Antakaas kun meikä näyttää!

Ensinnäki, herrajestas mikä päivä :D En ihan oottanu et viikonloppu ois iha tällee alkanu, mut tjaah, minkäs sille voi. Olin aamusta asti iha kohmees, johtuu kyl suurimmaks osaks pakkasesta ja tosta lumen määrästä! Mutta kuitenkin, olin iha jäässä tunnilla myös ihan siis että kaikki kävi vähä hitaalla.

Me alettiin Jennin kanssa tekemään porsaanleikkeitä ja peruna-porkkanasosetta. Mie alotin tuost jälkimmäisestä. Leikkelin siinä sitte iha happy happy sitä porkkanaa pienemmäks, ko yhtäkkiä nappasin siihen lisukkeeks vähä tota vasempaa peukaloo. Noh, en oikee muist muuta, ko että tokaisin vähä hämilläni että: JAAHA! ja sitte puristinki jo paperiin tota sormea. Muutamat luokkalaiset tulii siihe kyselemää että mitä tapahtu, mitämitä jne. Olin aika rauhalline, ko lievä shokki siinä oli varmaan päällä :D en tajunnu mitä oli just tapahtunu, mut mua nauratti kauheesti. Opettaja nappas sitte mun sormenpään sieltä leikkuulaudalta (siis älkää ny olettako että leikkasin just puolsormee irti, se oli semmone siipale vaa :D) ja tuikkas sen pussiin mis oli vettä ja jäitä. Sitte Sanna tuli mun luo ja sano vaa et nonni, nyt sitte vaa lähet tämän Henrikin mukaan tässänäin, hän kyytsii sut Jyväskylän keskussairaalaan. Olin vaa että aijjaa! Sitte Sonja kävi hakee mun kaapista mun takin ja kännykän ja sitte mentii :D

Sairaalas menin sit ensiapuun ja sieltä mut lähetettii johonki ihme T- siipeen mistä pääsin loppujenlopuks lääkärille. Menin sinne aika rennolla mielellä, kun en oo ennen tommoses tilantees ollu. ni en ihan tienny mitä odottaa. Mut  nyt muute tiedän, ai saatana. Alka sormee jomottaa ko pitää muistellaki, mutta teidän tähden :D

Eka ne kuivas ja puhdisti sen haavan jonka jälkee ne alko tiirailee että mitäs pitäis tehä. Se tuputtelu tuntu kyl tosi inhottavalta ko sormenpääs kaikki kudokset ja hermot siinä nii ja kauhee kuoppa. Ja verta tuli enemmä ko laki sallii. Mut ei tää vielä mitään. Sitte ne kaivo esiin puudutusneulan! Sen ku ne tökkäs kuulkaas tohon aukinaisee kudoksee, sormen päähän (mikä on siis ihan hitonmoine hermopesäke)... se rutina mikä siellä tuntu ja se _kipu_. Hyi jumalauta. Mutta en päästäny ääntäkää. Puhisin ja puhkuin mutta en kitissy. Noh, ennenko se puudutus oli sitte ees vaikuttanu kunnolla ja sitä verta alko tulee vähän lisää, toine hoitajista haki sen ihme laitteen, millä poltetaan verisuonia umpeen. Noh, en osannu sitäkää sitte pelätä, ku luulin että mun sormi-parka ois puutunu. Mutta eiii!! Sen kun ne tuikkas mun sormeen... se tujaus tuntu koko käsivarressa, vaikka tuskin ne ees käytti nii paljoo tehoa, mutta silti. Se kipu oli sanoinkuvaamaton. Voitte vaa kuvitella: aukinaine sormenpää, ne kudokset + hermot ja siihe vielä sähköä! OI NAM. Siinä vaiheessa sihhdin kyllä hieman ja huokasin niin raskaasti ko osasin. Ne sano heti että sano jos sattuu liika. Joo vitut,  minä mitää sanonu ::D Kaiken ton kidutuksen jälkeen mun sormi paketoitiin ja sitte soitin Henrikille, että voipi tulla hakemaan.

Kun pääsin takas luokkan, puolet ryntäs mua heti vastaan ihmetelle et mitä oli tapahtunu ja mihin olin lähteny. Tiina ja Vilma halaski minnuu, ihanko oisin ollu hengenhädässä :'3 Aloin hyvillä mielin syömään  muiden tekemiä ruokia. Nom, en jaksa kirjottaaaa D: yhellä käellä muutenki hankalaa ja harvinaisen hiasta..

Nii ja sitä luntaki tuli. Jees.

Äiti toi laivalta ihanan wescin ja huivin :3 Ja pikkasen ärsyttää, vihdoin ko sain raahattua kotiin noi boxin pelit, en voi pelata, koska toine peukalo on iha paketissa :'D ... Ah tätä reimua.