Aah aamu alko verkkaisesti, kun noustiin Jamin kanssa seitsemän tienoilla ylös. Lattialla lojui Jigotain suuri treenikassi, vailla viimeisiä kimpsuja ja kampsuja. Jami nousi melko rivakasti seisoma-asennon puolelle ja alkoi touhuamaan aamuaskareitaan tukka pystyssä, kun meikäläinen vielä oli silmät kierossa, puoliunisena peitto korville vedettynä. En ollut herännyt näin aikaisin moneen viikkoon ja sen tunsi. Raahauduin kuitenkin, limenvihreän aamutakin ylle vetäistyäni, Jamin perässä keittiöön -- ja periaatteessa joka paikkaan minne mies lyllersi. Tänään hän lähtisi taas Himokselle järkkärin hommia toimittamaan, valitettavasti heti aamusta. Mulla oli jo valmiiksi ikävä ja se jos mikä ei oo kiva tunne. Mokoma takiainen, mikä ei myöskään lähde pois millään.
Puoli kahdeksan maissa Jami heitti vihdoin päällystakkinsa niskaan ja raskaan kassin olalleen. Meikäläinen jäi huuli mutrulla, aamutakkia puristaen ovelle seisomaan, kun Jami otti askeleita portaista alas. Sanottiin viimeiset - ja tuhannet - heipat ja ovi sulkeutui viimein. Sitä oltiin taas vaihteeksi yksin.
En aamulla jaksanut oikeastaan tehdä mitään muuta, kun keittää itselleni puuroa ja katsoa telkkaria. Yllättäen väsymys kuitenkin kampesi jostain takaisin ja oli pakko painaa puuta vielä muutamaksi tunniksi. Ehkä sitten olisi hieman virkeämpi olo.
No löytyihän sitä virtaa sitten jostain muutaman hassun tunnin aikana ja seuraava ajatus kulki mielessäni, koskien kirppistä ja sitä hemmetinmoista tyhjennysurakkaa. Samalla kun tein itselleni jo toista kertaa aamiaista, toivoin sormet ristissä, että tavaraa olisi mennyt paljon, niin takaisinkannettavaa olisi paljon vähemmän.
Mutta ostajat eivät olleet tietenkään puolellani. Jamin pikkuveljen vaatteita oli aivan yhtä paljon pöydällä kuin vajaa viikko sitten. Kirosin ja huomasin melko nopeasti, että yksin en millään selviytyisi näiden kamppeiden kantamisesta. Asia varmistui reppuni tultua täyteen ja yli puolet tavaroista makasi silti, ihankuin lällätellen, pitkin poikin valkoisia pöytäpintoja. Niimpä lähetin hätähuudon Jamin veljen, Jerrin suuntaan ja onneksi hän pääsi tulemaan paikalle. Siivosin pöydän loppuun, menin kysymään viimeisen saldon tiskiltä (petyin ehkä hieman kun rahamäärä ei rikkonut sitä toivottua viittäsataa, mutta olen silti melko tyytyväinen :D) ja raahasin tonnikassit ulkoilmaan. Istuuduin kivireunustalle ja odottelin Jerriä saapuvaksi.
Saavuttiin reilun vartin tallustelun jälkeen kämpälle ja purin nuo pahaset vaatteet pienempiin pusseihin, jotka vietiin sitten taas meijän alavarastoon pois näkyvistä. Laitan niitä sitten uudestaan myyntiin, kun otan jälleen pöydän kirppikseltä :) Ainiin, Jerrille kiitos avusta ^^ !
Njoo kellohan on siis jo kahdeksan. Mihinhän tämäkin päivä taas meni? Aamulla oli tekemisen puutetta ja PUF yhtäkkiä onkin ilta. Kiva hei. Tuntuu että tuhlaan näitä kesälomapäiviä ihan hölmösti. Onneks ens viikolla mennään sentään Kuopioon käymään Ikeassa, saa nähä miten Jampalla kestää hermo koko päivän shoppinkireissua :D hih !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti