Loskamöngerrystä

Siika- lohiterriiniä, punasipuli- chilihilloketta ja vihersalaattia

***
miedosti savustettua naudan sisäfileetä, paistettuja juureksia, metsästäjänkastiketta ja Roguefort- juustolla maustettua rucola -risottoa

***

Omenakakku, vaniljakastiketta, omenajäätelöä ja omenakompottia

 

Aamulla ei ollu kyllä kiva lähteä talsimaan tuonne ulos, plussakeliin ja veitsenteräviltä tuntuvien lumisateiden sekaan, joita sateli yhtä tiuhaan tahtiin kuin kastelukannusta kaadettuna. Mutta pakko, muuten ei olisi päivästä tulllut alkua pidempi. Kahdeksan maissa päästiin kouluun, silmät ristissä ja vaatteet likomärkinä. Vihaan, vihaan ja vihaan märkää lunta. Pakkaskelit oli paljon mukavampia!

Ohjetunnilla jaettiin ryhmät ykkösiin ja kakkosiin, sillä listalla olleiden ruokien ainesmäärät eivät olisi riittäneet neljälle ryhmälle. Noh, jako meni aika lailla tasan tytöt ja pojat. Naisvoimalla puskettiin omat ruuat kunnialla läpi ja itselleni osui kohdalle omien valintojeni kautta alkuruoan vihersalaatti, pääruoan risotto sekä kasvikset. Pääruoan lisäkkeet, rehuosasto, pääsi itsellä kärvähtämään ja sipuli levitteli palanutta, karvasta makuaan kaikkialle. Ei ole lisukkeet minun juttu ei. Risoton ja salaatin kanssa meni pikkuisen paremmin! Avokadon uupuessa alkuruan vihersalaatista, heitin joukkoon pikkuisen päärynää. Nam !

Alkuruoan kalamureke oli aivan uhkean makuista, varsinkin kun haarukkaan nappasi mukaan hieman tuota hilloketta. Se jos mikä antaa kalaruoalle piristettä! Kannattaa kokeilla :) (punaviinietikkaa, chiliä, sokeria & punasipulia)

Jaksoin tänään jopa raahata kameran mukaan kouluun ja kappas! Heti tuli paljon parempia kuvia teille tarjottavaksi ^^ Koulun jälkeen Mariian kanssa lähdettiin kävelemään kohti Lutakon Leidiä, josta itselleni nappasin vajaa tunti myöhemmin toppipaikan amiksen viimeiselle jaksolle. Tiedossa on kovaa duunia, asiakaspalvelua (tähän mun pitää petrata hirveesti!) sekä tietenkin maukasta ruokaa. Tuleva ohjaajani lupasi, että tulemme varmasti ammentamaan Unkarissa oppimiani taitoja tilausruokien parissa. Hän kehotti myös nostattamaan itselleni tavoitteita. Aluksi minua hirvitti se ajatus, että täytyisi astella ruokasaliin ja mennä keskustelemaan juuri kokkaamastani ruoasta, kaatamaan kahvia ja vastailemaan kysymyksiin. Olen vähän avuton asiakaspalvelija, enkä yhtään niin smooth- talkkaaja, kuin monet luulevat. Mutta toisaalta, jos en koskaan edes yritä puhua niinkuin asiakaspalvelijan työhön kuuluu, eipä minusta ole kuin tiskinurkkaan häärääjäksi. Oudolta tuntuu, mutta uskon, että Unkarista tultuani, itseluottamukseni on kasvanut oivan harppauksen :) (toivottavasti) . Viimeiset jaksot tulevat olemaan vain 5 viikkoa pitkiä, joten kääk! Loppu häämöttää ihan kohta nokan eessä !

Ja blogikin täyttää ens syksynä 4 vuotta.... siis mitä. Kauhia kun aika lentää !