Anteekshi tylsät kuvat, ei oo ollu oikeen mitään mitä kuvata. paitsi ihq teinipeili <4
Tässä nyt on taas uutta viikkoa polkastu kahen päivän tahdilla jo käyntiin, enkä oo oikeen jaksanu tulla tänne päin maailmaa kertomaan, että mitäs kuuluu. Noh, eipä juuri mitään. Sitä samaa, normaalia ja tasaista, aina niin ihanaa työharjottelua.
Eilen mut jätettiin yksin hetkeks. Sitähän ei siis sais tehdä, vaikka osaisin kuinka olla kassalla ja olisin täysikänen ja silleesti. Noh, sitte siihen tuli eräs asiakas ja hän otti mukaan fetakolmion ja sämpylän. Ne piti merkata johonki vihkoon. Mä en ikinä ollu koskenu koko härdelliin, koska muut kollegat hoitelee sen puolen yleensä lounaan alla. Kädet täristen sain jotain sohaistua lappuselle, josta sitten siirsin hetken päästä sinne oikeaan vihkoon ja kun ihmeen kaupalla: vielä oikealla tekniikalla. Ehdin kääntää päätäni ni eikös siinä ollu jo seuraava asiakas paniini kourassaan. Ajattelin hetken, 'että ei perkele en mie oo noitakaan saanu kertaakaan laittaa', otin mokoman leivän pussistaan ja laitoin sen paistumaan sinne parillalle. Sitte se miun työkaveri tulikin jo paikalle ja pyys päivitystä tilanteesta. Noh, ilmeisesti kaikki oli menny oikein ja sekoilulta vältytty, mutta silti olin ihan ko olisin väistäny just luotia. Tärisin ja hikoilin ku pieni sika, vielä kauan senki jälkee ko tilanne oli menny ohi. Onneks pääsin lähtee kotiin siitä. Huhhuh.
Sanoin tosta sitten tänään muille työtovereille ja hyö kertoivat sitten eteenpäi, ettei harkkaria saa jättää yksin.
Mun mielestä se olis pitäny tehdä vesiselväks jo ekana päivänä. Kismittää tommonen.
Oon tosi huono olemaan kassalla muutenki, vaikka oon luonnostaan semmonen auttavainen ja tuun toimeen kaikkien kanssa, mutta panikoin tosi helposti, jos en oo täysin varma mitä teen. Tossa tilanteessa se ei ollu kaukana. Onneks olin seuraillu vierestä, mitä muut oli tehny. Tosin, olishan se ollu paljon mukavampaa, jos mulle olis ihan kunnolla opetettu nuo hommat, niin olisin voinu hoitaa sen kunnollisen itsevarmuuden kera, tommosen katuporatärinän sijasta. *Syvä huokaus*
Mun mielestä se olis pitäny tehdä vesiselväks jo ekana päivänä. Kismittää tommonen.
Oon tosi huono olemaan kassalla muutenki, vaikka oon luonnostaan semmonen auttavainen ja tuun toimeen kaikkien kanssa, mutta panikoin tosi helposti, jos en oo täysin varma mitä teen. Tossa tilanteessa se ei ollu kaukana. Onneks olin seuraillu vierestä, mitä muut oli tehny. Tosin, olishan se ollu paljon mukavampaa, jos mulle olis ihan kunnolla opetettu nuo hommat, niin olisin voinu hoitaa sen kunnollisen itsevarmuuden kera, tommosen katuporatärinän sijasta. *Syvä huokaus*
Purin vielä mieltäni töiden jälkee Jamille, kun käytiin heittämässä semmonen tunnin kävelylenkki. Luojan kiitos on joku jolle puhua, ettei tartte paineissaa olla itekseen.
Ja Alisa tulee viikonloppuna! JEE c: Nähtiin viimeks tässä kesäloman lopulla, ja hää ei oo käyny meillä sitten viime kesän. Tehään ruokaa, pelataan, popitetaan ja sitte käydään sunnuntaina Jyväskylässä pyörähtämässä kaupoilla c: Pääsen ostamaan uusia kenkiä... jes c:
Mutta nyt riennän suihkuun, että hiukset kerkeää kuivahtaa. Heispan!
Ja siinä vielä loppuun yksi trade-art työ c:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti