TOIVEPOSTAUS
Tänne toivottiin tuosta piirtopöytähommelista vähän turinointia jokin tovi sitten :) Mielelläni! Jees! Tästä riittääkin jutunvartta jonnin verran. Aloitetaan ihan alusta.
Ensimmäisen kerran näin piirtopöydän kaverillani. Olin kateudesta vihreä, vaikken osannut kysestä pömpeliä käyttää laisinkaan. Paintilla tuherrettiin koiria ja kissoja ja niitä sitten ihailtiin ja tallennettiin koko tietokone tukkoon. Sen jälkeen en juurikaan enää kiinnostunut piirtiksestä, vaikka mieltä se olikin jonkin verran sykähdyttänytkin.
Kun koitti 2010 joulu, sain vanhemmilta lahjaksi Wacomin Bamboo CTH-460 piirtopöydän. Sillä sitten lähti käyntiin GIMPin avulla piirtourani, joka on ollut vaihteleva ja monttuinen.
Kesätöiden täyttämänä kesänä 2012, tilasin itselleni uuden piirtopöydän ja vanhan annoin ystävälleni rippilahjaksi. Uudempi versio oli päivitetty vonkale tuosta edellisestä ja kantaa nimeä Wacom Bamboo CTH-470 Pen & Touch. Tuo kyseinen piirtis on edelleen käytössä ja tykkään kovasti. Se on pikkaisen kookkaampi kuin edellinen ja piirtopintaa on hitusen enemmän. Värit ovat myös mieleen: vihreä ja musta.
Itselläni menee normaalisti yhden työn tekemiseen 1-7 tuntia, ellei enemmänkin. Joskus menee päiviä ja joskus taas ei. Into saattaa lopahtaa jossain vaiheessa tekoa kesken ja piirros voi hyvinkin jäädä kesken ihan kokonaan. Myöhemmin kauhistelen miten kamalaa jälkeä joskus sain aikaiseksi ja jatkan hyvillä mielin toista piirrosta, joka miellyttää silmää enemmän.
Yleensä piirtointoni saa liekkeihinsä bensaa kivasta aiheesta ja pitkästä suunnittelusta. Jos en ole kotona ja päähäni putkahtaa jokin kiva idea, on pakko päästä nopiaan kotiin ja tarttua kynään. Silloin saattaa helposti vierähtää koko päivä koneen ääressä, ihan vain hyvää musiikkia kuunnellen ja piirrellen. Parasta on se, kun tajuaa kehittyneensä ja pitää omasta kädenjäljestään. Silloin valmiista kuvasta jää hyvä maku suuhun ja tekee mieli aloittaa heti perään uutta. Joskus liika yrittäminen kuitenkin kostautuu ja mikään ei tunnu onnistuvan. Into voi myös iskeä päälle laiskasta luonnostelusta. Huomaakin, että hei täähän näyttääkin ihan kivalta, ja siitä onkin kiva alkaa piirtämään vähän tarkemmin ja maistella, mitähän tästä saisi tehtyä.
Jos pitäisi latoa jotain miinuksia piirtopöydistä, niin yksi olisi ehdottomasti kynän terien kuluminen. Reippaan liikkeen ja tuhertelun lomassa kärki kuluu pyöreästä tasaiseksi ja lyhenee, mikä ei sinänsä vaikuta piirtojälkeen, mutta kynän liikuttelu alkaa tuntua raskaammalta. Pöydän mukana yleensä tulee 4-5 vaihtokärkeä, mutta yksi puuttuva ominaisuus niiden vaihtamisessa kynään on se, ettei niitä saa ns. klikattua ulommas, jotta kärki pidentyisi. Mutta kun ei, koko tikku pitää heittää menemään, kun vaihdon aika tulee.
Toinen miinus on pöydän pinnan kuluminen. Siihen jää jälkeä jos jonkinmoista, mutta sekään ei vaikuta piirtämiseen vaan enemmänkin pöydän ulkonäköön. Uudenkarhean pöydän käyttöönotossa ollaan aina varovaisia ja helliä, mutta pian piirtoon tulee tunnetta ja vauhtia sekä vaarallisia tilanteita, mikä myös näkyy loppujenlopuksi pöydän pinnalla.
Vaikeaa piirtiksen käyttö ei varsinaisesti ole, jos omaa valmiiksi hyvän silmän ja käden yhteispelin. Myös se voi olla aluksi hankalaa, ettei nää piirtämäänsä suoraan piirtopöydän pinnalta, vaan katse täytyy nostaa näytölle.
Tila on yksi asia mitä piirtopöytä vaatii. Jos haluaa työskennellä mahdollisimman mukavasti, härvelille täytyy löytyä omankokoinen aukio koneen edestä, jossa on runsaasti tilaa käden liikkeille. Itse olen tilanpuutteen yhteydessä joutunut hieman tekemään kompromisseja ja pitämään pöytää sylissä tai koneen päällä. Kummatkaan eivät ole kovinkaan mukavia järjestelyitä, mutta ajavat hieman kitkaten asiansa. Kaikista parhain olisi kuitenkin se tasainen pinta, jossa on paljon tilaa :)
Piirtopöytien hintakaarti osaa olla laaja kuin kukkien kirjo. Sopivan itselle löytää varmasti omien tarpeiden skaalauksen jälkeen. Kokemuksen ja tiedon kartuttua luonnollisesti hankitaan alle vähän tehokkaampaa ja parempaa ratsua. Itse haaveilen runsaan 800 - 2 000 € piirtopöydästä, mutta sitten järki koputtaa olalla ja kysyy, mitä ihmettä mä sillä loppujen lopuksi teen? Jaa-a, ei musta näillä näkymin sen suurempaa taiteilijaa ole tulossa, että ehkä jätän kyseisen hankinnan hieman myöhemmälle ajalle.
Itse piirtämisessä käytän kahta eri ohjelmaa: Photoshop CS6'sta sekä Paint Tool SAI'ta.
Photoshoppia voisin sanoa hieman raskaammaksi käyttää, mutta siinä on niin monia hienoja säätövaroja ja mahdollisuuksia hifistelyyn (joista itse olen ihan ulapalla), että sen suhteen voisin sen olevan SAI'ta parempi, tai sitten ei. SAI taas on helppokäyttöinen ja siinäkin on taas omia ominaisuuksiaan jotka puutuvat PS'sta tai ne ovat helpommin löydettävissä. Ohjelmien käyttämisessä on kuitenkin omat eronsa ja tottumista tarvitaan jonkin verran. SAI'ssa en osaa mm. laittaa taustaa läpinäkyväksi, kun taas Photarissa se on itsestäänselvyys, mistä kyseisen ominaisuuden saa haettua.
Suosittelen piirtopöydän hankintaa jos paperille piirtäminen alkaa tuntua jo liian tutulta ja haet jotain uutta ja opeteltavaa näppiesi alle, pursuat luovuutta korvista saakka, normaali hiiri kyllästyttää tai muuten vain haastetta on hakusessa. Runsaalla opettelulla pöydän ja piirto-ohjelmien suhteen saat taiteltua itsestäsi oikean digitaalivelhon! Ei muuta kun pöytää hankkimaan ja harjoittelemaan!
Aika, ahkeruus ja kärsivällisyys on ne jutut, mitkä edesauttaa tehokkaasti piirtämisen kanssa oppimista. Ota mallia, repäise,heittäydy, kokeile, inspiroidu, harjoittele, harjoittele ja harjoittele :) !!
Kesätöiden täyttämänä kesänä 2012, tilasin itselleni uuden piirtopöydän ja vanhan annoin ystävälleni rippilahjaksi. Uudempi versio oli päivitetty vonkale tuosta edellisestä ja kantaa nimeä Wacom Bamboo CTH-470 Pen & Touch. Tuo kyseinen piirtis on edelleen käytössä ja tykkään kovasti. Se on pikkaisen kookkaampi kuin edellinen ja piirtopintaa on hitusen enemmän. Värit ovat myös mieleen: vihreä ja musta.
Itselläni menee normaalisti yhden työn tekemiseen 1-7 tuntia, ellei enemmänkin. Joskus menee päiviä ja joskus taas ei. Into saattaa lopahtaa jossain vaiheessa tekoa kesken ja piirros voi hyvinkin jäädä kesken ihan kokonaan. Myöhemmin kauhistelen miten kamalaa jälkeä joskus sain aikaiseksi ja jatkan hyvillä mielin toista piirrosta, joka miellyttää silmää enemmän.
Yleensä piirtointoni saa liekkeihinsä bensaa kivasta aiheesta ja pitkästä suunnittelusta. Jos en ole kotona ja päähäni putkahtaa jokin kiva idea, on pakko päästä nopiaan kotiin ja tarttua kynään. Silloin saattaa helposti vierähtää koko päivä koneen ääressä, ihan vain hyvää musiikkia kuunnellen ja piirrellen. Parasta on se, kun tajuaa kehittyneensä ja pitää omasta kädenjäljestään. Silloin valmiista kuvasta jää hyvä maku suuhun ja tekee mieli aloittaa heti perään uutta. Joskus liika yrittäminen kuitenkin kostautuu ja mikään ei tunnu onnistuvan. Into voi myös iskeä päälle laiskasta luonnostelusta. Huomaakin, että hei täähän näyttääkin ihan kivalta, ja siitä onkin kiva alkaa piirtämään vähän tarkemmin ja maistella, mitähän tästä saisi tehtyä.
