikaansa Keminmaassa 8-vuotiaaksi asti, jolloin oli maisemanvaihto Jyväskylään (Itseasiassa pyöri hän jossain tuossa välissä Leppävedellä, sekä Halssilassa, josta löysi tiensä takaisin Keminmaahan). Jyppilässä kävi hän alakoulun. Luonteeltaan semmonen ns. piilohulttio kulki omia teitään: Opettajan silmiin kiltti kuin enkeli ja vasta piilossa katseilta löytyi ne kaikki jäynät. Kuitenkin oli hänellä aina tieto oikeasta ja väärästä takaraivossa, eikä kellekään koskaan tullut paha mieli.

Kaikesta selvittiin aina kohti yläkoulua, jonka aikana maailma oli vielä niin ihmeellinen ja kummallinen paikka ja se oma minsä oli hukassa häneltä. Pieni finninaamainen pojankloppimme ei antanut sen häiritä ja kovaäänisesti siirtyi toisen asteen opintoja kohti metallialalle, koska ei tiennyt yhtään, mitä elämältään haluaisi. Seuraksena siitä hän pian vaihtoi alaa, joka ei sekään napannut. Silloin iski totuus itsensä pienen taistelijamme silmien eteen paskaselta lautaselta tarjoiltuna: Hän tajusi olevansa hukassa. Seurasi vuoden-kahden toimeettomuus, kunnes täytti hän 18 vuotta.

"Räjähdys!! Räjähdys!!" huudettiin pojankloppimme korvaan tämän iskiessä ns. "munat turpeeseen" epäsuoran tulen pauhatessa. Oli koittanut aika miehistymisen: Armeija. Alusta asti oli "jo vuoden päästä miehellä" asenne, että tämä käydään läpi suosiolla. Ei lyhemmässä ajassa kuin vuodessa. Näin kävi ja kotiutui hän sotilaspoliisina arvonaan reservin alikersantti. Kotiutuminen on monelle hankalaa: ne kaverit, joiden kanssa oli vuoden nukkunut lusikassa teltassa lähtivät kaikki omille teilleen ja se siviilielämä, joka oli kuollut kyseisen vuoden aikana niin tiiviin intin aikana, oli kaivettava haudastaan keinolla millä hyvänsä.

Kotiutumista seuraavana päivänä marssi hän alakoululle, jonka itse kävi ja kysyi töitä rehtorilta koulunkäynnin avustajana. Kas kummaa, saavuin paikalle kuin tilauksesta ja helpotuksesta huokaisten rehtori täydensi pelinappuloitaan, jotka opastavat sitä vilinälaumaa. Aikaa vierähti tammikuusta aina kesäkuun alkuun asti, jolloin koitti ensimmäinen pitkä loma puoleentoista vuoteen. Kesän alussa keräsi hän kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti omilleen. Ikävän yllättäessä asuu äitinsä kuitenkin 3 min kävelymatkan päässä. Oli edessä uusi alku kaikelle

Oma minä löytyi intistä. Siellä ollessaan haki hän yhteishaussa ammattiopisto Priimukseen hotelli-, ravintola- ja catering-alalle. Oma ala oli viimein löytynyt. Ja samalla löytyi myös onni. Siitä päästiinkin jo tähän hetkeen.

Tuossa näin lyhyesti oman elämäni kulusta! Vielä olisi löytynyt vaikka mitä, mutta ruoka pauhaa tulilla ja jouduin keskeyttämään kirjotuksen jatkuvasti ja keskittyminen herpaantui.

Sit voisin kirjotella hieman omia kokemuksia Trattoriasta:

Pelotti hirveästi lähteä työssäoppimaan, koska ensimmäisen vuoden työssäoppimiset olivat suoraansanottuna perseestä. Käteen jäi vain tyhjää. Ja nyt on kyseessä ensimmäinen siihen juttuun opettava, mitä itse haluaa tehdä. Ei sillä, työnteko on aina hyvästä ja se opettaa aina, mutta se, että seisoo paikoillaan ja myy kahvia taksikuskeille, tai se, että joka päivä heittää salaattia kutteriin, jonka jälkeen tiskaa lopun päivää ei kehitä niitä taitoja yhtään jota haluaisi kehittää. MUTTA Trattoria on kaikkea sitä, mitä haluan: Tekemistä riittää, ilmapiiri on aivan erittäin täysiä mahtavin koko ikinä ja asiat ovat uusia ja kaikki hommat ovat tarkoituksenmukaisia. Eli kehittyminen on noussut pilviin tän viikon aikana. Oon saanu leipoa, tehdä salaatteja, pitsoja, jälkiruokia, annoksia, leikata ja kehittää veitsitekniikkaa joka on selvästi kehittynyt jo, ja vielä on paljon opittavaa edessä! Koskaan aiemmin ei ole ollut oloa että vituttaisi jäädä pois jostain pakollisesta. Nyt on siltä tuntunut, eli se kertoo myös jostain!

Tänään muunmuassa heti alkajaisiksi leivoin Foccaciaa (Italialainen leipä, kova ja rapea pinta, sekä pehmeä sisältä. Pinnalla ripoteltuna suolaa. Halutessaan voi myös lisätä oliiveja, tomaatteja, mozzarellaa yms yms)

Sen jälkeen tein salaatteja, mm. Sienisalaatin maanantaille. Sain vapaat kädet sen kanssa muuten, mutta sieniä piti olla. Pilkoin herkkusieniä, lisäsin joukkoon sipuleita, etikkaa, öljyä, aurinkokuivattuja tomaatteja, valkosipulia, suolaa, pippuria, sokeria.

Sain pyöritellä pari pitsaa, auttaa carte-annoksissa. Hyvä päivä :)

Eipä tällä kertaa muuta! Keskittyminen herpaantuu sen verran että pakko siirtyy seuraaviin hommiin! Kirjottelen lisää jossain vaiheessa!

The Wicker Man - Iron Maiden

Hupskeikkaa täällä taas kakkalaatukuvien kanssa. Hei vain.

Tässä nyt on jo jonkin verran möngitty eteenpäin työharjottelun kanssa ja nyt voin sanoa ihan suoraan, että tuo paikka on ihan mahtava. Henkilökunta on yhtä autuuden ja kiltteyden aatelia, keittiö on täys kymppi ja hommat mieleisiä! Nyt tuntuu että olis taas niinko ihan oikealla alalla :)
 Vaikka päivät on minimissään niitä kuuden ja seittemän tunnin mittasia (ja maksimissaan kahdeksan), ei se tunnu oikeastaan miltään, just noiden edeltävien seikkojen ansiosta. Aamulla  toki joskus tekis mieli jäädä vaan loikoilemaan lämpöisen sängyn pohjalle, mutta kun pääsee ulos kämpästä, kävelee sen reippaat puoltuntia työpaikalle, pääsee pukkariin ja vetää kokkitakin niskaan, on se fiilis jo kaukana ja unohdettu. Tietenkin viimesinä työtunteina tulee semmone kihelmöinti, että jee kohta pääsee kämpälle ja viuh oot taas pukkarissa vetämässä lenkkareita jalkaan :D

Tuo yllä oleva kuva on kakkospäivältä. Sillon mulla oli vähän sitruunat suussa, kun oli eka iltavuoro, ikävä Jamppaa ja väsymystä ilmassa. Kaikesta nyrpistelystä ja jännäämisestä huolimatta tykkäsin kamalasti olla töissä ja illalla suu kävi ku papupata, vaikka olis pitäny kovaa kyytiä yhden aikaan yöllä alkaa nukkumaan. Semmosta se on kun ei nää toista koko päivänä :D 

Se on aina kiva fiilis, kun huomaa pari tuntia vilahtaneen ihan tosta vaan, eikä oo huomannu ees kattoa kelloa seinällä. Sitä vaa hymyilee iteksee ja miettii kui mukavasti voi aika vaa edetä, ihan vaikka herkkusieniä pilkkoessa ja tiskejä kantaessa. Kaikki hommat vaan sujuu ko vettä vaan, oli se sitte pannacottien tekemistä tai pitsojen pyörittelyä. Kivaa on kans se, että joka päivä oppii jotain uutta! Tänäänkin opin käyttämään semmosta ns. 'jäätelökonetta' millä pyöräytin jo valmiiksi misatut (=esivalmistellut) cantalope (verkkomeloni) sorbetit. Eilen tein pirusti pitsoja ja muutaman jälkiruoan. Jos muistaisin mitä oon hommaillu niin listaisin tähän, mutta oon niin onneton dementikko, ettei siitä taida tulla yhtään mitään... 

