Hullunmyllyä

Mä tiesin ihan kyllä siitä päivästä lähtien kun päätin paikkaan X toppiin  lähteä, ettei se oikein nappais. En ollut siitä tietenkään ihan täysin varma, sillä silloin tärkeintä oli vain saada jokin paikka, jossa sietäisi kuukauden pyöriskellä. Olin turhautuneisuuksissani vetänyt riman vähän turhan alas tuon toppipaikan hakemisen kanssa, yksi osa musta oli perkeleen  laiska. Myönnetään. Siinä sivussa kun Jami haki erääseen toiseen mestaan, meikä haki ketjuravintolaan. Mun kunnianhimo ja tavoitteet oli sammunu lievästi sanottuna olemattomiksi, ja sehän sitten kopsahti omaan nilkkaan heti paikalla. Normaalistihan olen aktiivinen, semmoinen ylivilkas ja juurikin kunnianhimoinen henkilö, joka hakee haastetta kun sille päälle satun. Nyt jokin oli napsahtanut vain pois päältä, enkä meinaa vieläkään - millään saada sitä takaisin päälle.
Kolme päivää kestin paikan X pyörittelyä, ja sen jälkeen riitti. Jokin siellä ei napannut. Se ilmapiiri ei jotenkin innostanut mua ollenkaan, abc meiningin rinnalla. Juttelin asiasta läheisten, Jampan, kavereiden ja lopulta luokanvalvojan kanssa ja kaikki olivat melkeimpä sitä mieltä, että paikanvaihto ei olisi pahitteeksi. Tietenkin tämmöiset ylimääräiset kynnykset raastoivat meikäläisen mieltä juustoraastimen lailla ja meinasin välillä pistää asiat hankalaksi ja heittää pyyhkeen kokonaan kehään. Jäädä X:ään, ei se välttämättä niin paha olisi kuin luulin. Tuossa uskossa kun olisin mennyt niin sitten ainakin olisi alkanut vituttamaan kovan käden kautta. Ja kaikki tiesivät sen ja patistivat vankemmin vaihtamaan paikkaa.

Eilen aloitin paikassa A ja jumalauta että oli helpotus, etten antanut itelleni valtaa mennä siitä mistä aita oli matalin - ja samalla sellainen, josta olisin saanut eniten tikkuja itseeni. Olen tuolla kuin kotonani, hommat sujuvat, työporukka on mainio ja enää ei vituta lähteä töihin (paitsi aikasin aamulla kun väsyttää) saatikka tehdä niitä töitä itsessään. Päivät on pitkiä, 7-8,5 tuntia ja meikäläiseen sisältyy meno- ja tulosuuntaan vielä reipas pyörälenkki purevassa vastatuulessa. Menomatka alamäkeä, tulomatka ylämäkeä. Jos vaikka pyöräilykunto tästä hitusen edes nousisi.

Työharjoitteluja on rajallisesti ja niihin kannattaa panostaa. Siinä saa arvokasta työkokemusta ja samalla jalkaa oven väliin ja mistä sitä tietää, jos vaikka toppipaikasta saa myöhemmin töitä. Ahkera, avoin ja reipas kannattaa aina olla. Se palkitaan lopulta :) 

Eli kyllä, hengissä ollaan, pienistä montuista huolimatta. Tänään alkoi vapaa, joka loppuu maanantaina kuin seinään. Huomenna ja tänään vietetään rentoa yhteistä aikaa Jamin kanssa ja ladataan pattereita. Huomenna olisi tarkoitus käydä elokuvissa ja iskä tulee piipahtamaan meillä :)

Ah! Kävin tänään töiden jälkeen muuten kirpparilla ja tein pari kivaa löytöä (rahatilanne kusee ei sais ikinä eksyä sillon tommoseen paikkaan).

Ihana nappisilmäinen jääkarhu-aivaimenperä ! Se tuijotti mua yhdeltä hyllyltä niin olihan se nyt pakko sieltä ottaa :D Toinen löytö oli tuommoinen ihanan pitkä ja paksu villapaitapontso. JA SIINÄ ON TASKUT ♥ Näitä ei ikinä oo talvea myöden liikaa. Yhteensä nuo maksoivat 4€.

En tiedä miten jaksan täällä käydä kirjoittelemassa näin topin aikana, sillä vuorot ovat vaihtelevia, samoin oma jaksamus. Pyrin silloin tällöin päivittelemään tilannetta !

OIKEIN HYVÄÄ SYKSYÄ KAIKILLE! ♥