Cooking time !

 Heipparallaa! 

Tänään soin itselleni pienen shoppailukierroksen kaupungilla aherruksen aamun jälkeen (siivosin koko kämpän) ja hyvin tienatun kirpparimenekin kunniaksi. Ostin meille uuden suhkuverhon (koska ne delfiinit.. eh) Anttilasta, kun siellä oli muutenkin hurjat alet! Kerron kohta mitä muuta sieltä ostin, mutta tässä eka tämä kuvanen:

 Eikä tuokaan maksanut kun vaivaiset 7€ ja risat. Toinen syy delfiinien lisäksi, miksi halusin uudet suihkuverhot, oli se kirottu materiaali. Tuo on semmoista jäykkää, mikä pysyy kaukana suihkussa olijasta, toisinkuin ne lipulipu-verhot, jotka alko lähentelee ikävästi ja tarrasivat kylmällä pinnalla lähimpään pakaraan. Ei semmosta jaksa katella :D Joten tämä oli todella hyvä ostos. Suihkussa on melko pimeää, kun tuo materiaali on vähän paksumpaa myöskin. Tekaisin ylimääräisistä rinkuloista tuommoisen ketjun, millä saa nuo verhot kasaan kun niitä ei käytä. Eivät varasta kaikkea tilaakaan kun ovat niputettuna :)

Ostin Anttilasta myös Jamille vähän ylläreitä (niistä kerron toisessa postauksessa) sekä yhden palasen Alman myöhäiseen synttärilahjaan, hehe. Ostin myös villalankaa, jotta sain viimeisteltyä kotona jököttäneen tilaushevosen. Anttilasta kävin Sokkarilla ja sieltä löysin Jampalle suihkusaippuan kahdella eurolla, wuu! Alet on kiva juttu. Itselleni en langennut ostamaan mitään, ehkä ensi kerralla sitten. Sokkarilta vaelsin viellä Forumille viemään puhelimen viallisen laturipalikan vaihtoon.

Oon muuten  ihan onneton pukeutuja tämmösellä onko-vaiko-eikö-kesäsäällä.. Aattelin, että eiköhän siellä pärjää farkuilla, collegepaidalla ja Jampan huivilla... ai että pärjäsikö. Vähän liiankin hyvin! Hyvä ettei hiki virrannut solkenaan, huh. Onneksi kotona oli tuuletin ja suhteellisen viileä kämppä...

 Mutta hei! Mä tein tänään ruokaa! Jami tulee aamuyöllä kotiin ja hän lähetti kauniin pyynnön, jos vaikka tekisin jotain helppoa ruokaa, mitä hän voisi mikrottaa kun saapuu kotiin. Päätinpäs sitten tehdä lasagnea! Koska oon tosi huono ottaa noita tekovaiheiden kuvia, osa niistä puuttuu, ylläri ylläri. Korvaan ne sitten tekstillä, nou hätä!
Tuosta tuli tosi maukasta, mutta toisenlainen vuoka olisi ollut parempi. Meinasin ostaa Anttilasta semmoisen lasisen uunivuoan, mutta ajattelin sitten, että varmasti pärjään ilmankin. Noh, kyllähän se piti paikkaansa, mutta tuo oma vuoka jäi vajaaksi. Anyhoo! Tässä teille ohjeita (resepti on valion sivuilta, oon vähän muutellut):

_____________

1 pkt Lasagnelevyjä / isoja vehnätortilloja

Kastike:

400g naudan/ sika-nauta jauhelihaa

Voita paistamiseen

1-2 kpl sipulia 

1-2 kynttä valkosipulia

1 pussi (200g) Herne-maissi-paprikaa

Suolaa

Oreganoa

Pippurisekoitusta

1 tlk Tomaattimurskaa

1 prk Valio Crea ruokakermaa

1 pussi (150g-300g) Juustoraastetta

 

Aloitin freesaamalla sipulit voissa (=kuullotus). 

 

Sen jälkeen paistoin jauhelihan. Tuossa minun pannulla on tavaraa samaan aikaan paistumassa ihan liikaa, kannattaa paistaa niin, että pannu on puolillaan. Jauhelihan pitää paistua eikä kiehua. Erillistä paistorasvaa ei myöskään tarvita, sitä on lihassa itsessään. 

 

Sitten sekoitin joukkoon nuo pakastevihannekset sekä sipulin. Lämmittelin niitä siinä hetken ja maustoin kevyesti suolalla ja pippurilla.

