/,,/

Hola amigos (siistii hei, musiikkia teille c; olkaa hyvät) !

Mulla on ollu kauhee rokkenroll kausi meneillään lähiaikoina. Oon pitäny mun Taste Of Chaos hupparia ihan hela tiden ja pukeutunu mun ihanaan Tuska 2011 paitaan ja pölliny Jamin vaatekaapista itselleni kaksi kokoa liian isoja mustia paitoja. Tänään tulin Saarijärvelle - koska en halunnut viettää Jussia yksin - ja matkalla paukutin niin julmetusti Soilworkia ja sun muita ihanuuksia, uha. Sama meno jatku autossa, kun annoin iskälle Slipknotin Iowa levyn, joka häneltä oli hukkunut monia vuosia sitten. Sitä kuunneltiin koko kauppareissu ja kotimatka, ja se levy ei oo kyllä mitään kevyttä tavaraa.Öriöri.

Jami lähti siis järkkärihommiin Himokselle ja tulee sunnuntaina takasin. Olen sosiaalinen ihminen, eikä yksinolo juuri nyt houkuttele; joten pakkasin laukut, poninraadot sekä tietskarin mukaan ja painuin kotiin keskelle ei mitään. Nyt olin varautunut, eikä mikään sais mua tylsistymään, HA!

Oli hienonnäköstä, kun mentiin iskän kanssa kauppaan rinta rinnan, ja molemmilla oli keikkahupparit päällä. Iskän Slayerin hoodie kerää aina katseita värikkyytensä puolesta, on se hieno.
Oon kysyny monta kertaa, että mitähän tästäki tulis  jos kuuntelisin jotai Bieberiä (no offense guys) ? Siitähän seuras pieni hiljaisuus ja perään paskasta naurua molempien suusta. Periaatteessa se oli ihan iskän ansiota, että hurahdin metallin ja rockin maailmaan ihan alunperin. Istuin usein pelaamassa Zoo Tycoon (mahtava peli) eläintarhapeliä iskän toimistossa, kun hän kuunteli Metallicaa, Iron Maidenia ja muita suuruuksia ja pikkuhiljaa ne syöpy mun takaraivoon. Niissä oli sitä jotain mikä iski kerta toisensa jälkeen. Aina vaan paremmin kun äitin kuuntelema iskelmä. Pikkuhiljaa genre vaihtu rajumpaan ja tungin jopa soittimeen randomisti levyjä ja tuomaroin itsenäisesti, että tykkäsinkö vaiko en. Iskällä meni usein hermo siinä vaiheessa, kun ei edes ekaa kappaletta saatu loppuun tavaran vaihtuessa lennosta.

Oon ylpee kun saan jakaa iskän kanssa saman musiikkimaun. Oon muutenkin aina ollu vähän poikatyttömäinen tietyissä asioissa, enkä edelleenkään pidä esim. korkokengistä, meikistä tai laittautumisesta ylipäätään, muodista, mekoista,  tai pinkistä. Vältän purkkapoppia ja massapukeutumista. Oon iha rölli! :D Mä haluun erottua ja olla ihan oma itseni. Onneks sitä ei oo kukaan rajottamassa, eihän tästä muuten mitään tulis.
Ja taisinpa itseasiassa herättää Jaminkin huomion sillon amiksen ekana vuonna, kun laitoin kouluun päälle mun ylikokoisen Killswitch Engage hupparin eräänä kauniina päivänä ja sillon ekaa kertaa Jami puhu mulle: "Hieno huppari!" Vilkaisin taakseni ja näytin kieltä ja hevisarvia. Yeah, ne on ne oikeet avaimet mitkä auttaa elämässä etiäppäin, joskus jopa vahingossa :'D

Mut mitäs mä nyt oikeen musiikista aloin puhumaan, mun piti tulla näyttää teille mun Päivänsäde- kuva ja mun kaunis kanasalaatti, minkä tein tänään! Hupsista !

Mikä päivänsäde, häh? Se on se lapsille Kaakonkulmassa järjestettävä, en tiiä, kauneus/söpöys/komeuskilpailu? Hmm? Joku semmoinen. Meikäläinen taisi viedä voiton ´97. Ei ainakaan oo muuttunut yhtään nuo poskissa ja nenässä olevat punoitukset + hörökorvat. Epätasainen iho jo pienenä, ai ku kiva :'D eehm

Tein iskälle ja mulle kanasalaattia, kermaviilikastikkeen ja lohkoperunoita. Eipä sen kummempaa :) Huomenna teen punaisen  jauhelihakastikkeen, johon tulee myös linssejä! Nam!

näihin kuviin on hyvä lopettaa :) Chiao !