Rati riti rallaa

 

Eilen herkuteltiin tämmöisellä ruualla. Ei me yleensä arkena oikeastaan tehdä tämmöisiä pieniä satseja ruokaa, kun isolla keittokattilalla pärjää melkein koko viikon. Nyt piti kuitenkin pikkuisen tyhjentää tuota pakkasta ja tämmöistä sieltä sitten tuli:

n. 500 g kirjolohta

1,5 dl basmatiriisiä

n. 150 g wokkikasviksia

Loheen paistoin pinnan pannulla voissa, heitin päälle suolan ja kippasin rasvattuun uunivuokaan. Uunissa 200 asteessa n. 10 minuuttia, kunnes sisälämpö 60-68 huitteilla.
Sitten kiehautin veden, heitin riisit sinne ja keittelin hiljalleen valmiiksi. Siinä sivussa kun kala alkoi olla valmista, paistoin kasvikset ja voilá. Dinner is served. Jokin kastike olisi tietenkin ollut ihan jees, mutta kala oli onneksi todella kosteaa ja ihanan pehmoista, että korvasi jotenkuten soosin paikan :)

Ihanaa! Blogi täyttyy taas kissakuvista ! Hurraa!

Voi vitsi, lumet suli pois. Juuri kun kerkesin innostua, että pikkuisen tulisi valoa näihin päiviin. Ei sitten. Ei väkisin. Aamuisin masentaa lähteä kouluun talsimaan loskassa ja vesisateessa, kun sen sijaan voisi hipsiä hiljaa lunta ja ehkä aurinkokin paistaa pikkupakkien lomasta. Ja taas paranee tottua siihen, että herätessä on yhtä pimeää kuin koulusta päästessä. *Huokaisu* Toivottavasti jouluna olisi lunta, muuten uutena vuotena rakettienkaan ampumisesta ei tule yhtään mitään.

Huomenna olisi ulkomaantopin haastattelu, keskellä päivää. Voi jukra. Mulla ei oo mitään hajua mitä siihen 40 minuuttiin sisältyy ja mihin siellä kuraattoriakin tarvitaan. Kai se mittaa mun henkisen järjentason ja että oonko sopiva ulkomaille lähetettäväks :D no ei vaines, ei mitään hajua. Koulussa on menny ihan jeesisti. Perjantaina olisi tulossa eka matikankoe, geometriasta, ainoasta aiheesta josta ymmärrän jotain. Pii kertaa r toiseen vai miten se meni. Onneks saadaan käyttää kaikkia monisteita, hell yeah kyllä mä läpi pääsen ! Toivottavasti. Jamilla ei oo mitään ongelmia kyllä matikassa ja oon siitä niin katkera. Jätkä kirjottaa kynä tulessa joka tunnilla kakspuolisia monisteita valonnopeudella ja chillaa lopputunnin kun kaikki tehtävät on tehty kymmenessä minuutissa ja vielä ihan oikein. Voi luoja näitä luonnonlahjakkuuksia. 

Mulla ei nyt tähän hätään vielä ole enempää kuvia niistä Tuurin ostoksista, mutta tuommoisen seinätarran ja oikealla näkyvän valko-keltaisen tyynyliinan sieltä ostin  (ainakin :D ). Yritän parsia kokoon muut ostokset tässä... joku päivä :D

Mikäs tuo on?

"Taasko teille tuli kissa? Eihän teidän edellisetkään katit ollu teillä kauaa! Katotaan vaan, niin tääkin pysyy teillä vaan pari kuukautta!"

