Mikäs tuo on?

"Taasko teille tuli kissa? Eihän teidän edellisetkään katit ollu teillä kauaa! Katotaan vaan, niin tääkin pysyy teillä vaan pari kuukautta!"

Kyllä! Meillä on täällä nyt reilun viikon ajan pyörinyt, driftaillut ja miukunut tämmöinen pieni raitainen taskukissa nimeltä Attila ! Otimme pojunpyörykän luokkalaiseltamme ja yllätyimme positiivisesti kisulin uteliaasta luonteesta. Aivan päinvastainen kuin Ossin ja Alman kohdalla (tosin ne kaksi hömppää eivät olleet niin kamalasti ihmisten kanssa tekemisissä, mistä johtui kova arkuus ja muu häiriökäytös). Heti ensimmäisenä iltana tuo kehräsi kintuissa, haki silitystä ja kiersi kämpän häntä pystyssä lävitse. Seuraavina päivinä alettiin jo puhumaan ääneen enemmän, kiipeämään syliin ja leikkimään kunnolla mattojen, leluhiirien ja paperipallojen kanssa.
Kummallista on se, että Attia ei juo vettä. En tiedä onko se edes oppinut siihen koskemaan, mutta kissanmaito kyllä menee. Myöskään kuivaraksut eivät kelpaa - edes vedessä pehmitettyinä, mutta sitten taas kinkut ja juustot sekä maksapasteijat maistuvat oikein olan takaa. Ollaan sekotettu märkäruokaan ja kissanmaidon sekaan vettä.  Kissalla on kuitenkin hyvä ruokahalu ja jaksaa telmiä rasittavankin paljon :D
Yöllä nukkuu erityisen mieluisesti meidän vieressä ja rauhoittuu hyvin yötä vasten. Osaa käyttää pottaa siististi, eikä ylimääräistä kuoputusta ilmaannu. Yritettiin laittaa potan ovelle semmoinen heiluriluukku, mutta todettiin Attila liian pieneksi sitä käyttämään (ei uskalla työntää) viimeistään siinä kohtaa kun herra oli kusaissut sänkyymme eilen illalla. Ei muuta kun pyykkäämään viidet lakanat (sängyllä oli kasa puhtaita lakanoita), aluslakana, päiväpeite, peitot sekä viltti. Äsken saatiin viimeiset pyykit pois koneesta ja jokaisen oven päällä roikkuu jotain riepua ja luuttua. Ugh. Koitetaan luukkua seuraavan kerran, kun Attila on pikkuisen isompi ja uskaltaa sitä käyttää. 

Vielä Ossin ja Alman lähtöä tarkentaakseni: ne alkoivat tuhota kämpän sisustusta, eivät osanneet pottaa käyttää asiallisesti (paskat seinällä, puolet hiekasta lattialla joka päivä). Liian vähän tilaa ja älyttömän levottomia luonteita. Ossi ja Alma lähtivät maatilalle järven rannalle, ja siellä valitettavasti Alma karkasi, eikä ole vieläkään tullut takaisin. Ossista on tullut kunnon sylivauva ja on erittäin hyvinvoivan ja onnellisen näköinen kaveri :) Eli kissoja ei ns. heitetty kyllästymisen takia pois, vaan yksinkertaisesti sen takia, että ne eivät sopeutuneet kerrostaloasuntoon. 

Attilan kanssa tulevaisuus näyttää valoisammalta ja opetamme sen valjaisiin, aktiiviseen matkusteluun ja myös tutustutamme klikkeriin ja joihinkin käskyihin :)

Mutta niin, eipä tässä sen kummempaa. Koulussa mennöö ihan jeesisti. Ainiin, saatiin Jamin kanssa tietää, että lähdetään luultavasti Unkariin työssäoppimaan keväällä :) Onko kukaan teistä käynyt kyseisessä maassa?