 

Seuraavaksi kaadoin joukkoon tomaattimurskan sekä ruokakerman. Sekoitin seoksen tasaiseksi ja jätin hautumaan pieneksi toviksi. Sillä aikaa aloin väsäämään ekaa kerrosta lasagnelevyistä vuoan pohjalle.

 

Pari vaihetta myöhemmin, koko komeus koottuna. Periaatteessa siis kokosin pohjalle lasagnepohjan, laitoin päälle n. 1cm soosia (sitä oli vähemmän kuin olisi tarvinnut, siksi noin vähäinen määrä) ja sitten juustoa (150g ei riittänyt itselle ainakaan, jouduin raastamaan lisää). Viimeiseksi aina lisää levyjä.

Uunin lämmitin 225 asteeseen ja 15 minsaa riitti oikein hyvin mehevään lasagneen :) Tuli oikein maukasta ja varmasti maistuu Jampallekin, kun pääsee kotiin.

 

 Erittäin kaunis lähikuva malliannoksesta, kyllä vain :D

Seuraavassa postauksessa esittelen mitä ostin Jamille ns. tsempparilahjaksi. On niin reippasti ollut järkkärinä liikenteessä, että tottahan toki siitä nyt pitää vähän palkita c: ja ainahan se on mukavaa kun toinen tulee takaisin kotiin ♥

Aamuvirkku! .. tai sitten ei

 

Aah aamu alko verkkaisesti, kun noustiin Jamin kanssa seitsemän tienoilla ylös. Lattialla lojui Jigotain suuri treenikassi, vailla viimeisiä kimpsuja ja kampsuja. Jami nousi melko rivakasti seisoma-asennon puolelle ja alkoi touhuamaan aamuaskareitaan tukka pystyssä, kun meikäläinen vielä oli silmät kierossa, puoliunisena peitto korville vedettynä. En ollut herännyt näin aikaisin moneen viikkoon ja sen tunsi. Raahauduin kuitenkin, limenvihreän aamutakin ylle vetäistyäni, Jamin perässä keittiöön -- ja periaatteessa joka paikkaan minne mies lyllersi. Tänään hän lähtisi taas Himokselle järkkärin hommia toimittamaan, valitettavasti heti aamusta. Mulla oli jo valmiiksi ikävä ja se jos mikä ei oo kiva tunne. Mokoma takiainen, mikä ei myöskään lähde pois millään.

Puoli kahdeksan maissa Jami heitti vihdoin päällystakkinsa niskaan ja raskaan kassin olalleen. Meikäläinen jäi huuli mutrulla, aamutakkia puristaen ovelle seisomaan, kun Jami otti askeleita portaista alas. Sanottiin viimeiset - ja tuhannet - heipat ja ovi sulkeutui viimein. Sitä oltiin taas vaihteeksi yksin.

En aamulla jaksanut oikeastaan tehdä mitään muuta, kun keittää itselleni puuroa ja katsoa telkkaria. Yllättäen väsymys kuitenkin kampesi jostain takaisin ja oli pakko painaa puuta vielä muutamaksi tunniksi. Ehkä sitten olisi hieman virkeämpi olo.

No löytyihän sitä virtaa sitten jostain muutaman hassun tunnin aikana ja seuraava ajatus kulki mielessäni, koskien kirppistä ja sitä hemmetinmoista tyhjennysurakkaa. Samalla kun tein itselleni jo toista kertaa aamiaista, toivoin sormet ristissä, että tavaraa olisi mennyt paljon, niin takaisinkannettavaa olisi paljon vähemmän.

Mutta ostajat eivät olleet tietenkään puolellani. Jamin pikkuveljen vaatteita oli aivan yhtä paljon pöydällä kuin vajaa viikko sitten. Kirosin ja huomasin melko nopeasti, että yksin en millään selviytyisi näiden kamppeiden kantamisesta. Asia varmistui reppuni tultua täyteen ja yli puolet tavaroista makasi silti, ihankuin lällätellen, pitkin poikin valkoisia pöytäpintoja. Niimpä lähetin hätähuudon Jamin veljen, Jerrin suuntaan ja onneksi hän pääsi tulemaan paikalle. Siivosin pöydän loppuun, menin kysymään viimeisen saldon tiskiltä (petyin ehkä hieman kun rahamäärä ei rikkonut sitä toivottua viittäsataa, mutta olen silti melko tyytyväinen :D) ja raahasin tonnikassit ulkoilmaan. Istuuduin kivireunustalle ja odottelin Jerriä saapuvaksi.

Saavuttiin reilun vartin tallustelun jälkeen kämpälle ja purin nuo pahaset vaatteet pienempiin pusseihin, jotka vietiin sitten taas meijän alavarastoon pois näkyvistä. Laitan niitä sitten uudestaan myyntiin, kun otan jälleen pöydän kirppikseltä :) Ainiin, Jerrille kiitos avusta ^^ !

Njoo kellohan on siis jo kahdeksan. Mihinhän tämäkin päivä taas meni? Aamulla oli tekemisen puutetta ja PUF yhtäkkiä onkin ilta. Kiva hei. Tuntuu että tuhlaan näitä kesälomapäiviä ihan hölmösti. Onneks ens viikolla mennään sentään Kuopioon käymään Ikeassa, saa nähä miten Jampalla kestää hermo koko päivän shoppinkireissua :D hih ! 

Midsummer

Tuonelan Lautturit! Alta pois! :D

 

Olipas kylmä juhannus. Ompas kylmä kesä, mitä, syksyäkö tässä jo elellään?  Ei tämä oo kyllä mistään kotosin, kun sisällä pitää istua ja haaveilla lämmöstä. Mun ruskettumissuunnitelmatkin meni ihan rusinaksi kun kelit päätti kääntää lämpömittarinsa pois päältä. Nytkin ulkona paistaa aurinko, mutta tuulee tosi kylmästi ja pilvet on vallanneet taivaankannet. Muurahaiset vaeltaa kohmeisina maanpintaa pitkin, itikat on häipyneet, samoin pääskyset sekä perhoset. Kaikki värjöttelevät jossain piilossa tuulelta. Aivan naurettavaa touhua. Ja nyt kun keskikesä koitti, alkavat päivät taas lyhentyä ja yöt pidentyä. Katotaanpas vaan, niin elokuussa joko sataa lunta tai sillon ne helteet vasta saapuvat takaisin, kun loma on jo lopussa.

Meillä juhannus vietettiin nimenomaan sisätiloissa. Mun nuorempi isoveli Sauli tuli käymään Kankaanpäästä täällä ja autoin häntä mm. lataamaan Crysis ykkösen hänen Xbox Live tililleen, sitäkin oli odottanut monta kuukautta, mutta kun nähdään niin harvoin :/
Meidän suvun riihen takana olevalle pellolle oltiin kevään  mittaan kerätty valtava kasa risuja ja kaikkea turhaa roinaa, joka sitten sateen tauottua tuikattiin tuleen pienen bensan avulla. Kokko paloi reilussa puolessa tunnissa hiillokseksi, joten siellä ei kauaa sinänsä mennyt. Makkaraa ei paistettu tai mitään muutakaan, sillä kuka tuolla kylmässä nyt jaksoi niin kauaa seisoskella.
Aurinko onneksi välillä suostui näyttäytymään ja loi kivan kontrastin Salkkoniemen taakse taivaalla lepäävän tumman verhon kanssa. Kuvailin nuorinta serkkuani, Unnaa, joka osoittautui aikamoiseksi linssiluteeksi :D
Jossain vaiheessa iskän tuttu kauhoi pienen ryhmän kanssa kumiveneellä Sammakkolahden pusikoista. Tuonelan Lautturit. Porukka oli lähtemässä laskemaan koskea, sää olisi voinut olla senkin kannalta parempi, mutta vesi oli onneksi korkealla.

Suurimman osan ajastani, kokon katsomista lukuunottamatta, vietin sisällä ommellen. Sain valmiiksi erään tilaushevosen ja itselleni toisen, jonka varmaan myyn jossain vaiheessa pois.

Tilaushevonnen

 Siinäpä meikäläisen juhannus :) Kohta suuntaan bussiasemalle ja kotiin! Tänään nään pitkästä aikaa myös Jamppaa c: !

/,,/

Hola amigos (siistii hei, musiikkia teille c; olkaa hyvät) !