Kyllä! Meillä on täällä nyt reilun viikon ajan pyörinyt, driftaillut ja miukunut tämmöinen pieni raitainen taskukissa nimeltä Attila ! Otimme pojunpyörykän luokkalaiseltamme ja yllätyimme positiivisesti kisulin uteliaasta luonteesta. Aivan päinvastainen kuin Ossin ja Alman kohdalla (tosin ne kaksi hömppää eivät olleet niin kamalasti ihmisten kanssa tekemisissä, mistä johtui kova arkuus ja muu häiriökäytös). Heti ensimmäisenä iltana tuo kehräsi kintuissa, haki silitystä ja kiersi kämpän häntä pystyssä lävitse. Seuraavina päivinä alettiin jo puhumaan ääneen enemmän, kiipeämään syliin ja leikkimään kunnolla mattojen, leluhiirien ja paperipallojen kanssa.
Kummallista on se, että Attia ei juo vettä. En tiedä onko se edes oppinut siihen koskemaan, mutta kissanmaito kyllä menee. Myöskään kuivaraksut eivät kelpaa - edes vedessä pehmitettyinä, mutta sitten taas kinkut ja juustot sekä maksapasteijat maistuvat oikein olan takaa. Ollaan sekotettu märkäruokaan ja kissanmaidon sekaan vettä.  Kissalla on kuitenkin hyvä ruokahalu ja jaksaa telmiä rasittavankin paljon :D
Yöllä nukkuu erityisen mieluisesti meidän vieressä ja rauhoittuu hyvin yötä vasten. Osaa käyttää pottaa siististi, eikä ylimääräistä kuoputusta ilmaannu. Yritettiin laittaa potan ovelle semmoinen heiluriluukku, mutta todettiin Attila liian pieneksi sitä käyttämään (ei uskalla työntää) viimeistään siinä kohtaa kun herra oli kusaissut sänkyymme eilen illalla. Ei muuta kun pyykkäämään viidet lakanat (sängyllä oli kasa puhtaita lakanoita), aluslakana, päiväpeite, peitot sekä viltti. Äsken saatiin viimeiset pyykit pois koneesta ja jokaisen oven päällä roikkuu jotain riepua ja luuttua. Ugh. Koitetaan luukkua seuraavan kerran, kun Attila on pikkuisen isompi ja uskaltaa sitä käyttää. 

Vielä Ossin ja Alman lähtöä tarkentaakseni: ne alkoivat tuhota kämpän sisustusta, eivät osanneet pottaa käyttää asiallisesti (paskat seinällä, puolet hiekasta lattialla joka päivä). Liian vähän tilaa ja älyttömän levottomia luonteita. Ossi ja Alma lähtivät maatilalle järven rannalle, ja siellä valitettavasti Alma karkasi, eikä ole vieläkään tullut takaisin. Ossista on tullut kunnon sylivauva ja on erittäin hyvinvoivan ja onnellisen näköinen kaveri :) Eli kissoja ei ns. heitetty kyllästymisen takia pois, vaan yksinkertaisesti sen takia, että ne eivät sopeutuneet kerrostaloasuntoon. 

Attilan kanssa tulevaisuus näyttää valoisammalta ja opetamme sen valjaisiin, aktiiviseen matkusteluun ja myös tutustutamme klikkeriin ja joihinkin käskyihin :)

Mutta niin, eipä tässä sen kummempaa. Koulussa mennöö ihan jeesisti. Ainiin, saatiin Jamin kanssa tietää, että lähdetään luultavasti Unkariin työssäoppimaan keväällä :) Onko kukaan teistä käynyt kyseisessä maassa?

SILENCE

Nämä kuvat ovat torstaita varten, kun taide- ja kulttuurin opettajamme pyysi meitä kuvaamaan tilaa, jossa vietätte aikaa koulun jälkeen. Minä valitsin aikalailla olkkari - makkari skaalan. Ja siivota ei kuulemma saanut, joten noh, sotkua on vähän siellä sun täällä.

Kyllä, olen ollut melko lailla poissaoleva tältä puolen maailmaa, jälleen kerran, vaihteeksi. Lupaan kuitenkin, nyt kun jakso on vaihtunut ja TOP on ohitse, että tulen tänne rustailemaan uusia postauksia aktiivisemmin :) Hurraahuudot sille!