Jos pitäisi latoa jotain miinuksia piirtopöydistä, niin yksi olisi ehdottomasti kynän terien kuluminen. Reippaan liikkeen ja tuhertelun lomassa kärki kuluu pyöreästä tasaiseksi ja lyhenee, mikä ei sinänsä vaikuta piirtojälkeen, mutta kynän liikuttelu alkaa tuntua raskaammalta. Pöydän mukana yleensä tulee 4-5 vaihtokärkeä, mutta yksi puuttuva ominaisuus niiden vaihtamisessa kynään on se, ettei niitä saa ns. klikattua ulommas, jotta kärki pidentyisi. Mutta kun ei, koko tikku pitää heittää menemään, kun vaihdon aika tulee.
Toinen miinus on pöydän pinnan kuluminen. Siihen jää jälkeä jos jonkinmoista, mutta sekään ei vaikuta piirtämiseen vaan enemmänkin pöydän ulkonäköön. Uudenkarhean pöydän käyttöönotossa ollaan aina varovaisia ja helliä, mutta pian piirtoon tulee tunnetta ja vauhtia sekä vaarallisia tilanteita, mikä myös näkyy loppujenlopuksi pöydän pinnalla.
Vaikeaa piirtiksen käyttö ei varsinaisesti ole, jos omaa valmiiksi hyvän silmän ja käden yhteispelin. Myös se voi olla aluksi hankalaa, ettei nää piirtämäänsä suoraan piirtopöydän pinnalta, vaan katse täytyy nostaa näytölle.
Tila on yksi asia mitä piirtopöytä vaatii. Jos haluaa työskennellä mahdollisimman mukavasti, härvelille täytyy löytyä omankokoinen aukio koneen edestä, jossa on runsaasti tilaa käden liikkeille. Itse olen tilanpuutteen yhteydessä joutunut hieman tekemään kompromisseja ja pitämään pöytää sylissä tai koneen päällä. Kummatkaan eivät ole kovinkaan mukavia järjestelyitä, mutta ajavat hieman kitkaten asiansa. Kaikista parhain olisi kuitenkin se tasainen pinta, jossa on paljon tilaa :)
Piirtopöytien hintakaarti osaa olla laaja kuin kukkien kirjo. Sopivan itselle löytää varmasti omien tarpeiden skaalauksen jälkeen. Kokemuksen ja tiedon kartuttua luonnollisesti hankitaan alle vähän tehokkaampaa ja parempaa ratsua. Itse haaveilen runsaan 800 - 2 000 € piirtopöydästä, mutta sitten järki koputtaa olalla ja kysyy, mitä ihmettä mä sillä loppujen lopuksi teen? Jaa-a, ei musta näillä näkymin sen suurempaa taiteilijaa ole tulossa, että ehkä jätän kyseisen hankinnan hieman myöhemmälle ajalle.
Itse piirtämisessä käytän kahta eri ohjelmaa: Photoshop CS6'sta sekä Paint Tool SAI'ta.
Photoshoppia voisin sanoa hieman raskaammaksi käyttää, mutta siinä on niin monia hienoja säätövaroja ja mahdollisuuksia hifistelyyn (joista itse olen ihan ulapalla), että sen suhteen voisin sen olevan SAI'ta parempi, tai sitten ei. SAI taas on helppokäyttöinen ja siinäkin on taas omia ominaisuuksiaan jotka puutuvat PS'sta tai ne ovat helpommin löydettävissä. Ohjelmien käyttämisessä on kuitenkin omat eronsa ja tottumista tarvitaan jonkin verran. SAI'ssa en osaa mm. laittaa taustaa läpinäkyväksi, kun taas Photarissa se on itsestäänselvyys, mistä kyseisen ominaisuuden saa haettua.
Suosittelen piirtopöydän hankintaa jos paperille piirtäminen alkaa tuntua jo liian tutulta ja haet jotain uutta ja opeteltavaa näppiesi alle, pursuat luovuutta korvista saakka, normaali hiiri kyllästyttää tai muuten vain haastetta on hakusessa. Runsaalla opettelulla pöydän ja piirto-ohjelmien suhteen saat taiteltua itsestäsi oikean digitaalivelhon! Ei muuta kun pöytää hankkimaan ja harjoittelemaan!
Aika, ahkeruus ja kärsivällisyys on ne jutut, mitkä edesauttaa tehokkaasti piirtämisen kanssa oppimista. Ota mallia, repäise,heittäydy, kokeile, inspiroidu, harjoittele, harjoittele ja harjoittele :) !!
Johan meni aikaa että sain jotain ulos! Mutta hei, seuraavaksi kesälomapostausta tulossa! Toivottavasti tämä postaus oli jees! Eikö? Oli? Kommentteja saa laukoa! :)
Until next time!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti