Uusi alku

Eilen saatiin muutto kahdessa tunnissa pakettiin. Taakse jäi kaikuva asunto ja tyhjät huoneet, kissanverkko parvekkeelle. Eilen olisi muuten mennyt yömyöhään, ellei äiti olisi jäänyt kauppareissun jälkeen minua illalla auttamaan. Hän teki minulle aamuksi eväät valmiiksi töihin, maukkaan iltapalan ja petasi sängyn. Passitti suihkuun ja ohjasi valmiiseen pöytään. Pääsin peiton alle yhdeksäksi, ihan omaan sänkyyn, omaan asuntoon. Radio soi hennosti olohuoneessa. Uni tuli ennätysvauhdilla. Näin unta, että kaikki hampaat tippuivat suusta. Mitähän se mahtaa tarkoittaa? Äiti sanoi että onnea, mutta pitääpä tarkistaa ettei ollut vihjaus ajan varaamisesta hammaslääkäriin ...

Tänään poljin aamulla pimeyden keskellä kännykän mykän navigaattorin avulla kohti työmaata. Meinasin alamäessä ajaa ojaan. Lenkkeilijä katsoi varmasti kieroon holtitonta ja huoppuvaa ajoani. Pyörälenkin ansiosta ei tullut ihan heti tokkurainen olo, mutta jalkoja väsytti entistä enemmän. Varsinkin kun edellisenä iltana olin ollut jalkeilla aamu viidestä saakka ilta yhdeksään. Huh.
Töissä oli mukavaa. Tasaista hommaa, juuri sellaista mistä pidän. Sellaista mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin tähän elämäntilanteeseen. Ensi viikolla vaihdan suuresta keittiöstä takaisin alkuperäiseen toimipaikkaani. Kuviot muuttuvat. Keittiön koko pienenee yli 300 hengen ruokintakapasiteetista vähän yli kolmenkymmeneen. Työskentelen yksin porukan sijaan. Kaikki pitää tehdä itse. Pelottaa, etten pärjää, että unohtelen, panikoin enkä ehdi. Ruoka epäonnistuu tai vielä paremmin; että minä epäonnistun. En halua tuottaa pettymystä, enkä halua todellakaan menettää tätä työtä. Huh.

Tahtoa ja sisua löytyy tehtävään ajatuksen tasolla, mutta tiedän, että paikan päällä sormi menee takuulla suuhun monessa tilanteessa. Pientä tekemistä on niin paljon itse ruoanvalmistuksen ohella, että pakostikin nousee huoli siitä, että jokin pikkujuttu - joka on kuitenkin vallan tärkeä - pääsee unohtumaan. Ja tiedän, että tekemällä oppii, mutta saahan sitä nyt stressata ja miettiä, saahan?? Uusien juttujen opettelu on välillä niin hankalaa ja puuduttavaa touhua, että epätoivo tuppaa tuon tuosta lyömään lekalla päähän. Äh, olisipa kokemusta, ilman kokemusta.

Koitan nauttia ny tästä tasaisesta viikosta niin paljon kuin voin. Viikonloppuna en tee yhtään mitään.
Hyvää loppuviikkoa kaikille! 

ps. Uudesta asunnosta tulee kuvia jahka jaksan kuvailla :)