SILENCE

Nämä kuvat ovat torstaita varten, kun taide- ja kulttuurin opettajamme pyysi meitä kuvaamaan tilaa, jossa vietätte aikaa koulun jälkeen. Minä valitsin aikalailla olkkari - makkari skaalan. Ja siivota ei kuulemma saanut, joten noh, sotkua on vähän siellä sun täällä.

Kyllä, olen ollut melko lailla poissaoleva tältä puolen maailmaa, jälleen kerran, vaihteeksi. Lupaan kuitenkin, nyt kun jakso on vaihtunut ja TOP on ohitse, että tulen tänne rustailemaan uusia postauksia aktiivisemmin :) Hurraahuudot sille!

Tulin tänään tosiaan neljän aikoihin Turusta kotiin Jamin kanssa. Lähdimme perjantaina kylpyläreissulle Turkuun, Break by Sokos Caribiaan. Olen siellä kummitätini kanssa käynyt joskus pikkumuksuna, joten muuta en paikasta muistanut, kun allasosastolla nököttävän laivabaarin. Perjantaina matkustimme VR'n kyydittämänä Tampereen kautta Turkuun ja perillä nousimme taksiin ja huristelimme kymmenisenminuuttia Caribiaan. Siellä kirjauduttiin sisään, saatiin nafti tietopaketti siitä missä mentiin ja mitä oli missäkin, jonka jälkeen lähdimme laahustamaan kohti kolmatta kerrosta ja hotellhuonetta. Kummastelimme huoneiden järjestystä, sillä huoneennumeromme 336 ei sijainnutkaan loogisesti 335 ja 337 välissä, vaan jossain 328 ja 330 välimatkalla. Hämmennyksestä huolimatta löysimme kuitenkin oikeaan osoitteeseen. Hotellihuone oli semmoista peruskauraa; kulunutta puupintaa, korkeat puulistat, beiget seinät, bord-tapettia katon rajassa, viidakkotaulu sängyn yläpuolella, vaalea toiletti, likainen kokolattiamatto, minijääkaappi... Eli mitään tajunnanräjäyttävää, uutta tai eksoottista. Ongelmia liikeni kun kokeiltiin päälle sängylle liitosteltuja saunatakkeja. Omani oli järkyttävän suuri, ja lisäksi kylpytohveleita ei löytynyt mistään. Jos takit ovat olemassa, mikseivät myös tohvelit? Oltiinhan nyt sentään kylpylässä?

 

Tässä osviittaa saunatakin koosta...

Päätin laukkujen purkamisen jälkeen lähteä respaan kysymään pienempää takkia ja tohveleiden tarkempaa sijaintia. Odottelun, muutaman kirkuvan lapsiperheen ja vahemman pariskunnan jälkeen pääsin vihdoin itse tiskille ja jouduin pettymään, kahdesti. Kylpysandaalit eivät kuulu standardi-luokan huoneisiin ja ne pitää lunastaa respasta hintaan 3,50€ per pari. Nopean matikan jälkeen summaksi nousi siis 7 euroa, sillä tarvitsin tohveleita kaksi paria. Tässä jo vähän kiukutti, sillä viikonlopusta pulitimme kuitenkin monta sataa euroa - jalkineet olivat 5 kokoa liian suuret -, eikä siihen mahtunut sitten parit lapsityövoimalla teetetyt tohvelit ?? Kysyin seuraavaksi kylpytakista ja seuraava koko olisi ollut sitten tietenkin 130cm lasten kylpytakki. No tottaKAI se oli mulle pieni, enkä voinut sitä ottaa. UGH. Näytin siis kutistuneelta, valkoiselta jediltä, ilman huppua ja lasermiekkaa.

Kävimme muutamaan otteeseen uimassa, mikä oli monen vuoden jälkeen jopa ihan mukavaa. Kunnes huomasin bikineiden alaosan sivukiinnityksessä vakavia suunnitteluvirheitä - kiitokset siitä Seppälälle. Rusetin toisen nauhan kiinnityssauma oli nimittäin viittä vaille ratkeamassa, katkeamassa, antamassa periksi. Miten sen nyt haluaa suuhunsa laittaa. Hupaisaa. Sepäs olisikin ollut kivaa kun altaasta noustaessa alaosa olisi räjähtänyt kappaleiksi. Oho.