Mulla on ollu kauhee rokkenroll kausi meneillään lähiaikoina. Oon pitäny mun Taste Of Chaos hupparia ihan hela tiden ja pukeutunu mun ihanaan Tuska 2011 paitaan ja pölliny Jamin vaatekaapista itselleni kaksi kokoa liian isoja mustia paitoja. Tänään tulin Saarijärvelle - koska en halunnut viettää Jussia yksin - ja matkalla paukutin niin julmetusti Soilworkia ja sun muita ihanuuksia, uha. Sama meno jatku autossa, kun annoin iskälle Slipknotin Iowa levyn, joka häneltä oli hukkunut monia vuosia sitten. Sitä kuunneltiin koko kauppareissu ja kotimatka, ja se levy ei oo kyllä mitään kevyttä tavaraa.Öriöri.

Jami lähti siis järkkärihommiin Himokselle ja tulee sunnuntaina takasin. Olen sosiaalinen ihminen, eikä yksinolo juuri nyt houkuttele; joten pakkasin laukut, poninraadot sekä tietskarin mukaan ja painuin kotiin keskelle ei mitään. Nyt olin varautunut, eikä mikään sais mua tylsistymään, HA!

Oli hienonnäköstä, kun mentiin iskän kanssa kauppaan rinta rinnan, ja molemmilla oli keikkahupparit päällä. Iskän Slayerin hoodie kerää aina katseita värikkyytensä puolesta, on se hieno.
Oon kysyny monta kertaa, että mitähän tästäki tulis  jos kuuntelisin jotai Bieberiä (no offense guys) ? Siitähän seuras pieni hiljaisuus ja perään paskasta naurua molempien suusta. Periaatteessa se oli ihan iskän ansiota, että hurahdin metallin ja rockin maailmaan ihan alunperin. Istuin usein pelaamassa Zoo Tycoon (mahtava peli) eläintarhapeliä iskän toimistossa, kun hän kuunteli Metallicaa, Iron Maidenia ja muita suuruuksia ja pikkuhiljaa ne syöpy mun takaraivoon. Niissä oli sitä jotain mikä iski kerta toisensa jälkeen. Aina vaan paremmin kun äitin kuuntelema iskelmä. Pikkuhiljaa genre vaihtu rajumpaan ja tungin jopa soittimeen randomisti levyjä ja tuomaroin itsenäisesti, että tykkäsinkö vaiko en. Iskällä meni usein hermo siinä vaiheessa, kun ei edes ekaa kappaletta saatu loppuun tavaran vaihtuessa lennosta.

Oon ylpee kun saan jakaa iskän kanssa saman musiikkimaun. Oon muutenkin aina ollu vähän poikatyttömäinen tietyissä asioissa, enkä edelleenkään pidä esim. korkokengistä, meikistä tai laittautumisesta ylipäätään, muodista, mekoista,  tai pinkistä. Vältän purkkapoppia ja massapukeutumista. Oon iha rölli! :D Mä haluun erottua ja olla ihan oma itseni. Onneks sitä ei oo kukaan rajottamassa, eihän tästä muuten mitään tulis.
Ja taisinpa itseasiassa herättää Jaminkin huomion sillon amiksen ekana vuonna, kun laitoin kouluun päälle mun ylikokoisen Killswitch Engage hupparin eräänä kauniina päivänä ja sillon ekaa kertaa Jami puhu mulle: "Hieno huppari!" Vilkaisin taakseni ja näytin kieltä ja hevisarvia. Yeah, ne on ne oikeet avaimet mitkä auttaa elämässä etiäppäin, joskus jopa vahingossa :'D

Mut mitäs mä nyt oikeen musiikista aloin puhumaan, mun piti tulla näyttää teille mun Päivänsäde- kuva ja mun kaunis kanasalaatti, minkä tein tänään! Hupsista !

Mikä päivänsäde, häh? Se on se lapsille Kaakonkulmassa järjestettävä, en tiiä, kauneus/söpöys/komeuskilpailu? Hmm? Joku semmoinen. Meikäläinen taisi viedä voiton ´97. Ei ainakaan oo muuttunut yhtään nuo poskissa ja nenässä olevat punoitukset + hörökorvat. Epätasainen iho jo pienenä, ai ku kiva :'D eehm

Tein iskälle ja mulle kanasalaattia, kermaviilikastikkeen ja lohkoperunoita. Eipä sen kummempaa :) Huomenna teen punaisen  jauhelihakastikkeen, johon tulee myös linssejä! Nam!

näihin kuviin on hyvä lopettaa :) Chiao ! 

Uutukaisia !

