Oviedo - Blind Pilot

Haukotusta vaan kaikille tasapuolisesti, terveisin väsynyt

Uusivuosi! Se tuli ja meni, huh. Pakko sanoa, että mulla alko keittämään jo nuo jatkuvat juhlinnat. Siis kyllähän joulu on mukavaa aikaa, ihmiset näkee toisiaan, annetaan sekä saadaan lahoja ja vuosi vaihtuu, mutta kun sitä hössötystä joutuu kuuntelemaan niin pirun kauan, että korvistakin alkaa pursuta joulupukkeja ja lahjanarua. Ja sitte ne kaikki jouluvalot, kuuset ja kyntteliköt. Parhaimmissa tapauksissa noita viimeksi mainttuja näkee ikkunoilla vielä kesälläkin ja hännänhuiput pitää  niitä koko vuoden ikkunalaudoilla. 'Eipähä tartte laittaa ko töpseli seinään'. Just joo.
Joulun jälkeen rakettikauppiaat tunkee joka kaupan aulaan ja vie kaikki pennit ihmisten lompakoista turhiin räjähteisiin, jotka lähetetään pimeälle taivaalle kuin itsemurhaan. Eh, siis joo uusvuos on kiva juttu! On värikästä ja pauketta ja koiranpaskaa lattialla.

siis ihan parasta.

Mua alko vaan ärsyttämään se jatkuva huutaminen ja räjähtely ulkona. Mun uusivuosi meni Skyrimiä pelatessa sisällä (eiku parvekkeella) ja Jamin kanssa oleskellessa. Käytiin myös Jamin äiteen luona tekasemassa parit pitsat ja hänen veljensä, Jerri kävi Jampan kämpällä sitte kahtomassa vähän Supernaturalia. Niin, siinäpä se. Näin ainoat raketit, tai no kipinät, ikkunasta, eikä mua ees huvittanu mennä ulos. Mielummin nukuin.

Noh, loppupäivät menikin sitten jännittäessä. Tänään nimittäin alko tuo kauan kirottu toppi Trattoria Aukiossa. Ja tää nyt on taas tätä mun ylireagointia joka asiaan, mutta mää vaan en voi sille mitään että hermostun niin helposti. Ja sitten tulee mielikuvat, miten paskaa siellä onkaan ja mikään ei suju. Loppujenlopuksi saan näyttää moisille kuvitelmille persettä ja miettiä, miten hyvin kaikki menikään. Tai, noin mää ainakin kuvittelen kaiken menevän lopulta. No ei sillä, tähän mennessä oon selvinny kaikista topeista kiitettävän siivellä ja oon tyytyväinen siihen, mitä oon saavuttanut ^^ Kun osaisin vaan luottaa pikkusen enemmän itteeni ja yrittää nauttia siitä mitä teen tai yritän tehdä.
No mutta, kerron lyhykäisesti miltä tuo eka päivä maistui.

Ensinnäkin, en oo hetkeen nukkunu näin huonosti, mitä viime yönä. Mun uni oli yhtä kankeeta ko kirahvi kainalosauvoilla. Jotenki karheeta, ihanko silmissä olis ollu kilo hiekkaa .__. Pyörittiin molemmat ko helikopterin propelit ja herättiin melko nopeesti muutaman torkun jälkeen (mitkä Jami salakavalasti laitto soimaan, yhy). Aamu meni ko hidastetussa filmissä ja odotukset ei todellakaan ollu korkeella.
Käveltiin kaikessa rauhassa Pavilijongille, kun ei ollu mikkään kiire ja aikaa oli sopivasti. Mun puolesta me oltais voitu kävellä vaikka Priimukselle ja Saarijärvelle suoraan. Ei todellakaan huvittanu mennä mihinkää työharjotteluun, yhy. Ja suoraan lomalta. äh.

Päästiin kuitenki sisälle asti, kun aikamme keploteltiin ja pian meijä ohjaaja Mika pörhälsi paikalle hotellin aulaan. Sitte hankittiin meille avainkortit (Jamppa sai sen vähä myöhemmin ja vielä mun nimellä, kun se kone ei antanu tehä eri nimelle sitä korttia lol) ja pukkarien avaimet. Mulla kävi tuuri ja sain kuin sainkin sen pukkarin sieltä ihan pukuhuoneesta, enkä käytävältä pelkkää kaappia.
Kun kamppeet oli vaihdettu, käytiin puolentoistatunnin tutustumiskierros keittiöissä ja siihen liittyvissä tiloissa. Infoa tuli aika pirusti ja pää oli ihan pyörällä kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Huhuh. En voi ainakaan sanoa, etteikö perehdytystä tullut tarpeeksi. Joissain paikoissa tuo tutustuttaminen on ollut suoraan sanottuna perseestä, ja viikkojen aikana tuli monia semmosia tilanteita, että huomas olevansa ihan hukassa. 'Ainiin eihän me tästä edes puhuttu! Miten sää nyt olisit voinut tietää !' Niimpä niin. *huoh*

Päivä meni melko nopeesti pienten hommien parissa. Misailtiin mm. pitsakastiketta, jättikatkarapuja, parmesaanilastuja, krutonkeja, kirsikkatomaatteja pilkottiin, hedelmäsalaattia ja risottoon sipulit. Oli turvalline olo ko Jami oli messissä, mutta samalla harmitti ko se oli ensimmäine ja viimenen kerta ko oltiin samassa vuorossa. Saariin työvuorolistat ja en kyllä tykänny näkemästäni ollenkaan. Ollaan Jamin kanssa aina eri vuoroissa samana päivänä eikä meillä oo yhtäkään vapaata samoihin aikoihin. Arvatkaa vaan ärsyttääkö? Asun Jamin luona, meillä on vaa yks avain millä pääsee sisälle, en pääse käymään kotona koko topin aikana ja nään tota yhtä vaan kun molemmat ollaan myöhään illalla iha kuolleina, valmiita menee nukkumaan :c Ei sillä, oon tosi kiitollinen, ettei tartte nukkua yksin, mutta vituttaa suoraan sanottuna tommone perseily noiden vuorojen kanssa. Kiitän niin omaa sisuani ko menin viime kesänä kesätöihin ja sain lyhennettyä tota paskaa viikolla...

Okei vedin taas vähän negatiiviseks. Ja tiiän, että ei tää asumisjuttu tästä sinäsä muutu, koska kun molemmat on töissä aikanaan, niin ei me nähdä tämän enempää. 'Parasta vaan tottua', saneli äiti konsanaan. No helppoahan se on sanoa monta kymmentä vuotta naimissa olleena :c en mä raaskis tuosta yhestä olla erossa, en sitten millään. Huokaus.

Siedätyshoitoahan tämä on. Ja tää tulee olemaan niin raskasta.

Huomenna mulla on iltavuoro 16- 24. 

KYLLÄ.NIIN. JOO. Ei tässä ! pääsen nukkumaan yhen aikaan mm maukasta. Onneks seuraavana aamuna on vasta kymppiin. EGWHEUT&I/K

Jokohan riittäis tämä vuodatus. Taidan mennä koneelta hetkeks.. Kohta pääsee onneks nukkumaan ♥
Hyvää alkanutta vuotta teille ja tsemppiä kouluun ja opiskeluun! Palaan astialle taas kun juttua pukkaa :)