Näin ei onnekseni kuitenkaan loppujenlopuksi käynyt. Viiletimme Jamin kanssa altaalta toiselle kuin pikkulapset konsanaan. Mutta riehumisen, räpiköinnin ja mölisemisen jätimme itse lapsien hommiksi. Istuimme porealtaassa melkein toista tuntia, katsellen vierestä naperoiden loputonta iloa ja melskettä. Useinmiten saimme polskuttelua myös omaksi osaksemme, silmiin, nenään ja korviin kohdistettuina. Torut lentelivät, lapset kiukuttelivat, känkkäränkkäsivät, eivätkä halunneet poistua altaista ollenkaan. Välillä tuli hiljaisia aaltoja, jolloin saimme nauttia pienemmästä volyymistä melkeinpä ihan kaksistaan. Voi nautinto sentään. Ei vaines, lapset ja perheet kuuluvat kylpylään ja kiva huomata että heilläkin on hauskaa.

Perjantaina illalla meille oli myös varattu pöytä Havanna- nimiseen ravintolaan. Jes, päästiin leikkimään kulinaristeja ja kriitikkoja, jee! Harmiksenne en nyt alkanut annoksia sentään ihan valokuvaamaan, sillä en ottanut kännykkää - saatikka kameraa (jäi kotiin saakka) edes mukaan huoneen uumenista. Ravintolan ilme oli merellinen, tumma ja tavallaan aistikas. Baaritiskin ja siihen liitetyn muutaman penkkirykelmän erotti muun ruokailutilan katosta roikkuva kalaverkko. Verkon alapuolella oli kiinteitä sohvapenkkejä, josta alkoi varsinainen ravintolapuoli. Vasta kun pääsin istumaan meille varatulle paikalle, havahduin siihen, kuinka avara, kolkko ja hallimainen ravintolan tila olikaan. Katto oli korkealla, maalattu mustalla ja siellä kiemurteli paksuja putkia ja muita rakenteita, joista en ymmärtänyt sen pahemmin mitään. Seinillä jatkui tumma värimaailma, mustat puupöydät koristeellisine metallijalkoineen olivat tiiviissä epäjärjestyksessä eri kokoisina ryhminä, kaikki vaan samassa tilassa. Sikin sokin. Tarjoilijat joutuivat puikkelehtimaan melko kapeistakin kohdista päästäkseen päämääräänsä. Seinustoilla oli muutama eriparia oleviaa mustia, korkeita hyllyköitä, joiden päällä oli jonkinmoisia jähmettyneitä nukkeorkestereita johon oli ohjattu spottivaloja. Seinillä oli muutamia kuvia, ei mitenkään silmiinpistäviä. Puheensorina voimistui välillä melko runsaaksi muutaman suuremman henkilöryhmän saavuttua ruokailemaan, joten jutteleminen ei onnistunut pöydän toiselle puolelle aivan normaalilla puhevolyymillä. Semmoista omaa rauhaa ei ollut melkein ollenkaan.
Keittiön ovi ei ollut kovinkaan tiivis, ja kun istuimme kyljet sitä kohden, kuulimme tiskien kolinan, tiskikoneen hurinan sekä kovemman puheen saliin saakka. Kolkossa tilassa kaikui epäselvästi jokin sekalainen radiokanava, joka soitti vuorotellen samoja kappaleita liian tiheään. Tarjoilijat olivat mukavia, mutta palvelu itsessään oli melko hidasta. Voin rehellisesti sanoa, etten ole ikinä joutunut odottamaan yhtä sorbettipalloa, jälkiruokaan päästyämme, niin kauaa.

Meille tuotiin pienet alkoholittomat kuplivat kaiken alkuun, ja yllätyksekseni juoma ei maistunut kissankuselle (aikaisempiin samanlaisiin juomiin verrattaessa), mikä oli vain plussaa. Alkuruoaksi lunastin itselleni kupongilla "Caesar"- salaatin ja Jami valitsi itselleen Havannalaisen bruchettan. Oma annokseni oli ihan jees, maha ei päässyt täyttymään liikaa. Salaatissa oli ehkä hitusen liikaa kastiketta ja vähän muita ainesosia. Juusto ei ollut parmesaania, vaan jotain valmisviipalejuuston tapaista, vähän pehmeää eikä niin suolaista - olisin halunnut parmesaania. Salaatin päällä oli myös kaksi leipäkolmiota, jotka oli paahdettu todella varovasti. Niin varovasti, ettei niissä ollut väriä ollenkaan ja rapeutta lähes sanoiksi saakka. Jamin annos oli riittoisampi, kahden reilun - mutta ohuen - foccaccia- leivän neliötä, joiden päällä oli rucolaa, tomaattia, melonia ja pesto-valkosipuliöljyä. Kuulemma oli ihan jees, yksikin leipäneliö olisi riittänyt.
Pääruoaksi otin itse Halloum kanaa ja Jami Kanaa Havannalaiseen tapaan. Ruokien tulossa kesti taasen melkoisen lailla ja useat meidän jälkeemme saapuneet asiakkaat saivat annoksensa ennen meitä. Hmm? Lopulta tuli meidänkin vuoro, enkä tälläkään kertaa ollut ällistyksestä uhmeana. Annokseni oli, noh, kyllä - värikäs ja näytti ihan kivalta, kunnes pistin suuhuni ensimmäiset kasvikset. Ne olivat älyttömän vetisiä, mauttomia ja lilluivat öljyssä, jota oli lautasella ihan lisättäväksi ainesosaksi asti. Varsinkin kesäkurpitsat, joihin oli jätetty herkästi vetistyvä keskiosa - vähän samanlainen kun kurkussa, mutta vähän sienimäisempi. Annoksen kuvauksessa ollut punaviinikastike oli lähtenyt lipettiin, sillä en nähnyt siitä kuin munaisia jäänteitä öljymeren seassa. Kastiketta ei siis ollut nimeksikään, vaan se oli liuennut muun nesteen sekaan. Hienoa. Kana oli kosteaa, ok suolainen, mutta kaksi suurta rintapalaa oli itselle liikaa, enkä saanut molempia millään syötyä. Halloum- juustoa en ollut koskaan ennen maistanut ja en varmaan ikinä enää tule maistamaankaan. Olen melko vähäsuolaisesta ruuasta pitävä henkilö ja se kyseinen juusto osoittautui todella suolaiseksi - mikä taas on Jamin mieleen, joten hän popsi kaiken juuston omalta lautaseltani. En oikeastaan tykännyt kyseisestä annoksesta pahemmin, mikä harmitti, sillä siitähän minä maksoin. Jamin annoksessa oli muutama pieni kananpala, maissikastiketta, bataattiranskalaisia ja meloni-tomaattisalaattia. Maistui kuulemma ihan hyvältä, mutta suola uupui varsinkin ranskalaisten kohdalla.
Tarjoilijan tullessa keräämään lautasia (hetken odottelun jälkeen), kerroin ensimmäistä kertaa elämässäni, että annoksessa oli puutteita - ja tämä tuntui yllättävän hyvältä! Tottakai tarjoilija näytti pettyneeltä ja pahoitteli tapahtunutta, mutta en antanut sen soimata omaatuntoani. Olin ollut hyvä asiakas ja antanut palautetta, hyvä mä !

Jälkiruoasta taisinkin jo mainita jotain alustavaa. Tilasimme yhteisen Talon sorbetin, mikä oli maultaan appelsiini. Onneksi otimme vain yhden annoksen, sillä en olisi yksinkään jaksanut syödä sitä loppuun - eikä muuten jaksettu kaksistaankaan. Se oli sen verran tujua, kaipasi raikkautta ja sitä jälkkärin keveyttä - varsinkin kun kyseessä oli sorbetti. Lisäksi seassa olevat appelsiinin marmeladipalaset pilasivat happamalla maullaan kokonaisuutta vähän väliä hampaisiin eksyessään.
Palautteen saanut tarjoilija tuntui välttelevän meitä, vaikka olimme selkeästi saaneet kaiken syötyä ja olimme valmiita maksamaan. Pikaisia vilkaisuja, sijaistoimintoja ja harha-askellusta. Oltiinko me niin vaarallisennäköisiä :'D ? Ei palautteen antajaa pidä pelätä, en minä sitä pahalla !
Lopulta saimme maksettua ja marssitua pihalle. Kokemus oli ehkä hitusen keskiverron alapuolella. Ei mitenkään erityinen tai mieleenpainuva.

Turun kirjastossa, ihanassa pallotuolissa ponnaripään kanssa! c:

Perjantaina - ennenkuin kävimme syömässä - piipahdimme rakkaan kummitätini kanssa kahvittelemassa ja ajelemassa Turkua ristiin rastiin. Näin viimeksi kummitätini rippijuhlissani vuonna 2011. Kamala kun aika menee niin nopeasti ! Käytiin kiertämässä muutamia kahviloita, joista eräs pisti silmään tyylikkyydellään - nimittäin Fontana. Mutta se sattui olemaan juuri se opiskelijoiden ja varsinkin nuorten suosima trendikahvila, ja näin ollen se oli tupaten täynnä. Eksyimme hetken päästä Coffee Houseen, jossa otimme Jamin kanssa äkkimakeat valkosuklaakaakaot (jotka muuten jäi loppujenlopuksi juomatta) ja palan raparperi-mansikkapiirakkaa (johon en pahemmin itse kajonnut, sillä en pidä murotaikinaleivonnaisista). Rupattelimme autuaasti muutaman tunnin kuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelmista, kunnes oli aika lähteä takaisin hotellille - sillä meidän täytyi lähteä syömään. Sitä ennen kävimme vielä Turun uudessa kirjastossa, mikä oli kyllä erittäin upea, moderni ja kauniisti valaistu. Joka paikkaan noin viihtyisät kirjastot kiitos ! 