Me saadaan aina tuolta päivällä safkat. Saadaan ite tehä omat ruokamme, tiettyjen rajoituksien sisällä (eli ei esim. naudan ulkofileetä yms). Oon tähän asti syöny punajuuririsottoa ja gorgonzolajuustoa, risottoa ja ylikypsää possua, salaatteja, pitsaa ja foccacia leipää, nam. Välillä mulla on ihan hirmuinen nälkä, mutta sitten taas välillä ei tee mitään mieli, vaikka ei edes jännittäisi. Hyvät safkat ainakin on, mistä taatusti tulee täyteen :) 

Kauheeta kun meet töihin, on pimeetä ja kun pääset töistä, on pimeetä. Otin pari todella laadukasta kuvaa kun pääsin töistä lähtemään. Mulla ois kyllä toi mun järkkäriki mukana, muttakun en ikinä jaksa ottaa sitä mukaan, ja pysähdellä matkalla kuvailemaan kaikkee jännää. Kuokkalan sillalta näkyvistä maisemista ja kaikista niistä valoista ois kiva saada kuvia c: so many lights ... 

Koitan patistella Jamia, että se kirjottais tänne joskus jonkun pienen postauksen. Onko teillä jotain aihetoivetta esittää hänelle? :D 

Palaillaan asiaan c: !

World Hate Center - Mercenary

Ei mulla nyt oikein muuta asiaa ollut, mutta kahtokee miten mun hiustyyli on muuttunut 2012-2014 välillä c: !

Toki tosta nyt muutama vaihte puuttunee, mutta pääpiirteittäin noin se on mennyt c:

Itse tykkään eniten tuosta viimeisimmistä tempauksesta, enkä varmaan ikinä yritä edes kasvattaa noita pitkiä takaisin... niin työläät kun olivat ja tylsän suorat (tuossa kuvassa on vielä seiskaluokan permanenttia [kuva on ysiluokan lopulta] jäljellä latvoissa) ja lättänät. Ei kiitos.Nää lyhyet menee etiketin: pese ja pidä, mukaan, mikä sopii mulle varsin loistavasti.

Jamppa on tällä hetkellä töissä, iltavuorossa. Omasta työpäivästä en jaksa turista juuri nyt, mutta jos haluatte välttämättä kuulla, niin tein sienisalaattia ja maa-artisokkamuhennosta :D siinä päivän kohokohdat.

Puoli kahentoista aikaan lähden köpöttelemään Jamia vastaan. Päästään taas varmaan vasta kahden aikaan nukkumaan... niinko eilen, tai siis tänään. 

Mutta joops! Katsotaan mitä seuraava postaus sisältää ^^

Big Black Car - Gregory Alan Isakov

Ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa.

Jami lähti aamuvuoroon ja mää jäin odottamaan omaa vuoroani. Näin nelisen tuntia levotonta, pätkittäistä unta siitä, miten myöhästyn töistä ja kaikki menee pieleen. Lopulta oli pakko nousta ylös, kun sydämentykytys alko jomottamaa korvissa asti. Yleensä mulla on aamulla kauhee nälkä, paitsi tänään. Söin silti yhen leivän ja vähän hedelmiä, ihan vaan kaiken järjen vuoksi.

Oon vaan istunu koneella ja tuijottanu kelloa. Tässä nyt ois vielä 45 minuuttia aikaa ni sitte pitäis lähteä kärsimään.
Mulla on koko ajan kurkussa kuristava tunne, mul o kylmä, sydän tykyttää varmaa kohta rinnasta läpi ja paikkoja tärisyttää. Tää on vaan yhtä nieleskelyä ja hengästymistä, kun tuntuu ettei happi kulje. Mulla ei oo ikinä, ikinä ollu tämmöstä oloa työssäoppimisjobien suhteen. Tää on iha helvettiä. Mua vaa itkettää pirusti ja tekis mieli ryömiä peittojen alle ja oottaa, että Jami tulee kämpälle takasin.