Tulin tänään tosiaan neljän aikoihin Turusta kotiin Jamin kanssa. Lähdimme perjantaina kylpyläreissulle Turkuun, Break by Sokos Caribiaan. Olen siellä kummitätini kanssa käynyt joskus pikkumuksuna, joten muuta en paikasta muistanut, kun allasosastolla nököttävän laivabaarin. Perjantaina matkustimme VR'n kyydittämänä Tampereen kautta Turkuun ja perillä nousimme taksiin ja huristelimme kymmenisenminuuttia Caribiaan. Siellä kirjauduttiin sisään, saatiin nafti tietopaketti siitä missä mentiin ja mitä oli missäkin, jonka jälkeen lähdimme laahustamaan kohti kolmatta kerrosta ja hotellhuonetta. Kummastelimme huoneiden järjestystä, sillä huoneennumeromme 336 ei sijainnutkaan loogisesti 335 ja 337 välissä, vaan jossain 328 ja 330 välimatkalla. Hämmennyksestä huolimatta löysimme kuitenkin oikeaan osoitteeseen. Hotellihuone oli semmoista peruskauraa; kulunutta puupintaa, korkeat puulistat, beiget seinät, bord-tapettia katon rajassa, viidakkotaulu sängyn yläpuolella, vaalea toiletti, likainen kokolattiamatto, minijääkaappi... Eli mitään tajunnanräjäyttävää, uutta tai eksoottista. Ongelmia liikeni kun kokeiltiin päälle sängylle liitosteltuja saunatakkeja. Omani oli järkyttävän suuri, ja lisäksi kylpytohveleita ei löytynyt mistään. Jos takit ovat olemassa, mikseivät myös tohvelit? Oltiinhan nyt sentään kylpylässä?

 

Tässä osviittaa saunatakin koosta...

Päätin laukkujen purkamisen jälkeen lähteä respaan kysymään pienempää takkia ja tohveleiden tarkempaa sijaintia. Odottelun, muutaman kirkuvan lapsiperheen ja vahemman pariskunnan jälkeen pääsin vihdoin itse tiskille ja jouduin pettymään, kahdesti. Kylpysandaalit eivät kuulu standardi-luokan huoneisiin ja ne pitää lunastaa respasta hintaan 3,50€ per pari. Nopean matikan jälkeen summaksi nousi siis 7 euroa, sillä tarvitsin tohveleita kaksi paria. Tässä jo vähän kiukutti, sillä viikonlopusta pulitimme kuitenkin monta sataa euroa - jalkineet olivat 5 kokoa liian suuret -, eikä siihen mahtunut sitten parit lapsityövoimalla teetetyt tohvelit ?? Kysyin seuraavaksi kylpytakista ja seuraava koko olisi ollut sitten tietenkin 130cm lasten kylpytakki. No tottaKAI se oli mulle pieni, enkä voinut sitä ottaa. UGH. Näytin siis kutistuneelta, valkoiselta jediltä, ilman huppua ja lasermiekkaa.

Kävimme muutamaan otteeseen uimassa, mikä oli monen vuoden jälkeen jopa ihan mukavaa. Kunnes huomasin bikineiden alaosan sivukiinnityksessä vakavia suunnitteluvirheitä - kiitokset siitä Seppälälle. Rusetin toisen nauhan kiinnityssauma oli nimittäin viittä vaille ratkeamassa, katkeamassa, antamassa periksi. Miten sen nyt haluaa suuhunsa laittaa. Hupaisaa. Sepäs olisikin ollut kivaa kun altaasta noustaessa alaosa olisi räjähtänyt kappaleiksi. Oho.

Näin ei onnekseni kuitenkaan loppujenlopuksi käynyt. Viiletimme Jamin kanssa altaalta toiselle kuin pikkulapset konsanaan. Mutta riehumisen, räpiköinnin ja mölisemisen jätimme itse lapsien hommiksi. Istuimme porealtaassa melkein toista tuntia, katsellen vierestä naperoiden loputonta iloa ja melskettä. Useinmiten saimme polskuttelua myös omaksi osaksemme, silmiin, nenään ja korviin kohdistettuina. Torut lentelivät, lapset kiukuttelivat, känkkäränkkäsivät, eivätkä halunneet poistua altaista ollenkaan. Välillä tuli hiljaisia aaltoja, jolloin saimme nauttia pienemmästä volyymistä melkeinpä ihan kaksistaan. Voi nautinto sentään. Ei vaines, lapset ja perheet kuuluvat kylpylään ja kiva huomata että heilläkin on hauskaa.

Perjantaina illalla meille oli myös varattu pöytä Havanna- nimiseen ravintolaan. Jes, päästiin leikkimään kulinaristeja ja kriitikkoja, jee! Harmiksenne en nyt alkanut annoksia sentään ihan valokuvaamaan, sillä en ottanut kännykkää - saatikka kameraa (jäi kotiin saakka) edes mukaan huoneen uumenista. Ravintolan ilme oli merellinen, tumma ja tavallaan aistikas. Baaritiskin ja siihen liitetyn muutaman penkkirykelmän erotti muun ruokailutilan katosta roikkuva kalaverkko. Verkon alapuolella oli kiinteitä sohvapenkkejä, josta alkoi varsinainen ravintolapuoli. Vasta kun pääsin istumaan meille varatulle paikalle, havahduin siihen, kuinka avara, kolkko ja hallimainen ravintolan tila olikaan. Katto oli korkealla, maalattu mustalla ja siellä kiemurteli paksuja putkia ja muita rakenteita, joista en ymmärtänyt sen pahemmin mitään. Seinillä jatkui tumma värimaailma, mustat puupöydät koristeellisine metallijalkoineen olivat tiiviissä epäjärjestyksessä eri kokoisina ryhminä, kaikki vaan samassa tilassa. Sikin sokin. Tarjoilijat joutuivat puikkelehtimaan melko kapeistakin kohdista päästäkseen päämääräänsä. Seinustoilla oli muutama eriparia oleviaa mustia, korkeita hyllyköitä, joiden päällä oli jonkinmoisia jähmettyneitä nukkeorkestereita johon oli ohjattu spottivaloja. Seinillä oli muutamia kuvia, ei mitenkään silmiinpistäviä. Puheensorina voimistui välillä melko runsaaksi muutaman suuremman henkilöryhmän saavuttua ruokailemaan, joten jutteleminen ei onnistunut pöydän toiselle puolelle aivan normaalilla puhevolyymillä. Semmoista omaa rauhaa ei ollut melkein ollenkaan.
Keittiön ovi ei ollut kovinkaan tiivis, ja kun istuimme kyljet sitä kohden, kuulimme tiskien kolinan, tiskikoneen hurinan sekä kovemman puheen saliin saakka. Kolkossa tilassa kaikui epäselvästi jokin sekalainen radiokanava, joka soitti vuorotellen samoja kappaleita liian tiheään. Tarjoilijat olivat mukavia, mutta palvelu itsessään oli melko hidasta. Voin rehellisesti sanoa, etten ole ikinä joutunut odottamaan yhtä sorbettipalloa, jälkiruokaan päästyämme, niin kauaa.

Meille tuotiin pienet alkoholittomat kuplivat kaiken alkuun, ja yllätyksekseni juoma ei maistunut kissankuselle (aikaisempiin samanlaisiin juomiin verrattaessa), mikä oli vain plussaa. Alkuruoaksi lunastin itselleni kupongilla "Caesar"- salaatin ja Jami valitsi itselleen Havannalaisen bruchettan. Oma annokseni oli ihan jees, maha ei päässyt täyttymään liikaa. Salaatissa oli ehkä hitusen liikaa kastiketta ja vähän muita ainesosia. Juusto ei ollut parmesaania, vaan jotain valmisviipalejuuston tapaista, vähän pehmeää eikä niin suolaista - olisin halunnut parmesaania. Salaatin päällä oli myös kaksi leipäkolmiota, jotka oli paahdettu todella varovasti. Niin varovasti, ettei niissä ollut väriä ollenkaan ja rapeutta lähes sanoiksi saakka. Jamin annos oli riittoisampi, kahden reilun - mutta ohuen - foccaccia- leivän neliötä, joiden päällä oli rucolaa, tomaattia, melonia ja pesto-valkosipuliöljyä. Kuulemma oli ihan jees, yksikin leipäneliö olisi riittänyt.
Pääruoaksi otin itse Halloum kanaa ja Jami Kanaa Havannalaiseen tapaan. Ruokien tulossa kesti taasen melkoisen lailla ja useat meidän jälkeemme saapuneet asiakkaat saivat annoksensa ennen meitä. Hmm? Lopulta tuli meidänkin vuoro, enkä tälläkään kertaa ollut ällistyksestä uhmeana. Annokseni oli, noh, kyllä - värikäs ja näytti ihan kivalta, kunnes pistin suuhuni ensimmäiset kasvikset. Ne olivat älyttömän vetisiä, mauttomia ja lilluivat öljyssä, jota oli lautasella ihan lisättäväksi ainesosaksi asti. Varsinkin kesäkurpitsat, joihin oli jätetty herkästi vetistyvä keskiosa - vähän samanlainen kun kurkussa, mutta vähän sienimäisempi. Annoksen kuvauksessa ollut punaviinikastike oli lähtenyt lipettiin, sillä en nähnyt siitä kuin munaisia jäänteitä öljymeren seassa. Kastiketta ei siis ollut nimeksikään, vaan se oli liuennut muun nesteen sekaan. Hienoa. Kana oli kosteaa, ok suolainen, mutta kaksi suurta rintapalaa oli itselle liikaa, enkä saanut molempia millään syötyä. Halloum- juustoa en ollut koskaan ennen maistanut ja en varmaan ikinä enää tule maistamaankaan. Olen melko vähäsuolaisesta ruuasta pitävä henkilö ja se kyseinen juusto osoittautui todella suolaiseksi - mikä taas on Jamin mieleen, joten hän popsi kaiken juuston omalta lautaseltani. En oikeastaan tykännyt kyseisestä annoksesta pahemmin, mikä harmitti, sillä siitähän minä maksoin. Jamin annoksessa oli muutama pieni kananpala, maissikastiketta, bataattiranskalaisia ja meloni-tomaattisalaattia. Maistui kuulemma ihan hyvältä, mutta suola uupui varsinkin ranskalaisten kohdalla.
Tarjoilijan tullessa keräämään lautasia (hetken odottelun jälkeen), kerroin ensimmäistä kertaa elämässäni, että annoksessa oli puutteita - ja tämä tuntui yllättävän hyvältä! Tottakai tarjoilija näytti pettyneeltä ja pahoitteli tapahtunutta, mutta en antanut sen soimata omaatuntoani. Olin ollut hyvä asiakas ja antanut palautetta, hyvä mä !

Jälkiruoasta taisinkin jo mainita jotain alustavaa. Tilasimme yhteisen Talon sorbetin, mikä oli maultaan appelsiini. Onneksi otimme vain yhden annoksen, sillä en olisi yksinkään jaksanut syödä sitä loppuun - eikä muuten jaksettu kaksistaankaan. Se oli sen verran tujua, kaipasi raikkautta ja sitä jälkkärin keveyttä - varsinkin kun kyseessä oli sorbetti. Lisäksi seassa olevat appelsiinin marmeladipalaset pilasivat happamalla maullaan kokonaisuutta vähän väliä hampaisiin eksyessään.
Palautteen saanut tarjoilija tuntui välttelevän meitä, vaikka olimme selkeästi saaneet kaiken syötyä ja olimme valmiita maksamaan. Pikaisia vilkaisuja, sijaistoimintoja ja harha-askellusta. Oltiinko me niin vaarallisennäköisiä :'D ? Ei palautteen antajaa pidä pelätä, en minä sitä pahalla !
Lopulta saimme maksettua ja marssitua pihalle. Kokemus oli ehkä hitusen keskiverron alapuolella. Ei mitenkään erityinen tai mieleenpainuva.

Turun kirjastossa, ihanassa pallotuolissa ponnaripään kanssa! c:

Perjantaina - ennenkuin kävimme syömässä - piipahdimme rakkaan kummitätini kanssa kahvittelemassa ja ajelemassa Turkua ristiin rastiin. Näin viimeksi kummitätini rippijuhlissani vuonna 2011. Kamala kun aika menee niin nopeasti ! Käytiin kiertämässä muutamia kahviloita, joista eräs pisti silmään tyylikkyydellään - nimittäin Fontana. Mutta se sattui olemaan juuri se opiskelijoiden ja varsinkin nuorten suosima trendikahvila, ja näin ollen se oli tupaten täynnä. Eksyimme hetken päästä Coffee Houseen, jossa otimme Jamin kanssa äkkimakeat valkosuklaakaakaot (jotka muuten jäi loppujenlopuksi juomatta) ja palan raparperi-mansikkapiirakkaa (johon en pahemmin itse kajonnut, sillä en pidä murotaikinaleivonnaisista). Rupattelimme autuaasti muutaman tunnin kuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelmista, kunnes oli aika lähteä takaisin hotellille - sillä meidän täytyi lähteä syömään. Sitä ennen kävimme vielä Turun uudessa kirjastossa, mikä oli kyllä erittäin upea, moderni ja kauniisti valaistu. Joka paikkaan noin viihtyisät kirjastot kiitos ! 

Lauantaille minulle oli varattu kaksi hemmotteluhoitoa; aromaattinen 20 minuutin kylpy ja heti perään 50 minuutin kasvohoito. Neljän aikaan, uimisen ja hesesyöpöttelyn jälkeen puin uikkarit päälle, sujautin kylpytohvelit jalkaan ja kietouduin ylisuureen kylpytakkiini. Suunnistin hissille ja hurautin ykköskerrokseen, käppäilin kylpylän odotustilaan ja istahdin sohvalle. Pian minut noudettiinkin kylpyyn ja rentoutuminen sai alkaa. Minut ohjattiin hämärästi valaistuun takahuoneeseen, jossa soi hiljainen musiikki, kynttilä paloi altaan reunalla ja lämmin vesi höyrysi melkein näkymäti ammessa. Valitsin viidestä aromaattisesta tuoksusta ruusun ja pujahdin ammeeseen. Poreet pitivät melko kovaa ääntä, mutta se nyt ei itseasiassa haitannut ollenkaan. Yriin oll miettimättä sen kummepia syviä ajatuksia, mikä osoittautui melko vaikeaksi :D Mietin miten vanha poreamme mahtoi olla (äänestä päätellen), miksi kynttilöitä oli vain yksi, miksi käteni eivät malttaneet pysyä veden alla ja edelleen - mitä jos uikkareiden remmi antaisi periksi. Poreiden loputtua nousin ammeesta ja kuivasin itseni naulassa olleeseen pyyhkeeseen. Seuraavaksi tie kävi kohti toista huonetta, jossa soi samainen, rauhallinen musiikki. Kävin makaamaan pehmeälle penkille, johon kasvohoidon toteuttanut nainen peitteli minut villapeitolla. Olo oli lämmin ja uninen. Huoneessa tuoksui ruusut. Kasvohoito oli erittäin miellyttävä ja sain hyödyllisiä hoitovinkkejä punoittavaan ja herkkään ihooni. Kiinnostuin myös kyseisestä tuotesarjasta, mitä hoidoissa käytettiin (Phytomer). Ne lähtivät meikäläisen joululahjatoive- listalle ! -

Olo melkein tunnin naaman vetvonnan, kulmien nypinnän, hieronnan ja muun voideläträyksen jälkeen oli aivan kuin uudestisyntynyt. Kasvot olivat pehmeät, iho kimpoista ja vetreä. Hiukset olivat pystyssä ja silmät ristissä, mutta voi että kun oli rento- olo, kuten oli tarkoituskin ! Kiitin kauniisti ja lähdin hoippumaan kohti hissiä ja huonetta. Ten points, osui ja upposi.

Tänään tulimme tosiaan kotiin neljän maissa ja kyllä sitä jo alkaa väsyttämään. Jouduimme odottamaan Turun rautatieasemalla kolme tuntia, sillä lähdimme hotellilta kymmenen jälkeen ja juna kohti Jyväskylää lähti vasta 13 maissa. Ehdin siinä melkein lukea yhden kirjan ja ostaa ärrältä pari banaania, leivän ja turkinpippureita. Junassa eteemme istui harvinaisen rasittavasti rykivä nuorukainen, ja musta tuntui että kurkusta kumpusivat kaikki maailman bakteerit siihen suljettuun tilaan sen matkan aikana. Lisäksi viereisellä penkillä istui toinen räkänokka, joka puristi nenäsuihketta rystyset valkoisina, samalla kun ryysti kultaa nenästään. Yh. Toivottavasti ei tulla nyt kipeäksi.
Muuten matka meni ihan hyvin ja nyt ollaan onnellisesti kotona. Huomenna kouluun ja arjen pariin :)

Yritä esitellä niitä Tuurin ostoksia jos niitä nyt jaksan kasaan haalia. Ainakin tärkeimmät yritän kuvailla ja raahata tänne :)

Oh shit, nyt pitää lähteä saalistamaan työtodistuksia... Palataan astialle mahdollisimman pian! ♥ :)

Jauhopeukalointia

*Pitkä ja rauhallinen huokaisu*

Nyt se on sitten suoritettu, jälleen kerran pitkältä - ei, kun ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen. Tarviiko edes sanoa sitä sanaa enää, kyllä? No se pirun TOP, työssäharjoittelu, toppi ja niin edelleen. Sinne se meni ! Mahtavaa ja nyt vaihdetaan puheenaihetta, oon liian rentoutunut peruuttamaan ajatuksissa taaksepäin.