Lauantaille minulle oli varattu kaksi hemmotteluhoitoa; aromaattinen 20 minuutin kylpy ja heti perään 50 minuutin kasvohoito. Neljän aikaan, uimisen ja hesesyöpöttelyn jälkeen puin uikkarit päälle, sujautin kylpytohvelit jalkaan ja kietouduin ylisuureen kylpytakkiini. Suunnistin hissille ja hurautin ykköskerrokseen, käppäilin kylpylän odotustilaan ja istahdin sohvalle. Pian minut noudettiinkin kylpyyn ja rentoutuminen sai alkaa. Minut ohjattiin hämärästi valaistuun takahuoneeseen, jossa soi hiljainen musiikki, kynttilä paloi altaan reunalla ja lämmin vesi höyrysi melkein näkymäti ammessa. Valitsin viidestä aromaattisesta tuoksusta ruusun ja pujahdin ammeeseen. Poreet pitivät melko kovaa ääntä, mutta se nyt ei itseasiassa haitannut ollenkaan. Yriin oll miettimättä sen kummepia syviä ajatuksia, mikä osoittautui melko vaikeaksi :D Mietin miten vanha poreamme mahtoi olla (äänestä päätellen), miksi kynttilöitä oli vain yksi, miksi käteni eivät malttaneet pysyä veden alla ja edelleen - mitä jos uikkareiden remmi antaisi periksi. Poreiden loputtua nousin ammeesta ja kuivasin itseni naulassa olleeseen pyyhkeeseen. Seuraavaksi tie kävi kohti toista huonetta, jossa soi samainen, rauhallinen musiikki. Kävin makaamaan pehmeälle penkille, johon kasvohoidon toteuttanut nainen peitteli minut villapeitolla. Olo oli lämmin ja uninen. Huoneessa tuoksui ruusut. Kasvohoito oli erittäin miellyttävä ja sain hyödyllisiä hoitovinkkejä punoittavaan ja herkkään ihooni. Kiinnostuin myös kyseisestä tuotesarjasta, mitä hoidoissa käytettiin (Phytomer). Ne lähtivät meikäläisen joululahjatoive- listalle ! -

Olo melkein tunnin naaman vetvonnan, kulmien nypinnän, hieronnan ja muun voideläträyksen jälkeen oli aivan kuin uudestisyntynyt. Kasvot olivat pehmeät, iho kimpoista ja vetreä. Hiukset olivat pystyssä ja silmät ristissä, mutta voi että kun oli rento- olo, kuten oli tarkoituskin ! Kiitin kauniisti ja lähdin hoippumaan kohti hissiä ja huonetta. Ten points, osui ja upposi.

Tänään tulimme tosiaan kotiin neljän maissa ja kyllä sitä jo alkaa väsyttämään. Jouduimme odottamaan Turun rautatieasemalla kolme tuntia, sillä lähdimme hotellilta kymmenen jälkeen ja juna kohti Jyväskylää lähti vasta 13 maissa. Ehdin siinä melkein lukea yhden kirjan ja ostaa ärrältä pari banaania, leivän ja turkinpippureita. Junassa eteemme istui harvinaisen rasittavasti rykivä nuorukainen, ja musta tuntui että kurkusta kumpusivat kaikki maailman bakteerit siihen suljettuun tilaan sen matkan aikana. Lisäksi viereisellä penkillä istui toinen räkänokka, joka puristi nenäsuihketta rystyset valkoisina, samalla kun ryysti kultaa nenästään. Yh. Toivottavasti ei tulla nyt kipeäksi.
Muuten matka meni ihan hyvin ja nyt ollaan onnellisesti kotona. Huomenna kouluun ja arjen pariin :)

Yritä esitellä niitä Tuurin ostoksia jos niitä nyt jaksan kasaan haalia. Ainakin tärkeimmät yritän kuvailla ja raahata tänne :)

Oh shit, nyt pitää lähteä saalistamaan työtodistuksia... Palataan astialle mahdollisimman pian! ♥ :)