Mä en todellakaan haluais lähteä yhtään mihinkään. Enkä ajatella, että tää olo lähtis pois, kun se ei lähde. En jaksa toivoa ees.

Jamilla tuntuu hommat sujuvan tuolla mestassa ja oon niin ilonen siitä, mutta samalla ehkä kateellinenkin. Olisimpa määki yhtä positiivinen ja innokas uusia asioita kohtaan. Olispa mullaki vähän niskavilloja olla välittämättä tämmösestä olotilapaskasta ja antaa mennä vaa. 

Surullista rypeä tämmösessä itsesäälin lammikossa, tiedän.
Tekipähän vaan mieli tulla aukomaan tilannetta jonnekin. 

Oviedo - Blind Pilot

Haukotusta vaan kaikille tasapuolisesti, terveisin väsynyt

Uusivuosi! Se tuli ja meni, huh. Pakko sanoa, että mulla alko keittämään jo nuo jatkuvat juhlinnat. Siis kyllähän joulu on mukavaa aikaa, ihmiset näkee toisiaan, annetaan sekä saadaan lahoja ja vuosi vaihtuu, mutta kun sitä hössötystä joutuu kuuntelemaan niin pirun kauan, että korvistakin alkaa pursuta joulupukkeja ja lahjanarua. Ja sitte ne kaikki jouluvalot, kuuset ja kyntteliköt. Parhaimmissa tapauksissa noita viimeksi mainttuja näkee ikkunoilla vielä kesälläkin ja hännänhuiput pitää  niitä koko vuoden ikkunalaudoilla. 'Eipähä tartte laittaa ko töpseli seinään'. Just joo.
Joulun jälkeen rakettikauppiaat tunkee joka kaupan aulaan ja vie kaikki pennit ihmisten lompakoista turhiin räjähteisiin, jotka lähetetään pimeälle taivaalle kuin itsemurhaan. Eh, siis joo uusvuos on kiva juttu! On värikästä ja pauketta ja koiranpaskaa lattialla.

siis ihan parasta.

Mua alko vaan ärsyttämään se jatkuva huutaminen ja räjähtely ulkona. Mun uusivuosi meni Skyrimiä pelatessa sisällä (eiku parvekkeella) ja Jamin kanssa oleskellessa. Käytiin myös Jamin äiteen luona tekasemassa parit pitsat ja hänen veljensä, Jerri kävi Jampan kämpällä sitte kahtomassa vähän Supernaturalia. Niin, siinäpä se. Näin ainoat raketit, tai no kipinät, ikkunasta, eikä mua ees huvittanu mennä ulos. Mielummin nukuin.

Noh, loppupäivät menikin sitten jännittäessä. Tänään nimittäin alko tuo kauan kirottu toppi Trattoria Aukiossa. Ja tää nyt on taas tätä mun ylireagointia joka asiaan, mutta mää vaan en voi sille mitään että hermostun niin helposti. Ja sitten tulee mielikuvat, miten paskaa siellä onkaan ja mikään ei suju. Loppujenlopuksi saan näyttää moisille kuvitelmille persettä ja miettiä, miten hyvin kaikki menikään. Tai, noin mää ainakin kuvittelen kaiken menevän lopulta. No ei sillä, tähän mennessä oon selvinny kaikista topeista kiitettävän siivellä ja oon tyytyväinen siihen, mitä oon saavuttanut ^^ Kun osaisin vaan luottaa pikkusen enemmän itteeni ja yrittää nauttia siitä mitä teen tai yritän tehdä.
No mutta, kerron lyhykäisesti miltä tuo eka päivä maistui.