Heipparallaa! Tänään oli se aivan upea sateinen päivä, kun iskä tuli Jyväskylään ja me suunnattiin hakemaan Tori.fi'stä varaamaani tv-tasoa tuosta Jyväskylän seudulta. Tuolla komeudella on 177 senttiä puhdasta pituutta ja se vei täydellisesti koko tuon tilan, mitä noiden kahden oven välillä oli. Oikeesti, en vaan keksi muuta sanaa kun täydellinen. Hintansakin puolesta, nimittäin kahdella kympillä, saatiin tuommoinen itsellemme. Kelaltaa. Iha tajutonta :D En ees haluu miettiä mitä tuo on oikeesti maksanut...

Äiti lähetti iskän mukana mulle tuliaisia, kun hyö kävivät viime viikolla Riikassa vähän kaupunkilomalla. Äiti on aina onnistunu ostaa mulle mieluista vaatetta, nytkin kaikki mitä sain olivat tosi mieluisia. Hän tietää mun vaatemaun melko hyvin. Tuo kissapaita ylitti kyllä riman :'D  Mulla ei oo ikinä ollu napapaitaa, öäh. En varmaan tuu käyttää tätä muuta kun kotona, koska en tykkää kulkea napa paljaana kaupungilla. Mutta aivan ihania, unohtamatta tuota ihan venkulinnäköstä kananmunanmurskaajaa. Munavoit ja karjalanpiirakat; täältä tullaan!

Mitäs meinaatte tehdä Juhannuksena?
Mie suuntaan yksinäni taas kohti Saarijärveä, kun Jamilla alkaa festarihommat Himoksella. Parempi kykkiä kotona iskän kanssa kun yksinäni täällä :) Pitää ottaa tekemistä mukaan, ettei iske tylsyys.

Meempäs tästä ihailemaan tuota tv-tasoa vähän lisää.. heipsan c: !

Kukkaisneito

Toinen postaus, nyt jo?

Valitettavasti kyllä. Oon edelleen itsekseni täällä Saarijärvellä, jumissa, kissojen ympäröimänä (Riia kiehnää sylissä ja yrittää harhauttaa mua nuolemalla mun kättä, ugh). Mulla on suoraansanottuna tappotylsää ja en millään meinaa keksiä itelleni tekemistä. Kaikki kotihommat on tehty, kissat on ruokittu, takkaa lämmitetty, on syöty ja katottu telkkaria, istuttu liikaa koneella ja tuijoteltu ikkunasta ulos, siirtymättä itse kuitenkaan - halonhaku reissua pidemmäksi aikaa - oven toiselle puolelle. Arvatkaas miksi? Sinne oikeesti jäätyy! Kirpeä tuuli puhaltaa vasten kasvoja ja lämmöstä ei tietoakaan! Korkeimmillaan on tainnut olla 14 astetta "lämmintä". Pakkasta, sanon minä. Pyh.

Joten, ajattelin tulla näyttämään teille muutamia kuvia, joita näpsin äidistä yksi päivä. Hänellä oli uusi kaunis maksihame päällä, joka minusta oli kyllä todella kaunis c: Sääkin suosi ja aurinko lämmitti! Tästä on tosin jo varmaan melkein viikko aikaa, silloin kun vielä oli lämmintä.

Äitiä oli niin helppo kuvata. Hän on niin nauravainen ja aurinkoinen tapaus, ettei hymyä ainakaan tarvinnut pyytää lisää! Tykkään eniten ehkä tuosta ensimmäisestä ja viimeisestä kuvasta. Oikeaa kuvauspaikkaa oli vähän vaikea löytää kun aurinko porotti niin innokkaasti, mutta onneksi nurmikkoa koristava pikku puurykelmä pelasti päivän. Ja kurjenpolvet sekä muut kukkaset, jotka piristivät taustaa kauniisti c:

Pitihän Jamista ja minustakin sitten ottaa muutama kuva ja tämä oli äidin näpeistä onnistunein c: ♥ Näitä ei ikinä oo liikaa. Oli pirun outoa nukkua yö yksin kun oli niin tottunut toiseen siinä vieressä. Heräsin varmaan kolme kertaa ja joka kerta havahduin samaan faktaan, että olin edelleen yksin. Hassua. Unen laatu ei onneksi kärsinyt, mutta sen verran levottomasti taisin nukkua, ettei Roomeo viihtynyt kovinkaan hyvin meikäläisen kainalossa.