Oltiin siis käymässä Saarijärvellä. Pyydettiin mummua piipahtamaan, jotta saataisiin vähän oppia leivontaan! Pyöräytettiin ruisjuuresta näppärästi ruisleipää ja erikseen myös hiivaleipää. Myöhemmin Jami leipoi myös mustikkakukkoa, josta tuli pikemminkin piirakkaa. Mummu oli ihan innoissaan, kun pääsi opettamaan meille, miten leipiä oikein leivottiin ! Ja maukkaitahan niistä tuli, ilmankos, mummulla oli taikansa pelissä !

Komeasti kohonnut ruistaikina!

Kyllä ne ihan ruisleiville näyttää! :D

Jami leipoi valtavan kokoisia hiivaleipiä. Niistä tuli ihanan mehukkaita kun laitettiin maidon  lisäksi taikinaan piimää!

Äiti oli meitä pyytänyt taas kokkailemaan ja saamansa piti! Tehtiin paahtopaistia, peruna-porkkanapyreetä, paistettuja kasviksia ja ruskeaa (melko vaaleaa) kastiketta. Jälkkäriksi taiteilin marinoituja hedelmiä ja Jami sitä marjakukkoa :) Kuvat ovat taas mitä ovat, koska lautaset ovat ihanan värisiä, ja valotus päin pyllyjä. Pahoittelen siis niiden kantilta. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja onnistui kaikinpuolin hyvin. Tuossa kuvassa tuo paisti näyttää ihan terriiniltä, kun Jami leikkasi lihaa liian aikaisin ja se ehti hieman kuivahtaa, kun nesteet kerkesivät valahtaa ulos. Seuraavat palat olivat paljon mehukkaampia. Tuo pyre oli maukasta, ja siinä oli upea silkkinen ja kermainen rakenne. Uh ah, vanhemmat kaapivat viimeisetkin rippeet siitä kulhon pohjalta :D 

Käytiin myös eilen Tuurissa, ja ostin sieltä niin hirveästi tavaraa, etten ala nyt tähän niitä luettelemaan. Lupaan tuolle lohkaista ihan oman postauksen tässä lähiaikoina, jahka saan kaiken ostamani kuvailtua :) Nyt hyppelehdin olohuoneeseen Jamin, Jerrin ja Anun seuraksi! Hellurei !

ALMOST DONE

YKSI HARJOITTELUPÄIVÄ.

Tuohon voisi tiivistää mun kaiken innostuksen, vapaudentunteen, väsymyksen ja helpottuneisuuden. Oi kyllä, oon nauttinut menneestä kuudesta viikosta, ihan oikeasti, mutta kotiinkin on kova ikävä ja kaipaan toimivaa arkirytmiä, en myöhäisiä iltavuoroja ja sekoittunutta unirytmiä. Nyt kun reilun viikon päästä alkaa taas koulu ja ihana atto-ainejakso, joutuu melkeimpä joka aamu heräämään niin, että ehtii kahdeksaksi kouluun. Eli ihan ihmisten aikoihin. Nyt oon tottunu nuokkumaan jopa kahteentoista sängynpohjalla ja eihän sieltä meinaa päivä lähteä käyntiin oikein mitenkään. Niin kyllä, ikävä kouluun on myös kova.

Jami pääsi jo eilen lomalle ja meikä seuraa huomisen jälkeen perässä. Viimeinen vuoro alkaa kolmelta ja loppuu yhdeksältä. Sen jälkeen käppäillään matkakeskukseen ja hypätään kympin bussiin. Saarijärvi, täältä tullaan! Ollaan lupauduttu kotona taas kokkailemaan ja niistä tulen tännekin sitten kirjoittelemaan.
Tällä hetkellä oon ihan täynnä, kun leipasin tuossa äsken vähän sämpylöitä ja söin niitä silmilläni muutaman kipaleen liikaa. Ei hyvä. Jami tekaisi siinä sivussa vähän kotijuustoa ja ai että kun se maistui hyvältä ! Siihen tarvittiinkin vain litra täysmaitoa, puoli litraa piimää ja mausteita :) Helppoa kuin heinänteko ! Kannattaa kokeilla, on muuten törkeän hyvää !

Nyt lähdetään käymään Kuokkalassa ja hakemaan uudet opiskelijakortit :) Heipparallaa! Ensi viikolla palailen taas aktiivisemmalla meiningillä !