Ensinnäkin, en oo hetkeen nukkunu näin huonosti, mitä viime yönä. Mun uni oli yhtä kankeeta ko kirahvi kainalosauvoilla. Jotenki karheeta, ihanko silmissä olis ollu kilo hiekkaa .__. Pyörittiin molemmat ko helikopterin propelit ja herättiin melko nopeesti muutaman torkun jälkeen (mitkä Jami salakavalasti laitto soimaan, yhy). Aamu meni ko hidastetussa filmissä ja odotukset ei todellakaan ollu korkeella.
Käveltiin kaikessa rauhassa Pavilijongille, kun ei ollu mikkään kiire ja aikaa oli sopivasti. Mun puolesta me oltais voitu kävellä vaikka Priimukselle ja Saarijärvelle suoraan. Ei todellakaan huvittanu mennä mihinkää työharjotteluun, yhy. Ja suoraan lomalta. äh.

Päästiin kuitenki sisälle asti, kun aikamme keploteltiin ja pian meijä ohjaaja Mika pörhälsi paikalle hotellin aulaan. Sitte hankittiin meille avainkortit (Jamppa sai sen vähä myöhemmin ja vielä mun nimellä, kun se kone ei antanu tehä eri nimelle sitä korttia lol) ja pukkarien avaimet. Mulla kävi tuuri ja sain kuin sainkin sen pukkarin sieltä ihan pukuhuoneesta, enkä käytävältä pelkkää kaappia.
Kun kamppeet oli vaihdettu, käytiin puolentoistatunnin tutustumiskierros keittiöissä ja siihen liittyvissä tiloissa. Infoa tuli aika pirusti ja pää oli ihan pyörällä kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Huhuh. En voi ainakaan sanoa, etteikö perehdytystä tullut tarpeeksi. Joissain paikoissa tuo tutustuttaminen on ollut suoraan sanottuna perseestä, ja viikkojen aikana tuli monia semmosia tilanteita, että huomas olevansa ihan hukassa. 'Ainiin eihän me tästä edes puhuttu! Miten sää nyt olisit voinut tietää !' Niimpä niin. *huoh*

Päivä meni melko nopeesti pienten hommien parissa. Misailtiin mm. pitsakastiketta, jättikatkarapuja, parmesaanilastuja, krutonkeja, kirsikkatomaatteja pilkottiin, hedelmäsalaattia ja risottoon sipulit. Oli turvalline olo ko Jami oli messissä, mutta samalla harmitti ko se oli ensimmäine ja viimenen kerta ko oltiin samassa vuorossa. Saariin työvuorolistat ja en kyllä tykänny näkemästäni ollenkaan. Ollaan Jamin kanssa aina eri vuoroissa samana päivänä eikä meillä oo yhtäkään vapaata samoihin aikoihin. Arvatkaa vaan ärsyttääkö? Asun Jamin luona, meillä on vaa yks avain millä pääsee sisälle, en pääse käymään kotona koko topin aikana ja nään tota yhtä vaan kun molemmat ollaan myöhään illalla iha kuolleina, valmiita menee nukkumaan :c Ei sillä, oon tosi kiitollinen, ettei tartte nukkua yksin, mutta vituttaa suoraan sanottuna tommone perseily noiden vuorojen kanssa. Kiitän niin omaa sisuani ko menin viime kesänä kesätöihin ja sain lyhennettyä tota paskaa viikolla...

Okei vedin taas vähän negatiiviseks. Ja tiiän, että ei tää asumisjuttu tästä sinäsä muutu, koska kun molemmat on töissä aikanaan, niin ei me nähdä tämän enempää. 'Parasta vaan tottua', saneli äiti konsanaan. No helppoahan se on sanoa monta kymmentä vuotta naimissa olleena :c en mä raaskis tuosta yhestä olla erossa, en sitten millään. Huokaus.

Siedätyshoitoahan tämä on. Ja tää tulee olemaan niin raskasta.

Huomenna mulla on iltavuoro 16- 24. 

KYLLÄ.NIIN. JOO. Ei tässä ! pääsen nukkumaan yhen aikaan mm maukasta. Onneks seuraavana aamuna on vasta kymppiin. EGWHEUT&I/K

Jokohan riittäis tämä vuodatus. Taidan mennä koneelta hetkeks.. Kohta pääsee onneks nukkumaan ♥
Hyvää alkanutta vuotta teille ja tsemppiä kouluun ja opiskeluun! Palaan astialle taas kun juttua pukkaa :)