 |
| Sami, vanhempi isoveli :) |
|
 |
| ♥ |
Juttua juhlista siis! Kertoilen lyhyesti ja ytimekkäästi, sillä illan mittaa on vielä paljon tekemistä! :)
Aamulla laittautuminen tuotti harvinaisen paljon päänvaivaa miespuolisille osakkaille - paitsi Jamille. Sami makoili sängyn pohjalla viimeiseen tuntiin saakka, kunnes oli aivan pakko nousta ylös. Tyynyn aiheuttamat painaumat olivat melkein tulleet pysyäkseen, mutta haihtuivat onneksi ennenkuin lähdettiin liikkeelle. Sauli puhui niin kamalasti, ettei vaatteiden pukemisesta meinannut tulla yhtään mitään. Veljellä oli tosin komea puku; lämmin vaalea harmaa ja verenpunainen kraka + taskuliina. Oli itse kokonaisuuden valinnut ja hyvin valitsikin ! Samillakin oli oikein tyylikäs asu, kuten myös isällä.
Kiharsin omat hiukset, kun eivät enää tahdo pysyä vahalla ja lakalla kasassa (onneksi lauantaina pääsee parturiin). Laitoin myös äidin hiukset ja autoin Saulia pukemisessa. Sain myös laittaa hänen hiuksensa, mikä oli kyllä harvinaista. Hän ei nimittäin tykkää että kukaan koskee tämän hiuksiin, saatikka itseensä ollenkaan :D
Oltiin ensimmäisinä juhlapaikalla ja päästiin kokin ohjeistuksen pariin ja käytiin läpi tarjoilun vaiheet jne. Hommat oli aika selvät kaiken kaikkiaan, joten eikun hommiin!
Vieraat saapuivat tiputellen paikalle, osa oli jo ennestään tuttuja, sukulaisia ja osa taas täysin tuntemattomia ihmisiä. Tarjoilimme tervetulojuomat (mehua ja spriteä) kaikille sekä keräsimme ne maljannoston jälkeen pois.
Mä en tykkää tarjoilusta sen takia, kun pitää ottaa kontaktia muihin ihmisiin (mitennii erakko), koska en oo kovinkaan etevä siinä, oli se lähestyttävä henkilö sitten läheisin serkku tai ventovieras. Aina yhtä vaikeaa, koska onnistun yleensä sutkauttamaan jonkun tyhmän älähdyksen tai muuten vain kompastelemaan puheessa tee äm äs, öäh. Tarjosin esimerkiksi eräälle serkuistani tarjotinta, jotta tämä saisi laitettua tyhjän lasinsa siihen, mutta hän tarjosikin kättään, koska ei ollut vielä huomannut minua paikan päällä. No tarjosin edelleen sitä prikkaa, kunnes tajusin että hei nyt, ja kättelin häntä nolona. Sitten nappasin lasin matkaan ja katosin nurkan taakse. Taisi olla ilmeeni vielä semmoinen ärsyttävä virne, huumorilla yritin, pyh :'D vai vielä.
Pääruoista en ottanut näköjään edes kuvia, mutta siellä oli paahtopaistia, ruskeaa kastiketta, kasvispihvejä, waldorfinsalaattia, kermaviilikastiketta kalalle, perunoita ja uunikasviksia. Jälkkäriksi oli marjaista kakkua ja perinteiset kaffet.
Kaikenkaikkiaan tarjoilu onnistui ihan kivasti, kahvin kaatoa myöden, eikä ollut mitään ongelmia. Ihmiset ymmärsivät laittaa aterimet oikein, jolloin tiesi, että nyt voi noutaa lautasen ja kahvikuppeja kasattiin nätisti pöydän päähän, ettei meidän tarvinnut kuljeksia jokaisen ihmisen takaa erikseen. Ah !
Juhlien lopussa otettiin paljon yhteiskuvia ja juteltiin vieraiden kanssa, ennenkuin he lähtivät ajelemaan kotejaan kohti. Oli kyllä onnistuneet juhlat! Tunnelma oli juuri semmoinen lämmin ja rento, kaikilla oli hyvä meininki ja ruuat olivat maittavia :) Mummu sai kauniita ruusuja ja paljon kortteja. Sekä monta lämmintä halausta ja onnittelua.
Kävin tänään ostamassa pyöräilykypärän! Eilen sattui kiva haaveri Jamille, ja tuo tapahtuma oli osasyynä tuohon hankintaan...
Lähdettiin pyöräilemään semmoista napakanpituista lenkkiä Lutakkoon päin, ja kurvattiin liikennevaloista partiokaupan ohitse, kohti matkakeskusta. Jami meni muutaman metrin edellä kuin minä, ei mitään hurjaa vauhtia, sillä vasemmalla olleelta sisäpihalta lähestyi harmaa audi. Olin juuri päässyt muistuttamasta, että meijän täytyy ostaa ne pyöräilykypärät.
Kuljettaja ei katsonut ollenkaan oikealle.
Jami alkoi väistämään melkein pysähtynyttä autoa, kun se yhtäkkiä painoikin kaasua ja kolahti Jamin pyörän kylkeen. Mun suusta pääsi vain olematon uikutus ja pysähdyin siihen paikkaan. Kaikki kävi silleen, ku hidastetussa filmissä.
Jami kopsahti auton nokkapellille rähmälleen, mutta tuli kuitenkin jaloilleen alas. Kuljettaja pysäytti auton ja tuli pian paniikissa kyselemään, että oliko kaikki kunnossa, sattuiko mitään, jne. Jami oli ihan tyynenä ja vakuutti kaiken olevan OK. Audin nokkapellillä tosin koreili kauniit naarmut. Ne eivät haitanneet naista, joka pyyteli anteeksi ja tarjosi yhteystietojaan. En tiedä miksi, mutta ei otettu noita tietoja ylös, vaikka olisi tietenkin pitänyt. Jamin pyörä meni ajokelvottomaan kuntoon, kun molemmat renkaat vääntyivät ja jarrupalat hinkkaavat renkaiden pintaan.
Jami kehotti naista ajamaan varovasti tästä edespäin. Niin audi katosi paikalta ja me lähettiin kävelemään takaisin kämpille. Mä olin ihan tutisemassa ja nilkat melkeen petti tärinän ansiosta alta.
Oli pakko lähteä vielä ilta-auringossa yksin vähän kävelemään. Jotenkin järkytti ja säikäytti tuo tapahtuma. Muutenkin oli ollut tosi ärsyttävä päivä. Tiiättekö, ihan ilman mitään syytä, että mikään ei huvita ja niin?
Istuin vähän yli tunnin kouluun vievän hiekkatien varrella olevassa jyrkässä mäessä, kannonnokassa. Oravat leikkivät hippaa siinä ympärillä ja linnut lauleli sulosointujaan. Oli älyttömän lämmin.
Soitin Hannelelle pitkästä aikaa ja me puhuttiin tosi kauan. Sen jälkeen iskä soitti vielä tuosta pyöräjutusta. Porukat on siis tällä hetkellä Prahassa kaupunkilomalla. Tulevat sieltä loppuviikosta. Kelpaisi itsellenikin nyt joku loma, tuntuu että pää räjähtää tosta koulusta...
Nyt en jaksa kirjottaa enempää. Päänsärky pääsi yllättämään.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)