Mun tekis mieli hirveesti nyt kirjottaa jotain tarinaa. Kauhee kutina. Taidan siirtyä tästä inspiroimaan, jospa mun aivot sais jotain tekemistä. 

Heei vielä uupuu muutama lukija viidestäkymmenestä! Saadaanko me se täyteen niin voisin järkätä jotain kivaa spesiaalipostausta? c: olis kauhian kivaisaa!

Hyvää kesänjatkoa, tsekkaillaan mitä seuraavassa postauksessa keksin !

Saari.

Saareen tehdyn reissun ansiosta meikäläistä ei ole hetkeen näkynyt blogin puolella. Mutta hei, nyt on kuvia ja ihana viikko takana :) Viimeksi soudettiin vene Selkäsaaren suuntaan 2008 vuonna, joten jo oli aikakin mennä sinne uudelleen! Ja kyllähän se aina sen arvoista on :) Niin rauhallinen ja ihanan melankolinen mesta se on. Valitettavasti unohdin sen pirun videokameran kotiin, joten emme siis saaneet aikaseksi mitään postausta mitenkään. Koitetaan joku kerta uudelleen :) !

Saari oli ihan keskellä Kalmarin selkää, kolmen kilsan soutumatkan takana, tietenkin vasta-aallokkoon. Lokit huusi alati korvan juuressa kilpaa tiirojen kanssa ja airot nitisi kun viimeistä päivää. Aurinko ei ihan suostunut paistamaan, mutta sadekaan ei uskaltautunut tiputtautumaan pilvien reunoilta. Harmaata.
Rannalta sai hetken tiirailla sopivaa aukkoa veneelle ja sinne sohiminen vaati muutaman uudelleen yrityksen. Samaan kiveen kolahdettiin ainakin kolmesti. Oikeen varman päälle. Tavarat kiikutettiin suurelle punaiselle hirsituvalle polkua pitkin, jonka alta olivat paljastuneet puiden kiemurtelevat juuret. Rakennuksen seiniä koristivat suuret ikkunat, valkoiset suljettavat puiset luukut ja niissä vihreät salmiakkikuviot. Jämärää etukuistia pitivät pystyssä valkoiseksi maalatut järeät puutolpat. Sisällä tuoksui hirsipuut, vanhat tekstiilit sekä aika.
Purettiin ruokatavarat jääkaappiin ja kannettiin osa vaatteista ja reppujen sisällöstä saunarakennukselle, jossa nukuttiin ne pari yötä. Pienessä huoneessa oli suuri talonpoikaispöytä, tilkkumattoja, nurkkatakka sekä pahasti natiseva puukerrossänky. Siellä tuoksui saunanjälkeinen märkä puu ja vastahakatut klapit kannellisessa koivulaatikossa. Pedattiin leveästä parvesta alempi peti ja tarkastettiin samalla sauna. Se oli ihan samanlainen kuin monta vuotta aiemminkin. Niin perinteinen suomalainen kesäsauna kuin vain saattoi olla. Iso puupesä jossa oli lämminvesitankki, pesuvateja ja vanhaksi menneitä suihkusaippuoita. Tuoksu oli juuri niin saunamainen kuin odottaa saattoi.

Saunarakennuksen ja päärakennuksen välillä oli massiivinen grillikatos, jonne mahtui yli kymmenen ihmistä kylki kylkeen paistamaan makkaraa kivireunuksisen tulipesän ympärille. Tulen ylle kyhätty paisoritilä oli nähnyt jo parhaimmat päivänsä, mutta sinnitteli silti paikoillaan, tosin yksi nurkka maata kohden suunnattuna.
Suuren kallion päällä nökötti myös toinen talonpoikaispöytä penkkeineen. Siellä syötiin aina lettuja ja hilloa, ilta-auringon viimeisten säteiden kurottuessa metsäsiluetin takaa. Ai että. Tällä kertaa ei kuitenkaan istahdettu sinne syömään, vaan vietettiin enemmän aikaamme katoksessa. Kelit jäähtyivät kovasti ja oli melko ilkeää kipittää ulkona tuulitakit ja kahdet housut päällekkäin, että tarkeni. Hyrryr. Joten nuotion ääressä luonnollisesti viihdyimme hieman paremmin.
Nuotion äärellä tehtiin myös kaikki meijän safkat, mikä oli aivan mahtavaa vaihtelua sähköhelloihin sun muihin vermeisiin. Ei muuta kun täytetyt leivät halsterin (alla oleva rautahöskä) väliin ja liekkien lämpöön crispittymään! Tehtiin myös kuhaa ja keitettyjä perunoita, ai että kun oli hyvää!

Aurinko suostu onneks näyttäytymään viimesenä - eli toisena - iltana. Saunottiin myös silloin ja uskaltauduttiin jopa uimaan. Ranta ei ollu mikään paras mahdollinen ja sattumanvaraisia isoja kiviä joutu tuon tuosta varomaan. Itse ryssin niihin kokonaan ja kaaduin päistikkaa veteen. Jami sanoi siinä samassa NOPEt ja meni takasin saunaan :D Sain hänet kuitenkin houkuteltua vielä kokeilemaan ja kohta hytistiin yhdessä kylmästä matalassa rantakivikossa.
Olisin toivonut ehkä pikkuisen lämpöisempää säätä, sillä mun auringonotto-suunnitelmat meni ihan mönkään mokoman 'syysilma'- ilmiön takia. On tämä just tätä suomen suven kesää. Joko-tai tai sitten ei mitenkää. Yrittäisi nyt päättää...

Aina kun lähdettiin soutamaan - varsinkin kun kierrettiin saarta - joku hemmetin urpo lähti samaan aikaan aina moottoriveneellä liikenteeseen, pilaten tietenkin täydellisen hiljaisuuden, jota olisiva koristaneet vain lokkien ja muiden vesilintujen ääntelyt. Tosin eräs käki tuntui kukkuvan aina kun astui ulkoilmaan. Se lintu ei vaan osaa pitää nokkaansa tukossa.
Saatiin osaksemme myös tuntea lokkipariskunnan raivoa, kun soudettiin niiden reviirin lävitse. Ilmeisesti pesintä oli meneillään, sillä komeita syöksyjä ja varoitusääniä viuhui ilmassa kunnes katosimme saaren toiselle puolelle. Reppanat :'D Ihan hädissään kun joku on ohikulkumatkalla.
Meitä seurasi myös todella huono kalaonni. Kokonaisuudessaan saatiin yksi 1,5-2 kg hauki kun lähdettiin käymään hakemassa lisää vaatetta kotoa ja kun virvelöitiin saaren nokkakalliolta, saatiin muutama peukalois-ahven. Mutta auta armias kun iskä pääsi mukaan kalastamaan, kun oltiin jo lähdetty saaresta. Kyllä huomaa, että kun oikean asian kalamies on kyydissä, ei voi olla saamatta kalaa!
Oltiin melkein neljä tuntia auringossa, virvelit heiluen ja uistinta vetäen. Pikkuisen miehet otti ruskeaa väriä käsiinsä ja kinttuihinsa. Itselläni tuli ilkeät shortsirajat ja käsivarret paloi :c Möh

Saatiin reippaasti yli kymmenen ahventa, joista osa päästettiin pois, koska ne oli  niin kamalan pieniä. Mukaan tarttui myös muutamia alimittaisia haukia (jotka myös päästettiin pois), yksi särki, yksi säyne, mikä oli iskällekin suuri yllätys. Ei kuulemma ole pariinkymmeneen vuoteen saanut säynettä virvelillä :D Tos mukava saalis saatiin ja papalle tietenkin lähti fisuista suurin osa. Hän kävi niitä sitten savustamassa - ai että, voin vaan kuvitella miten hyvää oli. Itse laitettiin muutama ahven uuniin bonjour katkarapu- levitteen kera ja itselle maistui ainakin c:

Jami joutui valitettavasti tänään lähtemään työperehdytyksen takia, joten keikun täällä itsekseni sunnuntaihin saakka. Mitenniin tylsää? *Huokaus*

Kokonaisuudessaan reissu saareen oli kannattava. Sään kanssa olisi ollut parempaa toivomista, mutta mehän emme siihen oikeastaan voi vaikuttaa. Oikealla varustuksella pärjää kaikissa olosuhteissa, niin se vaan on :)

Tämmöinen postaus tällä kertaa. Seuraavassa tulee taas lisää kuvia täältä Saarijärven reissulta.

Milloin olette itse viimeksi seikkailleet retkeilemässä ja missä? Kertokaa, haluan kuulla, kun oon itse tämmönen partiolainen-eräjorma :D

Näkyillään!